04.03.2024 - Eläkeläisen turinoita

Nautimme oikein olan takaa eläkkeellä olosta! Käytännössä elämä soljuu samoin kuin aiemmin, mutta sisäisesti asiaa pitää käsitellä. Jonain yönä näin unta, että minun piti mennä töihin ja yritin kovasti pyristellä, että enkös minä olekaan vapautunut kaikista työhommista. Unienkin kautta pitää käsitellä uutta tilannetta.

Perjantai

oli ensimmäinen eläkepäivä ja silloin koko elämän kirjo esittäytyi meille. Suomelle asetettiin uusi presidentti virkaansa, vanha väistyi. Suosittu uutistenlukija jäi eläkkeelle myöskin. Ja samana päivänä sain kuolinuutisen kotikylältä, jossa nuori mies on yllättäen kuollut.

Elämän jatkuminen ja sen rajallisuus on todellisuutta. Raamattu kehottaa meitä laskemaan päivämme oikein ja kehottaa myös muistamaan Luojaa nuoruudessamme ennen kuin pahat päivät tulevat. Pahoina päivinä emme jaksa kenties etsiä enää Herraa, se on syytä tehdä nyt juuri, tänään viimeistään, jos asia on vielä hoitamatta.

Kun nuori ihminen, tai lapsi

kuolee, meistä se saattaa tuntua virheeltä ja vääryydeltä. Ja se herättää tunteita laidasta laitaan - vihaa, katkeruutta, surua, syyllisyyttä ja ties mitä. Kuitenkin hän, joka meidät on luonut sanoo Daavidin suulla, Psalmissa 139:

Minun luuni eivät olleet sinulta salatut, kun minut salassa valmistettiin, kun minut taiten tehtiin maan syvyyksissä. Sinun silmäsi näkivät minut jo idussani. Minun päiväni olivat määrätyt ja kirjoitetut kaikki sinun kirjaasi, ennen kuin ainoakaan niistä oli tullut.

Jumala yksin

voi antaa elämän, ja hänellä on oikeus ottaa se pois silloin kun ihmisen työ on valmis. Kuolema on aina yllätys, vaikka sitä odottaisikin, ja vihollisista viimeinen, kauhistava. Kun läheinen ihminen kuolee, mikään ei ole samoin kuin ennen. Kaikki asiat etsivät paikkansa uudelleen.

Minä rukoilin Arin viimeisenä päivänä, että jos Ari on työnsä tehnyt, ota, Herra, hänet pois, mutta jos vielä jotain on kesken, anna elämän jatkua ja niin myös tapahtui. Kun sanoin aamen viimeisen yhteisen rukouksemme jälkeen, Ari veti viimeisen kerran henkeä, joka pakeni sen jälkeen hänestä. Kauniimmin ei voi lähteä tästä elämästä Jumalan huomaan! -Tänään on Arin nimipäivä, ehkä senkin takia hän on ollut mielessäni.

Lauantaina

teimme retken Pilvilammelle, jonka rannalle Vaasan Latu vai onko se Suomen Latu, on tehnyt hienon katoksen ja grillipaikan sitten viime näkemän. Sää oli pilvinen ja reilun kilometrin matka sinne kävellen liukas ja märkä, mutta meillä oli mukava reissu. Junioripoika perheineen tuli  syömään makkaraa ja rieskaa kanssamme. Seppo hoksasi ottaa kuivia puita ja sytykkeitä mukaan, sillä sikäläiset puut olivat todella märkiä, vaikka olivatkin liiterissä. Seppo lainasi kirvestä joltain mieheltä ja pilkkoi seuraaville tulijoille valmiiksi sytykkeitä ja puita. Reissun jälkeen tuoksumme yhä ihanasti savulle vaatteinemme.

Sen jälkeen

olemme olleet messussa, minä avannolla ja me yhdessä lenkillä. Nyt iloksemme on tulossa Pedro ja Seppo meni häntä vastaan alas. Ruoka on valmistumassa, pyykit on pesty, astianpesukone on tehnyt myös työnsä. Seppo on imuroinut ja petannut aviovuoteemme, kuten hän tapaa rehvastella. Aamuvirret on veissattu ja luvut luettu. Nyt vaan iloisesti tähän päivään, joka on alkanut hyvin ilman päänsärkyä ja muita vaivoja.

Siunattua alkanutta viikkoa jälleen, arvoisa lukijani!

jk. Pedro näytti uuttaa paitaansa ja kysyi, tykkäänkö minä siitä. Tykkäsin. Ja tykkäänkö minä hänen rannekkeestaan. Tykkäsin. Ja sanoin, että eniten tykkään kuitenkin pojasta itsestään ja halasin häntä. -Nyt syömään!