18.03.2024 - Illan tultua

Piti kirjoittamani jo aamulla, mutta enhän minä aamuisin mitään ehdi. Suunnittelin kyllä nousevani viideltä, kun kerran muutenkin olin hereillä, mutta satuin nukahtamaan uudestaan. Ja olin vähän ärtyneellä tuulella, koska oloni ei vaan ollut ihan nappijuttu.

Mutta virkistyin pian,

keitin aamupuuron ja Seppo keitti kahvia. Sähkölevy oli ollut kakkosella koko yön. Olin itse laittanut vesipannun levylle, että vesi pysyy lämpimänä, kun juomme iltaisin kofeiinitonta kahvia. Olin kuitenkin väsymyksestä pökerryksissä illalla ja unohdin levyn päälle, ja Seppokin unohtaa sen usein. Jos levy vielä jää päälle, emme jatkossa jätä kahvipannua levylle vaan lämmitämme kahvin mikrossa. Se on turvallisempaa. Pannu oli kuivunut tyhjäksi aamuun mennessä, mutta ei ollut onneksi mennyt pilalle.

Meidän elämämme

on oikein ihanaa. Seppo on aina kiltti ja hyvä minulle eikä yleensä huomaa edes, että minä kiukuttelen. Ainakin siitä päätellen, että kun pyydän anteeksi, hän ei ole edes huomannut. Itse huomaan kyllä. Useimmiten kiukuttelu johtuu päänsärystä tai väsymyksestä, mutta enköhän minä osaa ilman niitäkin olla ikävä. Seppo ei ole ikävä, mutta hän kertoo huonoja vitsejä. Aina en jaksa innostua niistä, mutta enimmäkseen ne ovat hauskoja.

Niin, ja kyllä Seppo huomaa toisinaan, että puhun ilkeästi, mutta hän antaa anteeksi. Hän tietää kuulemma, että pyydän kohta anteeksi. Reagoin yleensä tosi nopeasti suuttumalla, mutta pian huomaan, mitä tuli sanotuksi ja kadun sitä. Ollaanhan me niin erilaisia, mutta hyvä meidän on olla yhdessä. Ja antaahan Taivaan Isäkin meille anteeksi, niinpä meidänkin on tarpeen tehdä niin, sanoo Seppo ja hän on oikeassa.

Perjantaina

ostimme uuden auton. Olimme sitä etsiskelleet jonkin aikaa. Sattui mukavasti, sillä meillä oli silloin 5-vuotishääpäivä. Auto ei toki ole uusi, mutta onpa kuitenkin 14 vuotta uudempi kuin entinen automme, jonka vaihdoimme pois samalla. Jos näette pienen, sinisen auton kiitävän ohi joskus, niin ehkä kyydissä istumme me kaksi.

Autonoston jälkeen migreeni oli tietysti  vieraana, ja vaihtelevasti sen jälkeenkin. Mutta avannossa olen käynyt innokkaasti uimassa muutamia kertoja viikossa edelleen ja pidän siitä kovasti.

Eilen siellä oli muuan ukrainalaistyttö yhtä aikaa ja meilä syntyi hyvät keskustelut. Pitääkin mennä käymään Rewelissä heidän kahvilassaan loppuviikolla, jos on sopiva tilaisuus. Kahvila on auki muistaakseni iltapäivisin torstaista lauantaihin, en ole varma ajoista.

Tänäänkin on ollut hauska päivä,

aamusella pesimme lastin pyykkiä ja kuivatimme sen ulkona. Oli niin kylmä, kun ripustimme pyykit, että loppupäästä pyyhkeet ehtivät jäätyä ja näpit myös. Mutta tuuli kuivatti pyykit ja aurinko paistoi. Keväinen ja kaunis päivä on ollut. Luimme pyykkikoneen pyöriessä aamun luvut Raamatusta ja sen jälkeen keitin kanakeittoa, söimme, huilasimme ja pyöräilimme kaupungille. Seppo meni omille asioilleen, minä kävin kirpparilla etsimässä auton istuimille jotain suojia ja löysinkin. Vielä emme ole kokeilleet, käyvätkö ne auton istuimiin.

Vein jälleen lastin kirjoja kirjaston vaihtohyllylle. ja sen jälkeen tapasimme Sepon kanssa kahvilassa. Olimme saaneet joululahjaksi lahjakortin kahvilaan ja nyt lunastimme sen. Vielä jäi toiseksikin kerraksi saldoa. Oli mukava hetki istua kahvilassa kahdestaan. Lopulta ajelimme erään roskiksen kautta kotiin päin. Seppo vei löytämämme pullot kauppaan ja minä hain kirjastosta lisää lukemista.

