09.08.2024 - Kiirettä pukkaa

Vain muutama sana, ettei ystäväni etelässä huolestu. Äiti sanoi, ettei ole vaivatonta viljaa, ja sen olen todennut jälleen kerran. Olen säilönyt vihanneksia ja vähän marjojakin ja koettanut samalla laittaa niistä hyvää ja terveellistä ruokaa meille. Seppo ei tykkää ollenkaan tällaisesta menosta, mutta suostuu ilokseni avuksi välillä.

Mustikoita

en ole ehtinyt poimia oikeastaan ollenkaan, mutta ehkä iltapäivällä pääsen metsään. Riippuu säästä.

Lehtikaalta

kuivuu uunissa. Pakasteeseen mahtuu rajallisesti. Olen tosi onnellinen, kun saan kotimaisia, jopa omia kylvämiäni tuotteita ruokapöytäämme.

Tänä aamuna

heräsin neljältä. Olin väsynyt, mutta en saanut enää nukutuksi. Mietin elämääni ja rukoilin asioiden puolesta. Näin mielessäni itseni höyryveturissa syytämässä hiiliä veturin kitaan, että se jaksaisi vetää vaunuja. Vaunuja oli kertynyt perään useampia. Oli lasten vaunut, vähintään neljä niitä, oli sairausvaunut ja ties mitä velvollisuuden vaunuja. Mitä enemmän vaunuja oli perässä, sitä enemmän tein töitä.

Nyt on tilanne kuitenkin

toinen. Lapset ovat omillaan, he pärjäävät itse, heillä on omat perheensä. Minulla on elämä ulkoisesti helppoa, kun minulla on nyt Seppo vierelläni. Mutta minä sen kuin jatkan vaunujen kiskomista... On niin vaikea lopettaa, kun on päässyt hyvään rytmiin ja se sujuu! Hiililapio pitäisi heittää jo toisiin käsiin ja lopettaa itsensä rääkkääminen.

En ole murehtija,

enkä ylihuolehtija ole ollut koskaan, joten niihin minulla ei kulu energiaa. Ellen sitten ole piilomurehtija, sitä en mene vannomaan. Voi minua!

Olimme siis

Loimaalla hienosti järjestetyissä kesäjuhlissa! Vettä satoi joka välissä, mutta koskaan emme kastuneet. Vettä satoi silloin kun me olimme teltassa kuuntelemassa opetuksia tai muuta.

Itseäni puhutteli erityisesti

Pöyryn opetus Psalmien aarteet. Kaikki ohjelmat löytyvät Youtubesta, sieltä lhpk.fi/kesajuhlat . Kuuntelen vielä uudelleen sen ja muitakin kanavia, joissa en voinut samanaikaisesti olla paikalla.

Pihastamme

nautin suunnattomasti! Olen kerännyt krassin siemeniä ja säilönyt niitä netin ohjeen mukaan, että saisin niistä kapriksen korvikkeita pitsaan laitettavaksi. Tuttavilta oli eräs kukkanen menossa roskiin viime kesänä, ja minä lupasin toimittaa sen sinne, mutta en malttanutkaan. Nyt se on ruvennut kukkimaan ja näköjään se on bougainvillen sukua vähintään. Kaunis punainen kukka ja toinenkin.

Istumme useina aamuina Sepon kanssa aamukahvilla ulkona nauttimassa ihanasta kesästä ja luonnosta.

Pakko lopettaa

ja jatkaa toiste. Seppo kuuluu sahaavan jotain työhuoneessa. Lämmitämme eilistä ruokaa kohta, syömme ja kahvittelemme, ja sitten ehkä metsään, jos onnistuu. Teen kyllä työtä itseni kanssa näissä luopumisasioissa, mutta se kestää, kun on koko elämä mennyt vauhtia kiihdyttäessä.

Siunattua elokuuta edelleen, rakas lukijani! Olen kiitollinen jokaisesta lukijasta ja ylen kiitollinen jokaisesta palautteesta, jota saan myös sähköpostiin toisinaan.

Minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa. -tämä on siunattu asia!