30.06.2024 - Kesä alkaa kypsyä

Huomisen jälkeen alkaa vuoden toinen puolisko. Kun koululaisena olin varma, etten ikinä opi kuukausia, opin lopulta ne niin hyvin, että näen silmissäni kirjan aukeaman, jossa kuukaudet ovat. On helppo laskea, mikä kuukausi on puolen vuoden päästä. Koska helmikuussa oli 29 päivää, mutta elokuussa on 31, niin huomenna täyttyy ensimmäinen vuosipuolisko.

Mihin päivät katoavat,

sitä kyselen välillä. Yli viisi vuotta olemme olleet Sepon kanssa naimisissa - ja se on kuin yksi hetki! Yhteinen aikamme on parempaa päivä päivältä. Huomaan luonteissamme yhä lisää ominaisuuksia, jotka täydentävät toisiaan uskomattoman hienolla tavalla. Jumalan suunnitelma on ollut täydellinen tähän asti sekä Arin ja minun elämässä, että nyt Sepon ja minun elämässä. Kuin kaksi eri elämää olen saanut ja molemmat ovat kuin ihmettä! Kiitän Jumalaa hänen johdatuksestaan!

Viime viikko oli helteinen

ja sen takia uuvuttava. Mutta ihania asioita tapahtui. Lapsenlapsia kyläili meillä. Olemme olleet puistossa, jonottaneet jäätelökioskille, saaneet pitää pientä yövierasta ja nauttia lasten seurasta siis monin tavoin. Eilen luin lapsille ennen kuin he lähtivät kotiin. Sitä ennen Seppo oli kärrännyt lapsosia ympäri pihaa. Lujempaa olisi pitänyt tietysti pollen ravata, minä sen sijaan kastelin kukkasia pienimmän kanssa, joka ei halunnut kärrykyytiä. Uupunut "polle" nukahti sikiuneen lukiessani Pepin toilailuista. Yhdessä luimme lopuksi Isä meidät, mikä on tapanamme ja jätimme Sepon nukkumaan, kun saattelin lapset vanhempia vastaan.

Teimme viikolla reissunkin,

haimme Sepon radioita Jyväskylästä ja nautimme sikäläisestä helteestä pari päivää. Tapasimme samalla rakasta ystävääni ja päivitimme kuulumisia. Matka oli sikäli helppo, että minulla oli autossa elävä navigaattori, joka sanoi selvästi, mihin ja miten ajetaan. En kylläkään nauti ajamisesta autojen vilskeessä, mutta ei se minua pelotakaan, kun tarvitsee vain ajaa, ei suunnistaa. Sehän toki olisikin minulle mahdotonta. Usein ihmettelin, mihin suuntaan "navigaattorini" minua ohjeisti, mutta pidin suuni kiinni ja ajoin menemään.

Työnjakomme on täydellisen sopiva,

toisinpäinhän se ei onnistuisikaan. Seppo ajaisi niin varovasti, että minulta menisi hermot - ja minä en osaisi antaa mitään suunnistusohjeita. Sepolla on ollut auto aikoinaan, mutta hänen kuulonsa ja näkönsä ovat molemmat nykyään sen verran heikkoja, ettei ajaminen ole viisasta. Olemme siis toisillemme oiva apu!

Matkalta palattuamme

Vaasaan ajoin suoraan tutulle uimarannalle ja kävin uimassa. Pariin päivään en ole käynyt, sillä lämmin uimavesi ei ole minulle virkistykseksi eikä se, että ranta koikkuu täynnä porukkaa. Onhan niitä syrjäisempiäkin rantoja, mutta kaikkea ei viitsi eikä ehdi.

Tänään meillä

on vastuu messussa. Sepolla suntiovuoro, minulla keittiöhommat. Ensi pyhänä sitten soittovuoro, jos Herra suo ja kaikki menee suunnitellusti. Olen nukkunut nelisen tuntia menneenä yönä, mutta varmaan nukun päivällä, kun tulemme kotiin. Helpottaa oloa, kun helle väistyi toistaiseksi, mutta eilen oli todella tuulinen päivä! Pihakukat saivat riepotusta ja saunan jälkeen istuimmekin ala-aulassa ja katselimme ulos. Oli aurinkoista ja kaunista, mutta tuuli temmelsi melkoisesti eikä sää ollut enää todellakaan helteinen.

