27.08.2024 - Kukkasia vaan

Otin muutaman kukkakuvan ja oli pakko laittaa ne tänne teille nähtäväksi. Vaikka itsehän minä lähinnä olen näistä niin iloinen ja saan paljon hyvää mieltä kukista niiden kauneuden takia.

Parvekkeen vaaleanpunaisissa pelakuissa

on vielä 12-14 kukkaa kussakin. Punainen pelakuu, joka on amppelissa, sen sijaan jostain syystä lopetti ahkeran kukinnan yhtäkkiä. Ehkä se kuivui jossain vaiheessa. En tiedä, mistä se otti nokkiinsa. Otin siitä yhden oksan ja koetan laittaa uuden alun ensi kevääksi. Pidän niin kovasti tuosta joulunpunaisesta. Mutta minähän pidän noista kaikista!

Myllärin pelakuu,

tuo pieni vaaleanpunainen, on kukkinut kovasti tänä kesänä. Ei kymmeniä kukkia, mutta useamman yhtä aikaa. Se on perinnelaji, Kaijalta sen sain yli vuosi sitten. Se ei ollut kellarissa talvella enkä vie sitä nytkään, olkoon olohuoneen ikkunalla talven.

Istutin muutaman

krassin tuohon kapeaan, pitkään ruukkuun, joka on seinällä. Eihän se tykännyt pimeällä seinällä kukkia, vaan alkoi kurkistella ikkunasta ulos. Se näkyykin tosi kivasti pihalle ja täyttää ikkunan aika lailla. Ilahduttava on sekin.

Heitin pihalla

yhden krassin jo pois kottikärryyn odottamaan roskiin viemistä. Se jatkoi kukkimistaan siellä ikään kuin innostuneena uudesta kasvupaikasta! Huvittavaa! Kukkikoon siellä kesäkatoksessa kottikärryssä. Krassin siemeniä olen kerännyt useaan otteeseen ja laittanut niitä säilöön, jos vaikka saisin niistä eräänlaisia kapriksia ruokaan laitettavaksi.

Muuan vanha rouva on pariin kertaan maininnut, että orvokki kesäkatoksessa on jo aika huonossa kunnossa. Miksi kukkien pitäisi olla koko ajan timmikunnossa? Pidän orvokista, vaikka sen lehdet ovat jo vanhentuneet, mutta vielä se jaksaa puskea sinisiä kukkasia. Mutta kaipa se pitää lähiaikoina laittaa pois. Tänään imuroin parvekkeen ja vein sieltä viimeisen mummonpalsamin biojätteisiin. Sen oksat kukkivat vielä kauan sen jälkeen, kun katkaisin jo pitkän ja paksun päärungon pois, kun se oli kukkinut loppuun. Siemenet odottavat uutta kevättä, sitten kylvän niitä taas, jos Herra suo.

Suunnitelmat muuttuivat

aamun osalta ja pikkuinen ei tullutkaan meille hoitoon. Sikäli hyvä, koska olen ollut pari päivää vähän kepulissa kunnossa. Tai sanoisinko, että en täysin iskussa. Mutta hyvä päivä tämä on ollut. Aamukahvit pihalla, kuoriperunoita ja silliä lounaaksi. Pyöräajelulla rannoilla ja kirjastossa. Ohimennen uimassa Hietasaaressa. Ja Vera Stanhopea on katsottu.

Nyt menemme lukemaan

Hoosean kirjan loppuun, ja sen jälkeen Seppo lukee Pieni nainen -kirjaa, joka käy hyvin jännittäväksi, kun japanilaiset kulkevat Kiinan maaseutua tuhoten ja tappaen. Tässä vaiheessa pieni nainen on saanut jo valtavasti vaikutusvaltaa. Alueen mandariini, suuri johtaja, haluaa tulla kristityksi, sillä hän on nähnyt, millainen Jumala tuolla pienellä naisella on ja miten täysin nainen on antautunut palvelemaan kiinalaisia, tavallisia ihmisiä, vankeja ja ihan kaikkia Jumalan rakkauden tähden.

Hyvää siunattua oloa sinulle, rakas lukijani! Jumalan sana kehottaa:

Katsokaa kedon kukkia...Matteuksen 6. luvussa:

Katselkaa kedon kukkia, kuinka ne kasvavat; eivät ne työtä tee eivätkä kehrää. Kuitenkin minä sanon teille: ei Salomo kaikessa loistossansa ollut niin vaatetettu kuin yksi niistä. Jos siis Jumala näin vaatettaa kedon ruohon, joka tänään kasvaa ja huomenna uuniin heitetään, eikö paljoa ennemmin teitä, te vähäuskoiset? Älkää siis murehtiko...