21.03.2024 - Päivä yötä pitempi!

Yöllä on satanut vähän lunta, mutta mittari näyttää lämpöasteita, joten lumi ei kauan pysy. Joutsenet ovat kuulemma jo tulleet 16. päivä läheiselle Onkilahdelle, vielä emme ole niitä nähneet. Kevään merkkejä. Ja kun kevätpäivän tasaus oli eilen, valoa on enemmän kuin pimeää.

Viimeksi kirjoitin

päivästä, jolloin oli koko ajan ihania tapahtumia ja puuhaa. Mitä siitä seurasi, se minun olisi pitänyt ennakoida. Illalla olin niin ylikierroksilla, etten saanut unta. Piti ottaa yölamppu ja lukea vielä sen jälkeen, kun Seppo jo nukkui. Oikeaa jalkaa alkoi särkeä, se on merkki migreenin tulosta. Pari säärystintä jalkaan ja lampaanvilla jalan ympärille, Nukahdin, heräsin migreeniin, otin panadolia, torkuin ja nukuin kuitenkin aamuun jotenkin. Päänsärky jatkui vielä aamupäivän.

Painajaistakin näin. Usein painajaisissani laukku, kukkaro ja kännykkä ovat kateissa, tai kännykkä ei ainakaan toimi, numerot ovat hukassa. Nyttemmin invataksi vilahtaa myös  uniin. Ehkä se lisääntyy vielä, kun aikaa kuluu.

Se, mikä elämässä on ollut keskeistä, taitaa nousta iän myötä muistoihin ja uniinkin. Mummuni oli viimeisinä vuosinaan aina huolissaan, saavatko vieraat kahvia. Sitä hän oli mielikuvissaan keittämässä kuten oli koko elämänsä kestinnyt isoa perhettä ja vieraita. Ei ole vaikea kuvitella, mitä minun muistoni tulevat olemaan, jos vanhaksi elän.

Vauhtipäivän jälkeen otin

rauhallisemmin. Ulkoilimme aamupäivällä pikkupoikien kanssa. Uutta autoamme piti tutkia ja Seppo sitä esitteli pojille. Tekniikka ja työhommat kiinnostavat. Niin kiinnostivat pikkupoikien isääkin aikoinaan. Pienet lapset ovat terapiaa meille, mutta ei minusta enää kokopäivähoitajaksi olisi, en jaksaisi. Eikä onneksi tarvitsekaan. Mutta vähän silloin tällöin saa minut tuntemaan itseni tarpeelliseksi.

Arvomme ei onneksi

ole siinä, olemmeko hyödyllisiä. Jokaisen ihmisen jokainen päivä on Jumalan lahjaa. Emme ymmärrä, miksi Jumala johdattaa meitä usein kummia reittejä ja myös läheisiämme, mutta kaiken tämän pitäisi saada meidät ajattelemaan ja luottamaan. Jumalan sanasta saamme apua, lohdutusta ja neuvoa elämän polkuja varten.

Minä johdatan sokeat tietä, jota he eivät tunne; polkuja, joita he eivät tunne, minä kuljetan heidät.

Minä muutan pimeyden heidän edellään valkeudeksi ja koleikot tasangoksi. -Jes 42:16

Eilen oli keskiviikko,

ja yllättäen meille kehkeytyi siivouspäivä. Seppo alkoi imuroida, minä pesin lattiat. Kokeilin myös hankkimaani enjo-systeemiä, jonka varsi taipuilee niin, että sillä voi pyyhkiä myös kattoja ja seiniä. Kunhan kokeilin, ei sitä oikein siivoukseksi voi sanoa. Mutta kun tekemisbuumi iskee, ehkä sitten alkaa seitit lähteä katonrajasta, jos niitä siellä on. Tällaiset äkkisiivoukset ovat paljon hauskempia kuin suunnitellut, sillä voimat hupenevat jo ajatuksesta, että pitää raataa harjan varressa.

Seppo luki

eilen loppuun Tytti Issakaisen tarinoista koostuvan kirjan. Siinä oli erittäin osuvia juttuja. Illalla aloitimme Parikanniemen lastenkodista kertovaa kirjaa, sekin vaikuttaa mielekkäältä. On kiva kuunnella, kun toinen lukee ja minä saan vaan kuunnella ja kutoa. Nyt jos koskaan on mahtavaa, että on aikaa lukea ja kuunnella, olla hiljaa ja levätä. Mutta mikään ei ole mukavaa, jos on yhtä ja samaa koko ajan. Jos päivän vaan lukee tai on hiljaa, se ei ole enää hauskaa. Mutta kun käy välillä ulkona, tapaa ihmisiä tai tekee jotain erilaista, on sen jälkeen lepo suloista.

Tänään tarpeellista kauneudenhoitoa

luvassa. Jos ehdin, menen naisten käsityöpiiriin tapaamaan vanhoja tuttuja ja kahvittelemaan. Sieltä ampaisen hoidattamaan käsiäni opiskelijoiden huomaan. Kynsien kestolakkaus ja muutenkin käsien hoitoa. Olin taannoin kateudesta vihreä, kun eräällä työkaverilla oli niin vahvat kynnet, että ne piti leikata kuulemma koiran kynsisaksilla. Omani ovat ohuet ja katkeilevat, vaikka yritän syödä terveellisesti enkä enää pureskele kynsiäni kuten lapsena ja nuorena.

Mutta nyt kuvia kehiin,

sitten puurolle ja lukemaan Sepon kanssa. Minä keikun vielä yövaatteissa ja naama on pesemättä. Mutta eiköhän tämä päivä tästä ala, kun olen päässyt sentään jo kirjoittamisen vauhtiin.

Siunattua päivää sinulle, arvoisa lukijani! Kohti Palmusunnuntaita - soittovuoro messussa, virret vielä harjoittelematta! Ja illalla tapaan erästä ystävää, jos en tainnuta itseäni päivän aikana.