31.07.2024 - Sadetta joka päivä

On ollut lämmin

ja sateinen heinäkuun loppupuoli. Eilenkin kävi niin, että menimme alas vastaanottamaan lapsia ollaksemme ulkona heidän kanssaan, mutta yllättäen satoikin ja tulimme sisälle heidän kanssaan.

Melkein saman tien näimme sateen loppuneen ja menimme takaisin alas. Mutta jälleen satoi! Jäimme kuitenkin kesäkatokseen ja vähitellen sade loppui. Samoin on ollut useina päivinä. Alkaakin sataa, vaikka ei pilviäkään näy!

Tällä viikolla

aioin mustikkametsään. Eilen viimeksi oli melkein tuska asiasta. Onneksi Seppo loihe lausumaan, että parasta on nyt vaan lepäillä. Tunsin näet itsessäni, että voimia ei ole, vaikka tahto olisi. Ja mielessä on vielä edellisen viikonlopun yliväsymysoireet, ei unikaan tullut.

On kovin vaikeaa

uskoa omia tuntemuksiaan. Tai ottaa ne huomioon. Menoksi vaan kuten ennenkin - vara-akulla, jonka simahtaessa pitääkin sitten ladata tyhjentynyttä akkua pitkän aikaa. Tämän kun voisin hyväksyä.

Ei mustikkaan tänäänkään ja nythän taas sataa. Kuiva metsä olisi paras marjastukseen. Jos metsä olisi vieressä, olisi eri juttu sinne menon suhteen, mutta meiltä on matkaa marjamaille.

Käsityöt ovat onneksi myös intohimoni

Paitsi että virkkaan pontsoja lapsenlapsille (tytöille, 6 kpl), niin oheishommia on koko ajan. Vattupuskassa olisin kaivannut vyötärölle vesipulloa ja kännykkä on kiva olla mukana kuvien ottamista varten, ja jos vaikka äiti tai veljet soittavat. Siitä sain idean ja toteutin sen heti. Kuva ohessa. Nyt olen tekemässä sellaista eräälle ystävälle lahjaksi.

Minun on helppo

ryhtyä värkkäämään, jos on tarve tai selkeä näky, mitä tehdä. Jos ei ole, lorvin tylsänä ympäriinsä. Kahvipusseista saa näppäriä kasseja, mutta jos ei kukaan tarvitse, mitä niitä tekemään? Itselleni tein juuri, kun tuli tarve.

Lisäksi virkkasin auton ohjauspyörään, siis rattiin, päällisen, sillä se oli kylmä käsiin keväällä ja varaudun tulevaan talvikauteen. Mukavampi ajaa ilman käsineitä, jos mahdollista. Ompelin myös istuinsuojat. Etuistuimeen vähän löperöt, mutta kyllä ne pysyvät, kun ovat kiinni edestä ja takaa solmittuna. Laitan kuvan myöhemmin, en tullut ottaneeksi vielä. Kiva, kun autosta tulee oman näköinen!

Rukousaiheita riittää;

potkua siihen, että Jumala vastaa niihin, saan monestakin suunnasta. Jumalan sana vahvistaa sen. Ja omat kokemukset ja rukousvastaukset. Olen viime aikoinakin joutunut rukoilemaan milloin avainten löytämisen, milloin minkäkin asian puolesta.

Viimeksi taisi olla oura-sormus kateissa. Lopulta hoksasin sanoa, että sinä, Jeesus, tiedät, missä se on, auta nyt minua. Saman tien siirsin sohvan uudestaan ja nostin sen takana olevaa patjaa, vaikka olin katsonut sinne jo ennemminkin. Siellähän se oli! Aina olen yhtä tyrmistynyt pikaisesta vastauksesta!

Uskoni joutuu häpeään

usein, ikävä kyllä. Juuri noissa pienissä etsimisissä, kun en heti pyydä Jumalan apua. Ja välillä siinäkin, vastaako Herra milloinkaan rukouksiini läheisten puolesta. Kuitenkin Jumalalla on oma aikataulunsa jokaiselle asialle:

»Daniel, nyt olen tullut ohjaamaan ymmärrystäsi oikeaan. Heti kun aloit rukoilla, lähti liikkeelle sana, ja minä tulin kertomaan sen sinulle, sillä Jumala rakastaa sinua. Kuuntele siis tarkoin tätä sanaa...                 -Dan 9.luvusta

Jumala vastaa rukouksiimme

varmasti. Tosin me emme tiedä miten, koska emme tiedä, mikä on meille parhaaksi. Hän tietää, ja siksi vastaukset ovat usein erilaiset kuin toivoisimme.

Room. 8:28: "Mutta me tiedämme, että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat, niiden, jotka hänen aivoituksensa mukaan ovat kutsutut."

