10.09.2024 - Olipa hieno reissu!

Tiistaiaamupäivä

Teki mieleni heti reissulta palatessa kertoa siitä sinulle, hyvä lukijani, mutta aika on kortilla näin eläkeläisellä. Kiireet vaan lisääntyvät, sillä välillä on pakko huilata enemmän kuin aiemmin, halusinpa tai en.

Lähdimme ajelemaan

aamupala mukanamme, aioimme pysähtyä matkalla vasta syömään. Oli aurinkoinen aamu, sumua taivaanrannassa, syksyinen, kaunis päivä. Pysähdyimme puolen tunnin sisällä eräälle parkkipaikalle evästelemään ja kahvia juomaan. Jatkoimme matkaa, kullankeltaiset viljapellot ympäröivät ajoreittiämme. Vilja oli enimmäkseen puitu, olkipaaleja oli pellolla. Syksyn kosteus lepäsi peltojen yllä. Niin kovin kaunista! Ja niin hyvä mieli!

Seuraava pysähdys oli 123 km Vaasasta, tuttu paikka, uimaranta. Siellä ei todennäköisesti tarvitse pelätä käärmeitä. Sen sijaan muurahaisia on kuin Vilkkilässä kissoja. Nyt ei niin paljon kuin kesäiseen aikaan. Ranta ei ollut entisestään syventynyt, vaan sain kahlata pitkälle, ettei maha yltänyt pohjaan uidessa. Uidessa tuntuu elämän maku! Kyllä se tuntuu rantavedessä maatessakin kuten kuvasta näkyy.

Merkillistä oli se, että uimisen jälkeen en löytänyt toista sukkaani mistään. Tirkistelin uimakopin lattianraotkin. Tosi mystistä!

Poikkesimme

päivän aikana kirpparilla ja kierrätyskeskuksessa. Jotain pientä löysimme, mutta en löytänyt Elämäni Tunikaa. Etsin sitä erityisesti sen jälkeen, kun yhdellä rouvalla oli mitä upein luomus yllään - kirpparilta löytynyt kuulemma sekin. Hyvin kiertely sujui ilman toista sukkaakin, pahempi jos kenkä olisi kadonnut.

Yllätys olikin melkoinen

mennessämme kirpparille n:o 3. Kun astuin autosta ulos, sukka tipahti autosta kadulle! Mitä ihmettä - en ymmärrä ollenkaan, miten se saattoi piileksiä siellä monta aikaa!

Päivä oli helteinen! Poikkesimme kahvilaan. Kuumeisesti varasin meille yösijaa tutusta pikkuhotellista ja se onnistuikin. Olin aika hermona.

Kaupan kautta

painelimme hotellille huilaamaan. Huone oli viileä, ihana! Söimme eväitä niin että napa paukkui. Unohdin kertoa, että menomatkalla kävimme toki lounaalla Tei-tuvalla, jossa oli tunnetusti hyvä ruoka. Kertokaa käydessänne, että eräs pitkän linjan blogisti diggaa paikkaa!

Vasta illalla

auringon vähän laskettua lähdimme ulos hakemaan yöpymisvälineitä autosta ja samalla kävelimme läheiselle rannalle. Paikka oli rauhallinen, koska kello oli jo yli kahdeksan. Tennistä joku pelasi aitauksessa, tietysti jonkun toisen kanssa, ei yksin. Aurinko laski metsän taakse, oli niin todella kaunista, että melkein sieluun sattui! Minä kävin uimassa, eikä tämä ranta ollut niin matala kuin edellinen. Ihanaa, siunattua!

Onneksi sain nukutuksi,

vaikka valvoinkin pitkään, sillä päivä oli ollut vaiherikas ja kuuma. Aamupala oli taas kerran mitä mainioin, kuubalainen emäntä on tosi sydämellinen ja iloinen - hänen takiaan tuossa paikassa on mukava viivähtää.

Seuraavana päivänä

tapasimme Sepon vanhempia. Kävimme heidän kanssaan syömässä paikallisessa vanhainkodissa, jossa tapaamme aina käydä heillä vieraillessamme. Hoitopaikkaa siitä talosta ei vaan ole irronnut vanhemmille odottamisesta huolimatta, mutta onneksi he selviävät vielä kotona avun turvin. Vanhempien luona kahvittelimme, minä nukuin päiväunet, sillä päätä alkoi särkeä toissaöisen lyhyen unen takia. Uni virkisti, ja me jatkoimme matkaa kotiin päin siunausten saattelemana.

Toki meillä oli

vielä paluumatkalla yksi kiva kirpparikohde. Löysin sieltä ompelulankaa ja jotain muutakin muistaakseni. Hauskaa on vaan kierrellä ja katsella, mitä kaikkea ihmiset ovat tuoneet myyntiin. Se on hauskaa silloin, kun on voimia siihen - aina ei ole, nyt oli.

Uimassa

olen käynyt, kaupungilla olemme asioineet. Oloni on tällä kuulla ollut huonompi kuin elokuussa. Ei migreeniä niinkään, mutta kehno olo, valvomista ja vetelyyttä. Mutta hyvä päivä on tänäänkin!

Rukousvastauksena sain

peruutusajan hammaslääkäriin. Aikoja ei ollut, virkailija kertoi juuri tarkistaneensa edelliselle soittajalle. Lupasi kuitenkin kurkistaa, olisiko koneelle tullut jotain, kun sanoin, että jo kaksi hammasta on lohjennut ja syöminen on haasteellista. Hän ilahtui yhtä paljon kuin minäkin, kun juuri oli tullut peruutus ja sinne me olemme lähdössä piakkoin. Myöhemmin tapaamme ystäviä kahvilassa. Tämä hyvä ystäväni on lähdössä talveksi matkoille, ja ikävöin häntä kovasti, sillä samanhenkisiä, pitkäaikaisia ystäviä ei ole monta. Tutustuimme hänen kanssaan 33 vuotta sitten.

Toivotan Jumalan runsasta siunausta sinulle, rakas lukuystävä, ja ryhdyn syömään! Seppo jo seisoo kädet ristissä odottamassa!

Jk. aamuyöllä ompelin seuraavan nuken valmiiksi - seuraavaksi vaatteita tekemään. Toisena käsityönä minulla on lapsenlapselle tekeillä pontso. Ehkä laitan tekemistäni kuvia myöhemmin.