01.07.2024 - Taas kukkasilla kukkulat - ja parveke!

Kukkaset sulostuttavat

elämääni uskomattoman paljon! Yllättäen ne myös kasvavat hyvin ja jos ei itsellä kasva, niin luonto pursuaa tällä hetkellä jos millaisia kukka-aarteita! Illalla uimasta tullessani poimin uuden kimpun tien pientareelta: kissankelloja, puna-apiloita, yhden "nappikukan" ja sinivioletteja hiirenvirnoja - katsoin nimen lens`illä. Kauniita joka tapauksessa. Heinällä sidoin ne nipuksi.

Tuon valkoisen kannunhan löysin roskiksesta. Olen laittanut paperia kannun pohjalle ja kukat laitan lasipurkkiin, jonka saan nostetuksi pois kannusta helposti. en luota emalikannuun, ruostunee tai ei pidä vettä - joka tapauksessa menee huonoksi. Kannun vieressä vihertää yksi kolmesta paprikasta, luullakseni. En ole kasvattanut niitä koskaan, enkä tiedä, tuleeko tuosta mitään syötävää. Mitä luulet? Vahingossa nämä siemenet menivät multaan, luulin vain mummonpalsamia kylväneeni.

Mummonpalsameita on kaksi,

loput lukuisat olen jakanut eteenpäin joko siemeninä tai kasveina. Kasvi kasvaa syksyyn asti ylöspäin ja tekee kukkaa varren tyveen. Alhaalta päin kukat alkavat tehdä siementä ja niitä tulee riittävästi jakoon asti! Talven ylikin kukka kai menestyisi, mutta helpompi on kasvattaa keväällä uusi. Olisi hauska saada jokin erivärinenkin palsami kasvamaan, joten jos jollakin on, niin vaihtaisin mielelläni siemeniä!

Ohessa orkidea,

jonka saimme kai pari vuotta sitten. Kun se oli kukkansa kukkinut, arvelin, että ranka jää eikä mitään uutta kasva. Satuin lukemaan netistä valkosipuliohjeen, joka voisi auttaa kukittamaan orkidean. En uskonut kyllä ollenkaan, että se auttaisi korkeintaan knääkäyttämään (teuvalainen sana, mutta kuvaa hyvin - ymmärtänet sanan?) kasvin, mutta toisin kävi.

En tietenkään muista tarkkaa ohjetta enkä toteutustani, mutta sen muistan, että veistelein pieniä siivuja valkosipulin kynnestä ja asettelin sellaisen jokaisen lehtihangan juureen. Pyyhin myös kukan lehdet valkosipulivedellä ja varmaan kastelin myös. Muistaakseni ohjeessa sanottiin, että kolmen kuukauden kuluttua alkaa kukkiminen ja jotenkin niin siinä kävikin. Nyt orkidea on puskaissut 20 kukkaa, ja vielä on neljä isoa aukeavaa nuppua, ehkä enemmänkin. Koskaan ennen en ole saanut orkideaa näin kasvamaan. Pitänee kastella sitä jatkossakin valkosipulivedellä - en ole sitä kyllä nyt tehnyt.

Sen sijaan

sipulinkuoria liottelen aina kun niitä kertyy ja kastelen kukkia niillä. Ja ulkona minulla on sanko, josta illalla kippasin useamman päivän siinä lionneet nokkoset pois. Viimeksi erehdyin nostelemaan nokkoset käsin, kun arvelin pistelytaipumuksen loppuneen, mutta voin vakuuttaa, ettei se ollut läheskään loppunut. Pari päivää käsiäni kirveli. Nokkosvesi lienee kukkasia ravitsevaa ja ötököiden luulen tykkäävän siitä huonoa - ainakin haju on ikävä ihmisen nenään.

Myllärin pelargonian

sain Kaijalta vuosi sitten. Talven aikana se näytti melko surkealta, mutta on täysin elpynyt, tehnyt jo monta kukkaa - viime vuonna siinä taisi olla yksi tai kaksi kukkaa. Otan siitä pistokkaan jossain vaiheessa, niin voin antaa jollekin haluavalle. Harmikseni kukaan jälkipolvestani ei ole kukkasista innostunut, mutta jospa ikä tekisi työtään tässä asiassa.

Punalehtikin

siirtyi meille samasta osoitteesta. Ihailin sitä Kaijan luonaan ja hän otti siitä pistokkaan minulle. Se pitää latvoa pian, sillä muuten se kasvaa pitkää ruikulaa. Kukan väri on jo itsessään hauska, en tiedä kukkiiko se, mutta luultavasti kukat ovat vaatimattomat kuten usein tuollaisissa, jossa lehdet ovat kauniit.

Pelargonioista pidän varmaan

eniten tuosta joulunpunaisesta, vaikka kaikki ne ovat ihania. Tuo taitaa olla omasta vuosien takaisesta kukastani lähtöisin - annoin sen Kaijalle, kun en itse voinut säilyttää sitä talven yli, ja nyt olen saanut siitä siis jokin vuosi sitten jo alun itselleni jälleen.

Mitä isomman purkin

pelakuulle antaa, sitä isommaksihan se kasvaa. Niin kuin kotikin: mitä enemmän on tilaa, sitä enemmän kertyy tavaraa... Nyt otan opikseni vuosien möhläyksestä, enkä ensi keväänä leikkaa niitä tyngiksi kuten olen aina tehnyt. Kukinta on siirtynyt myöhäiseen; tuokin punainen alkaa varsinaisesti nyt vasta kukkia, yksi kukka siinä jo oli - katkaisin pois, kun se vanheni, että uudet saavat voimaa astua areenalle.

Kolmenväristä vaaleanpunaista kasvaa parvekkeella. Yhdessä purkissa on kahta eri väriä, sillä otin pistokkaita viime vuonna enkä tiennyt, minkä värisiä niistä tulee, joten siinä syy.

Ikkunalla

pelakuu on levittäytynyt laajalle, mutta olen antanut sen olla, kun se mahtuu olemaan siinä. Useampi pelakuista oli talven ikkunalla ja hyvin ne menestyivät, vaikka epäilin. Isoimmat kolme säilytän kyllä kellarissa jo senkin takia, että ovat poissa silmistä talvikauden. Eikä niille ole tilaakaan sisällä. Viileää paikkaa ei varsinaisesti ole, eikä ikkunoitakaan niitä kaikkia varten.

Ulos pihalle

olen vienyt monta krassia. Kova tuuli riepotteli niitä, mutta eivätköhän ne selviydy. Seppo on laittanut seinään kukkien taakse ritilän. Toivottavasti ne ymmärtävät tarttua siihen. Ensimmäiset kukkaset ovat auenneet. Yksi kukista on amppelissa pihlajan oksassa. Sille yritän kehitellä jonkin kehikon tai verkon, jos keksin jotain sopivaa. Amppeleissa ja muissa purkeissa alkavat suikeroalpit tehdä keltaisia aurinkoja, ne ovat tosi kauniita.

Rohkaisuksi

itselleni ja sinulle, rakas lukijani, Matteuksen 6. luvusta Jeesuksen sanat tänään ja joka päivä:

Mitä te vaatetuksesta huolehditte! Katsokaa kedon kukkia, kuinka ne nousevat maasta: eivät ne näe vaivaa eivätkä kehrää. Minä sanon teille: edes Salomo kaikessa loistossaan ei ollut niin vaatetettu kuin mikä tahansa niistä.

Kun Jumala näin pukee kedon ruohon, joka tänään kasvaa ja huomenna joutuu uuniin, niin tottahan hän teistä huolehtii, te vähäuskoiset!