Kotona joimme

rauhankahvit, kun oli niin mukava tulla kotiin. Puolikaskahvit, kuten sanomme. Puolet kofeiinitonta kahvijauhetta. Luimme ja loikoilimme. Seppo haki pyykit ja yhdessä mankeloimme ne. Mankeli näyttää tottelevan Seppoa paremmin kuin minua. Hän asetteli vaatteet niin hyvin mankeliin, että liina meni viivasuoraan koneen sisään. Itsehän olen aavistuksen hätäisempi.

Niin, ja olihan minulla leivänteko. Aamulla olin laittanut Sepolle leipäjuuren pöhisemään. Tällä hetkellä kulho on kannen alla vessan seinällä lämpimässä, niin että taikina kohoaa. Kohtapuoliin pitäisi kipata taikina vuokiin nousemaan ja joskus yön aikana tai aamulla vuokat voi laittaa jääkaappiin, kun leivät ovat nousseet.

Viime aikoina olemme katsoneet

ohjelmaa Mahdoton tapaus Areenasta. Aina vain mahdottomammaksi se käy. Aluksi ohjelma oli hauskempi. Päähenkilö on huippuälykäs siivooja, joka otetaan poliisin avustajaksi, koska hän ratkaisee rikokset älynsä avulla nopeasti. Mutta hyvin sekavaa ja rikkinäistä hänen elämänsä on.

Mieleeni tulee, että ihmisen mitta on aina se sama, sanotaan nyt vaikka yksi. Jos joku on huippuälykäs, häneltä puuttuu sitten jotain muuta. Tai jos puuttuu älyä, sitten on jotain, niin että ihminen on joka tapauksessa yhtä tärkeä ja arvokas kuin edellä mainittu älykkö. Kukaan ei saa kaikkea, kaikilta puuttuu jotain, mutta jokaisella on juuri se, minkä Jumala on hänelle antanut ja se juuri tekee hänestä arvokkaan ihmisen, jota emme saisi väheksyä. Jumala meitä tässäkin auttakoon!

Kun teillä on elatus ja vaatteet, niin tyytykää niihin,

sanotaan Sanassa. Useinhan me haluamme sitä, mitä meillä ei ole. Ja kun saamme se, se on pian itsestään selvyys meille. Olemme helposti tyytymättömiä. Ruoho ikään kuin vihertää kauniimmin naapurin puolella. Kunpa näkisimme oman viheriömme selkeämmin, niin elämämme olisi helpompaa.

Itse tosin

olen enemmän kuin tyytyväinen elämääni, siihen mitä Jumala on minulle antanut. Olen saanut rikkaan elämän, hyviä ystäviä, ison suvun, rakkaita naapureita aina siellä, missä olen asunut. Olen saanut rakkaan ja ihanan aviomiehen, jopa kahteen kertaan! Eikö se ole jo ylellisyyttä!

Mutta jotta keinun vauhti olisi tasainen ja kaunis, pitää keinulaudan käydä välillä ylhäällä, välillä alhaalla. Näin Jumala viisaudessaan on antanut keinulaudalle vauhtia, niin ettei elämä ole junnannut paikallaan. On ollut itkua siinä missä nauruakin. On onnistumisia ja epäonnistumisia. On syntiä ja katumusta. On iloa syntien anteeksiantamuksesta, seurakunnasta, uskovien yhteydestä - iankaikkisen elämän toivosta ja siitä, että parhaat päivät ovat sittenkin vielä edessäpäin.

Ehkä jatkossakin luotan

ex-tempore -siivousinnostukseen. Kärsin laiskuudestani siivouksen suhteen. Mutta tänään vähän vahingossa siivosin makuuhuoneessa olevat kirjahyllyt. Itse asiassa otin hyllystä jotain ja sieltä pöllähti sellaiset pölyt, että innostuin järjestämään kirjat ja pyyhkimään hyllyt. Vain ylähylly, jossa on kuvia ja tauluja, jäi pyyhkimättä. Ehkä sitten huomenna... Samalla keräsin kolme tai neljä kassilista kirjoja hyllystä. Vien ne kirjaston vaihtopöydälle tulevina aikoina. Haluan raivata paikkoja, tavaraa on ihan liikaa.

Seppo imuroi juuri työhuoneessa jotain,

mutta nyt me menemme lukemaan iltaluvut. issakaisen kirja tullee päätökseen tänään. Toista Aikakirjaa luemme VT:sta. Ihana iltahetki on edessä. Siunausta sinulle, arvoisa ja tärkeä lukijani! Iloitaan valosta ja kevään tulosta sekä lähestyvästä pääsiäisestä!