01.03.2024 - Uusi elämänvaihe

Eläkkeelle siirtymisen aika. On armoa, että tähän asti on Herra auttanut ja kantanut meitä kumpaakin ja vielä johtanut yhteen ihmeellisellä tavalla. Olen kiitollinen!

Mielikuva eläkeikästä

on muuttunut mielessäni. Toisaalta on hyviä kokemuksia jo nyt siitä, että saan levätä ja olla väsynyt, koska olen näin vanha. Voin tehdä monia asioita, joita ei voi tehdä silloin, kun on vastuussa lapsista tai työpaineet painavat. On paljon iloa tuottavia asioita, on vapautta ja tilaa ympärillä.

Toisaalta lähipiirissä on useita vanhuksia, jotka sairastavat vakavasti. Myös yhteiskunnan kyky ja halu auttaa vanhoja ja sairaita heikentää luottamustani siihen, että tulen kuulluksi ja nähdyksi, jos sairastun itse. Ehkä muisto Arin sairastamisesta tulee myös lähemmäksi ikäni kartuessa. Se, ettei hän voinut itseään puolustaa mitenkään, ja minä puolustin hartiavoimin ja kaikin keinoin. Puolustaako minua kukaan, kun olen vanha ja kyvytön itseäni auttamaan?

No, minä tiedän,

että minulla on Puolustaja, joka ei ole hetkeksikään herennyt minua auttamasta ja kuulemasta. Hän tekee sen varmasti jatkossakin riippumatta minun kyvystäni puolustaa ja auttaa itseäni.

Oman äitini kohdalla

huomaan sen, että vanhuksia saatetaan pitää ikään kuin lapsina, joille lässytetään. Tottahan se onkin, että vanhana tulemme lapseksi jälleen, ainakin jos muisti huononee. Mutta muistisairaalle pitäisi kuitenkin puhua kuin aikuiselle, ei kuin lapselle. Aikoinaan Ariakin olisi jonkun mielestä pitänyt käsitellä kuin lasta, mutta puolisolle on voitava puhua kuin vertaiselle aikuiselle eikä säälivästi. Ja niin minä tein.

No, äitini antaa palautetta oikein olan takaa. Siltä ei säästy kukaan, kun niikseen tulee. -Sinähän sen tiedät, hän sanoo minullekin usein, kun on sitä mieltä, että minä nyt en ainakaan tiedä. Jos elinkaareni jatkuu kuten äitini, niin mikähän sananikkari minustakin vielä tulee! Kukaan ei lähettyvilläni pääse vähällä. Se minua huolettaakin...

Toivoisin,

että minusta tulisi säyseä mummo vanhetessani. Epäilyttää, ettei tule. Kun toissa yönä päätä juimi, rukoilin, että saisin pitää muistini ja pääni terveyden. Mutta sittenkin. Jumala on minut luonut ja pitänyt minusta huolta. Miten minä voisin häntä neuvoa? Jeremia, 18. luku:

Enkö minä voi tehdä teille, te Israelin heimo, niinkuin tekee tuo savenvalaja, sanoo Herra. Katso, niinkuin savi on savenvalajan kädessä, niin te olette minun kädessäni, te Israelin heimo.

Salomosta

minun oli tarkoitus kirjoittaa. Seppo on lukemassa minulle Janatuisen kirjaa Salomon elämästä. Kun itse luen Raamattua, en kykene näkemään asioita siinä historillisessa tilanteessa, missä ne ovat tapahtuneet. Mailiksen kirjat avaavat sisältä päin monia asioita, joita en ole ymmärtänyt.

Esimerkiksi sitä en ollut käsittänyt,

miksi Salomo raivostui, kun hänen veljensä Adonia pyysi vaimokseen Abisagia, joka lämmitti Daavidin jalkoja tämän vanhuudessa. Toisin sanoen makasi Daavidin vuoteessa, vaikka Daavid ei yhtynytkään häneen.

