25.07.2024 - Eläkepäivät ovat mukavia!

Helle jatkuu. Lämpöä ei ole aivan 25 astetta, mutta rakennus on lämmennyt, niin että sisällä on kuitenkin sen verran asteita. Mutta eipä valiteta, kun tiedämme, että syksy tulee sateineen ja viimoineen. Nytkin on tosin satanut melkein joka päivä, mutta ilman kosteus on sitä luokkaa, että ei tee mieli pyykkiä pestä, kun vaatteet pitäisi saada kuivaksikin.

Palaan aiheeseen, josta kirjoitin 16.7.

Hyvä saarna sisältää sekä lakia että evankeliumia. Saarnan on tarkoitus kertoa, mitä Raamattu puhuu ihmisestä ja Jumalasta. Että ihminen on syntinen ja Jumala on pyhä. Että vain syntinen saa armon. Itseensä ja omiin tekoihinsa turvautuva ei tarvitse armoa, sillä hän osaa mielestään pelastaa itsenstä omilla teoillaan.

Jumalan sana sanoo Room 3. luvussa, että

Ei ole ketään vanhurskasta, ei ainoatakaan, ei ole ketään ymmärtäväistä, ei ketään, joka etsii Jumalaa;

kaikki ovat poikenneet pois, kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet; ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä hyvä on, ei yhden yhtäkään.

Jos kirkkokansa

lähtee kirkosta tyytyväisenä omaan vaellukseensa, pastori ei ole kertonut totuutta ihmisestä. Sana osoittaa näet, että en onnistu vaelluksessani. Vaikka yritänkin, enkä aina edes yritä, niin en kykene siihen, mitä Sana velvoittaa. Jään vajaaksi. En osaa enkä rakasta toisia, en ajattele pelkästään hyvää lähimmäisistäni, en edes tahdo aina tehdä sitä, mitä oikein on:

minä en toteuta sitä, mitä tahdon, vaan mitä minä vihaan, sitä minä teen. Mutta jos minä teen sitä, mitä en tahdo, niin minä myönnän, että laki on hyvä.

Niin en nyt enää tee sitä minä, vaan synti, joka minussa asuu. Sillä minä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mitään hyvää. Tahto minulla kyllä on, mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei; sillä sitä hyvää, mitä minä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen.  -Room 7 luvusta

Tällainen puhe

tekee piston sydämeen. Minä en täytä Jumalan vaatimuksia, niin että voisin pelastua. Mikä minulle avuksi? Avuksi tulee evankeliumin sana, joka vakuuttaa, että

niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä. -Joh 3:16

Saan siis turvautua

Jumalan valmistamaan apuun, hänen Poikaansa, jonka kanssa saan tehdä vaihtokaupan. Hän ottaa ja kantoi ja sovitti ristillä minun syntini ja minä saan hänen puhtautensa ja pyhyytensä, jota minulla ei ole, ja jota Jumalan pyhyys vaatii hänen luokseen tulevalta. Tämän saa, kun uskoo Jeesuksen Kristuksen nimeen.

Ajatella,

että saan omistaa elämän jo nyt! Ja kaikki Raamatun lupaukset ovat minun! Vaikka välillä pelkään ja olen epätoivoissani, siitä huolimatta koen kuten Job aikoinaan:

Minä tiedän Lunastajani elävän, ja viimeisenä hän on seisova multieni päällä.

Minun toivoni on Jeesuksessa ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa. Vaikka olen vain tällainen, ihan tavallinen kuolevainen ja syntinen. Ihan niin kuin sinäkin! Parhaat päivämme ovat vielä edessäpäin, mutta nyt jo saamme iloita!

Joka päivä

on tapahtunut jotain kivaa. Olemme olleet rannan viileydessä helteellä lasten perheitten kanssa. Olen poiminut ohimennen vähän mustikoita ja vadelmiakin. Lisää tekisi mieli, mutta helle ja voimien puute estävät intoa.

Olemme pyöräilleet ja käyneet kahvilassa tai jossain syömässä kahdestaan sekä ystävien kanssa.

Ennen kaikkea

olemme lukeneet Raamattua Sepon kanssa joka päivä ja saaneet C.T.Studdin elämäkerran luetuksi läpi. Jumalan hullu, on kirjan nimi, ja kirja kertoo täysin Jumalalle antautuneen miehen elämästä. Rukoukseksi on noussut kirjaa luettuamme, että Herra, lisää meille uskoa. Ja että jos et sinä anna meille uskoa, ei meillä mitään ole. Emmekä me voi mitään tehdä, jos et sinä vaikuta. Meillä jokaisella on oma tiemme, omat lahjamme ja tehtävämme. Harvalla elämä on tuollainen kuin uskonsankarilla, vaan hyvin tavallista ja pientä se meillä suurimmalla osalla on.

Olemme useina aamuina

menneet kahvikuppi kourassamme ulos kesäkatoksen kupeeseen istumaan ja tarkkailemaan tiellä kulkijoita ja kaunista kesäaamua. Samalla olen kastellut kukkia ja vietämme jonkin aikaa ulkosalla vain istuen. Ihana etuoikeus ja mahdollisuus!

Käsitöitä teen

innolla. Tosin yritän hillitä intoani migreenin takia. En tiedä, missä määrin virkkaaminen/kutominen vaikuttaa päänsäryn puhkeamiseen. Enemmän siihen vaikuttaa mielestäni hälinä ja liiallinen sosiaalinen elämä. Mutta enpä tiedä, mikä on totuus tässä asiassa. Joskus ihminen vaan tekee itselleen mieluisia asioita, vaikka siitä seuraakin jotain harmillista.

Toivon pääseväni

kuitenkin ensi pyhänä messuun, sillä missasin viime sunnuntain soittovuoroni ja toivon olevani iskussa ensi pyhänä. Herra suokoon, että niin tapahtuu. Sinulle, rakas lukijani, toivon, että muistat pitää nestetasapainoa yllä ja nautit kesän lämmöstä ja olet iloisella mielellä!