22.07.2024 - Lomameininkiä

Tänään pahnan pohjimmainen eli alle 2v on tulossa meille hoitoon. Hän itkee joka kerta, kun joutuu eroon vanhemmistaan, mutta unohtaa nopeasti itkun, kun mennään kukkia kastelemaan tai tekemään jotain muuta hauskaa.

Viime viikolla

palauttelin itseäni Nivalan reissusta maanantain. Sen jälkeen onkin ollut joka päivä jotain perhejuttuja ja niistä olen iloinen. On ollut milloin milläkin kokoonpanolla yksi tai kaksi lasta leikkimässä jonkin aikaa. Itse asiassa 7 eri lasta kävi menneellä viikolla.

Vesileikki on ollut melkoinen vetonaula jokaiselle, jopa lähes 10-vuotiaalle. Muovipulloon reikä, josta vesi liruttelee altaaseen pöydän reunalta eikä muuta tarvita. Seuraava puolituntinen vähintään menee siihen, kun lapsi lisää pulloon vettä ettei se lopu. Sitruunapullon korkkiin tein pienen reiän ja leikkasin pohjasta osan pois - vain osan, että sain sen narulla roikkumaan kaapin alareunasta. Siihenkin lapset innolla lisäävät vettä ja taas lirisee!

Samalla lapsi oppii jotain uutta. Miten sitä vettä lisätään, niin ettei se mene ohi - sekin voi olla ihan uutta. Ja liruttelu hidastuu, kun paine vähenee, joten lisää vettä pulloon vaan. Vesi on kyllä ihana elementti!

Koimme veden

virvoittavan vaikutuksen Sepon kanssa eräänä iltana. Lähdimme hakemaan kauppaan tullut pakettia iltasella. Sade oli loppunut, mutta varalta laitoin sadetakin. Tuskin ehdimme muutaman sata metriä kotoa, kun alkoi sataa kaatamalla. Se oli piristävää. Juosten tulin kotiin, Seppo toi pakettia pyörällä perässä. Se jäi mieleen, kerran kesässä pitää kastua taivaan sateesta.

Jatkan toiste,

luemme Sepon kanssa nyt ja lähdemme ulos pikkumiehen kanssa, kun hän tulee. Siunattua päivää sinulle, rakas lukijani!

Virsi 319 nousi mieleeni:

1.
Sä kuljet seurassa Jeesuksen,
sen kertoo katseesi riemuinen,
sen kertoo laulusi helkkyvä
myös murheen kyynelten keskellä.

2.

Ei tunne rauhaasi maailma,
ei huomaa tielläsi kukkia,
se aallon leikkeihin kiintyen
ei tiedä helmistä syvyyden.

3.
Vaan helmen sait sinä kalleimman,
se aarre on veri Karitsan.
Hän kuoli puolesta syntisten,
nyt kuljet vaatteissa autuuden.

4.
Jo täällä riemusi Jeesus on,
maan päällä, laaksossa ahdingon.
Kun matka vaikea uuvuttaa,
hän armonlähteenä virvoittaa.

5.
Se lähde auki on kaikille,
vaan monet kulkevat ohitse.
Ei maista korskea maailma
sen voimaa, rauhaa ja riemua.

6.
Vaan kylmä, synkeä erämaa
tuon virran partailla virkoaa,
se valkoliljoiksi puhjeten
jo loistaa riemua autuuden.

7.
Ja virtain varsilla kulkijat
näin toinen toistansa auttavat:
Oi nosta pääsi ja kultaisiin
taas katso taivasten kunnaisiin!

8.
Siis riennä, ystävä, riemuiten
ja kasva armossa Jeesuksen.
Saat kerran porteista Siionin
hääriemuun astua sinäkin.

August Verner Jaakkola 1920. Uud. Anna-Maija Raittila virsikirjaan 1986. | Sävelmä: Rikhard Mäkinen 1921.

jk. Virren tarinan voit lukea netistä. Katso: Virsi 319 ja lue se alas asti.

Jk2. Seppo ilahtui leivistäni: kiva kun teit tällaisia kuvioleipiä, kaloja ja lintuja. Hmmh. Olin yrittänyt tehdä pyöreitä pötkyjä, mutta taikina oli niin vetelää, että hyvä kun sain sen irti ja pellille jotenkin. Mutta oli erinomaisen hyvää: leipäjuurella tehtyä ja taikina oli levännyt pari yötä kellarissa.