26.08.2024 - Tuuliaamu

On elokuun viimeinen maanantai

Tänä aamuna keitin omenavispipuuroa. Vispaamatta se vielä on, vasta jäähtymässä tiskialtaassa. Eilen en keittänyt puuroa, en jaksanut, ja kun meillä oli leipää reilusti, söimme sitä aamupalaksi.

Olimme kotipuolessani

loppuviikolla. Itse asiassa naapurikunnassa Tarulassa kissoja hoitamassa. Kissat taisivat muistaa meidät viime kesältä, sillä ne olivat sangen tuttavallisia meitä kohtaan.

Seppo kertoi, että ulospäinsuuntautuneet ihmiset ovat sitä myös suhteessa eläimiin. Ihmettelin näes, että hänenhän se piti olla kissaihminen eikä minun. Mies kertoi, että hän kyllä ajattelee kissoja paljon ja tykkää niistä kamalasti, mutta hän ei mielellään ota syliin eikä muutenkaan silittele niitä. Minä sen sijaan kanniskelin kissat sisälle pihalta, silittelin, ja sain niihin hyvän kontaktin. Minusta saattaisi suorastaan kehkeytyä kissaihminen tätä menoa!

Samalla reissulla

tapasimme äitiäni, muuta sukua ja ystäviäni. Kävimme myös pikaisesti Nivalan maaseutunäyttelyssä. Tuttuja en oikeastaan tavannut, mutta väkeä oli runsain määrin ja sää suosi. Väsyimme Sepon kanssa totaalisesti sillä reissulla. Olin nukkunut huonosti ja ihmisjoukoissa oleminen vie minusta kaikki mehut nykyisin. Se on harmillista, mutta se on pakko ottaa huomioon ja olla paljon omissa oloissa kotosalla. Sepon kanssa olen kotonani tietysti, koska hän on osa minua.

Kissoista puheen ollen,

ehkä väsäämäni tuhat riittävät sitä lajia - suunnilleen sen verran arvelen ommelleeni niitä. Hetken minulla oli tyhjää tilaa päässä, kunnes innostuin ompelemaan nukkeja. Viime vuoden aikanahan ompelin pieniä nukkeja lasten sukkaa vartalona käyttäen. Mutta kun tuli tarve saada joulunlapsipaketteihin jotain pehmoleluja, sain päähäni kokeilla Oikeiden Mollamaijojen tekoa.

Yksi ostonukke minulla oli kaapissa turhan panttina. Virkkasin sille pontson ja ompelin hameen. Nukeille en ole ommellut oikeastaan koskaan vaatteita, mutta nyt olen alkanut tehdä sitä. Housut jo onnistuvat, mutta paidat teen täysin mielikuvituksen avulla. Ehkä keksin niihinkin vielä kunnon kaavan. Minun on pakko käyttää luovuuttani, koska en ymmärrä ohjeita enkä jaksa keskittyä sellaisiin. Jatkan tätä lajia niin kauan kuin huvittaa ja keksin jotain muuta.

Enpä taaskaan

tallettanut tarpeeksi nopeasti tekstiäni. Poistin ison pätkän ja se harmittaa minua aina tavattomasti.

Otto puhui

saarnassaan rakkaudesta. Se, mitä tämä maailma nimittää rakkaudeksi, on ihmisen omaa tuotosta ja kestämätöntä. Rakkaudeksi nimetään asioita, jotka johtavat puolison hylkäämiseen, lasten jättämiseen ja avioliittolupauksen rikkomiseen. Ja paljon muutakin rakkauden nimissä teemme.

Jumalan rakkaus on ilmestynyt maailmaan Jeesuksessa Kristuksessa. Niinpä usein häissä luettu rakkauden ylistys 1. Kor 13. luvusta ei suinkaan kerro siitä, millaisia meistä tulee, kun olemme rakastuneita ja sitoutuneita toisiimme. Se kertoo Jeesuksesta, joka on Rakkaus isolla R:llä:

Vaikka jakaisin kaiken omaisuuteni nälkää näkeville ja vaikka antaisin polttaa itseni tulessa mutta minulta puuttuisi rakkaus, en sillä mitään voittaisi.

Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii.

Rakkaus ei koskaan katoa.

Toki tuo rakkauden määritelmä

on tarkoitettu meille ohjenuoraksi. Me poloiset emme vaan pysty sitä täyttämään tässä elämässä koskaan kuin vähän sinne päin, mutta tuota kohti meidän tulisi pyrkiä.

Se, miksi lakia on saarnattava

johtuu siitä, että evankeliumi kaikuu kuuroille korville, jos ihminen ei ymmärrä olevansa syntinen. Kun luemme vaikkapa tuon rakkauden ylistyksen, eikö se jo johda sinut ja minut käsittämään, että minä en tuohon kykene? Muistelen usein kärsimääni pahaa ja suorastaan iloiten pyöriskelen surkeassa itsesäälissä sen sijaan, että kykenisin kärsimään ja kestämään kaiken. Ei riitä, että yritän parhaani. On oltava täydellinen, vähempi ei riitä sovittamaan meitä pyhän Jumalan kanssa.

Sen takia tarvitsen evankeliumia, ilosanomaa, ja se kelpaa minulle: syntini ja riittämättömyyteni ja kaiken muunkin pahan saan anteeksi armosta, koska Jeesus, joka on Rakkaus, on rakastanut ja rakastaa minua niin paljon, että peittää syntini viattomalla kärsimisellään.

Joten lakkaa jo yrittämästä

olla hyvä ja riittävä, rakas ystävä, sillä siihen et itsessäsi koskaan pysty! Luovuta kaikki Jumalasi käsiin ja saat vapauden! Jos olet jo kastettu, sinulla on oikeus kaikkiin Jumalan lupauksiin, koska olet hänen lapsensa. Ota vain vastaan ja usko evankeliumi: Ansioton Rakkaus Minun Osakseni on annettu!

Viikon varrella

on sattunut jälleen monta höpsötystä, joista Seppo on sanonut, että muista kirjoittaa tämä blogiin. Yhtään ei vaan muistu mieleeni. Äsken tosin Sepolla oli minulle aamun arvuuttelu, ihan oma keksimänsä. Hän seisoi huulet törröllä ja kysyi, mikä muovi on kyseessä. En arvannut. Kyseessä oli silikonimuovi.

Migreeni on ollut

minulla vain noin kerran viikossa, eikä sekään pitkällinen. Reissun ja eilisen päivän ilojen ja surujen jälkeen olin lopussa ja arvasin, että migreeni taitaa olla tulossa ja heräsinkin neljältä päänsärkyyn. Nyt on kello vähän yli 7 ja se on melkein poissa. Tänään kuitenkin pidän niin sanotun vapaapäivän, mikä voi tarkoittaa ihan mitä tahansa minun tapauksessani.

Huomenissa

tulee Pikkuruisin, alle 2v, hoitoon. On surkeaa, kun hän vanhempiensa kanssa käy autolla pihallamme ja näkee minut, niin hän alkaa parkua. Eilenkin tapahtui niin. Kerroin hänelle, että jätä itkut tiistaiaamuun, kun tulet mummon luo leikkimään. Hän kyllä lopettaa itkun ennen kuin auto häviää näkyvistä ja meillä on sitten oikein mukavaa keskenämme.

Nukkekuvan saatuaan Pikkumies, alle 3v, oli ihmetellyt, miksi kaikki nuket ovat latauksessa. Se on tätä päivää, lataukseen koneet ja robotit.

Keskiviikkona

meillä on seurakunnassa, Laivakatu 7, naistenilta klo 18. Aiheenani on Pauliina Pylvänäisen kääntämästä kirjasta Ihmeellisesti tehty-kirjoittanut Kleinig, ajatus, miten voisimme hyväksyä ruumiillisuutemme. Meille naisille se saattaa olla hyvin vaikeaa, ainakin minulle se on. Jospa keskiviikkoilta antaisi eväitä ja ajatuksia meille naisille, kun aiheesta puhumme ja rukoilemme. Tervetuloa kiinnostuneet naiset paikalle!

Jumalan siunausta sinun viikkoosi, rakas lukijani! Minulla on piikkiaamu, joka 4.vk, biologinen lääke migreeniin.