Olen hoidellut kukkiani

sekä pihalla että parvekkeella. Joka sateen jälkeen joudun sitomaan uudelleen pihakukkia, välillä poistamaan kuolleita lehtiä, kääntämään kukkaa valoa kohti tai suotuisampaan suuntaan. Kastelemaan, lannoittamaan ja karsimaan. Kukat eivät näytä kauniilta, jos ei niitä huolla lähes päivittäin ja kiinnitä jokaiseen huomiotaan aika ajoin.

Näin on myös lasten kasvatuksen suhteen

Lapset tarvitsevat ohjaamista oikeaan suuntaan. Jos kuvittelee, että siinä he menevät sivussa ja samalla ilman että aikuinen puuttuu mihinkään, niin suunta voi olla mikä tahansa.

Lasten kanssa pitää puhua, kertoa asioista, siirtää tietoa, jota on itse elämässään saanut. Jakaa perimäänsä hyvää, kertoa koetuista vastoinkäymisistä ja epäonnistumista kuten myös iloista ja onnistumista.

Tulin hyvin surulliseksi,

kun olin vattupuskassa eräänä iltana, ja vastarannalla oli isä noin 10v poikansa kanssa. Poika sai ongella elämänsä ensimmäisen kalan, ja minäkin iloitsin kuullessani siitä.

Mutta sen jälkeen poika ei tiennyt, miten iloansa purkaa, ja niinpä hän sadatteli hoota ja veetä ja muuta aikuisen puuttumatta mitenkään asiaan. Ehkä se oli tavallista perheessä, joten sitä ei kumpikaan edes huomannut. Mutta murheellista on, jos lapsen pitää hokea helvettiä sen sijaan, että tietäisi, kuka on kaiken hyvän antaja.

Meillä on Sepon kanssa

meneillään jälleen mielenkiintoinen romaani raamatunluvun jälkeen. Kerttu Lappalaisen kirjoittama, hänen ja hänen miehensä elämäntarina. Olen lukenut sen pari kertaa, mutta kumma kyllä, on ihan eri asia kuulla se toisen ääneen lukemana. Samalla saatan virkata tai pyörittää hulavannetta - tavoitteeni on 15 min päivässä pyöritellä, mutta aina se ei toteudu. Välillä jää päiviä väliin, mutta sinnikkäästi olen toistaiseksi aloittanut aina uudestaan.

Pian on nokkamme kohti Loimaata!

Siellä on viikonlopun aikana Lähetyshiippakunnan kesäjuhlat. Tarkoituksemme on osallistua koko viikonlopun juhlaan ja tavata tuttuja, jos Herra suo, ja matkamme onnistuu.

Jos olet paikalla, hyvä lukijani, niin tulepa moikkaamaan, jos en huomaa tai tunne sinua! lhpk.fi -sivustolta löytyy juhlaohjelma ja ainakin Patmos-radiosta kuuluu paikalta jotain puheita ja jossain vaiheessa lhpk.fi -sivuilta enemmänkin.

Viime sunnuntaina

olin ilokseni siinä kunnossa, että pääsin messuun ja saatoin toimia kanttorin hommissa. Oton saarnat ovat puhuttelevia ja olen saanut niistä paljon rohkaisua. Ehtoollinen kruunaa juhlan, sillä kristitylle jumalanpalvelus on aina juhla, jossa Jumala itse palvelee lapsiaan.

Huomenna

olemmekin jo elokuussa ja yöt yhä pimenevät. Mutta vielä on lämpimiä päiviä ja iltoja ja saamme nauttia syksyn tulosta, kotimaisten hedelmien ja vihannesten kypsymisestä ja niiden laittamisesta ruuaksi.

Itselläni on serkkulassa kasvimaata ja minulle on suuri nautinto, että voin nostaa pellosta syötävää. Mangoldia ja lehtikaali ovat kasvaneet hyvin kuten myös persilja. Eilen tein pinaattikeiton tapaista mangoldian lehdistä ja siitä tuli erinomaisen maukasta. Lisäsin voimakasta Koskenlaskijaa, se taisi olla passelia tuohon ruokaan.

Join aamukahvit jo neljältä,

ja puurotkin olen syönyt. Jahka Seppo herää, hän keittänee uudet kahvit ja saatamme mennä juomaan ne kesäkatokseen. Ei haittaa vaikka satelee. On mukava katsella ohikulkijoita ja puhella niitä näitä. Ja tähyillä vehmaita pihapuita ja kukkasia. On silmäniloa noista kasveista!

Siunattua kuun vaihetta, rakas lukijani! Olkoon päiväsi valoisa ja mielesi seesteinen, sitä toivon. Ja Herramme siunaus ylläsi!

jk. Elokuussa on Jyväskylässä yhteisnäyttely, jossa on veljentyttärenkin töitä esillä. Tervemenoa katsomaan, jos asut siellä suunnalla, ks. #taruntaideart