Viime pyhänä,

siis juhannuksena, ajelimme Seinäjoelle messuun, sillä pastorimme ollessa lomalla juhannuksena meillä ei ollut sijaista eikä siis messuakaan. No, se ei haitannut, sillä mielelläni käyn Seinäjoelle kerran kesässä tapaamassa ja tervehtimässä sikäläisiä tuttuja. Mukanamme oli eräs nuori ystävämme ja matkalla kävimme syömässä ja poikkesimme serkkulassa katsomassa, miten kasvimaani kukoistaa. Sain mukaani jo muutamia lehtikaalin lehtiä salaattia varten ja ostimme munia serkkulan kanalasta.

Matkat ovat mukavia,

mutta kyllähän ne väsyttävät. Migreenitasapainoni on heitellyt, mutta olen saanut siihen apuakin. Totesin, että vaikka netin ryhmistä saa apua ja neuvoja, mutta hyvin usein ne ovat todella rasittavia. Ei puutu pelottelua ja asian vierestä puhumista. Onneksi joukossa on järkeviä ja rohkaisevia ihmisiä, jotka pysyvät asiassa. Toivon, että itse olisin sellainen, enkä jaarittelisi turhia.

Olen saanut kehotustayös

kirjoittaa toisen kirjan asioista, joita on tapahtunut 14 vuoden aikana eli edellisen kirjan jälkeen. Jos ei Jumala jotenkin erityisen selvästi kehota siihen, se jää kirjoittamatta. Sen sijaan jos joku voisi toimittaa kirjan näiden kotisivujeni tapahtumien pohjalta, se olisi minusta hyvä ajatus. Itse en ehdi siihen ryhtyä, enkä jaksa, se ei tässä elämäntilanteessa käy minulle. Tätä asiaa saa rukoilla, jos joku saa sen sydämelleen.

Parin viikon päästä

Nivalassa on tapahtuma, johon kutsutaan 50 vuotta sitten ripille päässeitä. Jos Herra suo, menen sinne. Sitä ennen pysytellään kotimaisemissa. Muitakin pikku reissuja on mielessä, mutta aika näyttää, toteutuvatko ne. Itse asiassa ihan pikku reissu ei ole elokuun alun kesäjuhla, jonka Lähetyshiippakunta järjestää jälleen Loimaan opiston alueella. Sinne me menemme - jos Herra suo, siitähän se on kiinni. On hauska tavata Sanan kuulemisen ohella uskonystäviä, vaikka sosiaalinen elämä on minulle nykyisin aika kuluttavaa. Joudun käyttämään paljon aikaa palautumiseen.

Päivän toinen lukukappale

on 2. Tim. 3. luvusta:

Mutta pysy sinä siinä, minkä olet oppinut ja mistä olet varma, koska tiedät, keiltä olet sen oppinut, ja koska jo lapsuudestasi saakka tunnet pyhät kirjoitukset, jotka voivat tehdä sinut viisaaksi, niin että pelastut uskon kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa. Jokainen kirjoitus, joka on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta, on myös hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi, kasvatukseksi vanhurskaudessa, että Jumalan ihminen olisi täydellinen, kaikkiin hyviin tekoihin valmistunut.

Lähetyshiippakunta tarjoaa

sen luterilaisen opetuksen, johon kasvoin lapsena ja opettaa Sanaa niin kuin se on kirjoitettu. Seurakuntaperhe on tärkeä. Tarvitsen jatkuvasti opetusta Jumalan sanasta, sillä vanha luonto pyrkii aina riistämään sen hyvän, mitä Sana opettaa. Emme voi tuudittautua muinoin kuulemaamme, vaan tarvitsemme armonvälineiden, Sanan ja sakramenttien osallisuutta jatkuvasti.

Siunattuja kesäpäiviä, rakas lukijani! Nautitaan kesästä, olipa se tuulinen, sateinen tai aurinkoinen! Valoisa se ainakin on, enimmäkseen!

jk. Mummonpalsamin lisäksi kasvatin ilmeisesti myös paprikoita! Kolme tainta on itselläni kasvamassa, ehkä jollakin muullakin, jolle annoin siemeniä?  Pelakuuni alkavat vähitellen kukkia - ne jotka olivat talven kellarissa - karsin niitä ihan liikaa taas kerran! Sisällä talven olleet ovat kukkineet jo kauan!