Taustalla oli se, että Adonia oli pyrkinyt kuninkaaksi vähän ennen Daavidin kuolemaa, kun tämä ei ollut vielä ilmoittanut, että Salomosta tulee seuraava kuningas. Syynä Salomon suuttumukseen oli se, että tämä ymmärsi Adonian hankitsevan kapinaa. Adonia lähestyi asiallaan Batsebaa, Salomon äitiä, jolla oli vaikutusvaltaa poikaansa. Tuona aikana oli selvää, että Abisagia pidettiin Daavidin jalkavaimona, mikä hän tavallaan tietysti olikin. Saamalla Abisagin Adonia tiesi saavansa lisää arvovaltaa ohi Salomon. Ja Adonia oli sotilas ja näiden arvostama, mitä Salomo taas ei ollut, vaan hän oli saanut mm. hengellistä kasvatusta profeetta Naatanilta. Salomon elämäntehtävä oli rakentaa temppeli Herralle eikä käydä yhtään sotia, niin kuin myös tapahtui. -Adonian yritys päättyi kuolemaan.

Toinen, jolle Salomo oli antanut armon,

oli Daavidia kiroillut ja tätä kivillä heitellyt Siimei. Siimei sai pitää henkensä, jos pysyi kotiseudulla. Kun tämä sitten lähti palvelijoitaan etsimään benjaminin heimon alueelta, johon hän kuului, menoon saattoi liittyä kapinayritys ja kuolema seurasi. Salomo sai vankan perustuksen kuninkuudelleen. -Kirja jatkuu vielä ja on tosiaan mielenkiintoinen!

On varhainen aamu,

en saanut unta puoli neljän jälkeen, vaikka olen yrittänyt, joten nousin kirjoittamaan. Viikon verran pienoinen päänsärky on vaivannut öisin, mutta olen kuitenkin saanut nukutuksi kohtalaisen hyvin. Alkoi kumminkin ärsyttää moinen, joten aloitin eilen toistamiseen valkosipuli-hunaja -juoman nauttimisen. Eikä tullut päänsärkyä tänä yönä! En tiedä, johtuuko valkosipulista vai jostain muusta, sitä ei voi koskaan tietää. Luulen tosin, että minulla on stressiä eläkkeelle jäämisen takia, vaikka käytännössä se ei muuta juuri mitään meidän elämässä. Olen ollut pitkään lähes työkyvytön migreenin takia.

Päivät vilahtavat nopeasti,

mutta ovat antoisia. Aamuisin siirrymme yleensä olohuoneeseen yhdeksän maissa  lueskelemaan ensin omia juttujamme ja sitten yhdessä Raamattua ja muuta. Ja veisaamaan! Siitä olemme suorastaan vähän innostuneet! Virsikirjan kärsimysajan virret olemme laulaneet kertaalleen läpi ja nyt otamme lempivirsiä niistä joka aamu. Yksi virsi on todella vaikea, se on virsi 81. Olen kuunnellut sen lukuisia kertoja netistä, mutta vieläkään emme osaa laulaa sitä! Mielessäni kyllä osaan monta kohtaa siitä. Kokeilkaapa muutkin ja kertokaa, onko se teistä helppo!

Eräs pastori

oli tutkinut nykyaikana niin suosittuja ylistyslauluja ja todennut, että suuri osa niistä on sellaisia, että niitä voisi tyttö laulaa rakastetulleen. Niissä kaivataan ja palvotaan ja rakastetaan, mutta kohdetta ei kerrota. Kukin voi kai laulaa kenelle tahtoo. Ei puhuta Jeesuksen rististä eikä verestä, joka tuo sovituksen. Sellaista opetusta on myös, että jos me laulamme ja laulamme samaa laulua ja pyydämme henkeä tulemaan, niin se tulee. Laulua pitää jatkaa, kunnes henki tulee. Eli ihminen saa aikaan sen, että henki tulee. -Pyhä Henki tulee sinne, missä on Sana, missä on Sanan mukaiset laulut. Jumala on tehnyt kaiken puolestamme, ja hän myös antaa meille kaiken sulasta armosta.

Muuten Jumalakin puhui Salomolle siitä, mitä kaikkea hän antaa Salomolle ja hänen jälkeläisilleen, mutta lopuksi tuli aina ehto: JOS sinä kuulet minua, tottelet minua, teet sanani mukaan niin kaikki tämä tapahtuu sinulle. Sama koskee meitä.

Nämä vanhat virret,

joita olemme laulaneet, koskettavat syvältä. Pyhä Henki yhtyy niihin, koska ne kertovat samaa mikä on Raamatun punainen lanka: Jeesus on kuollut puolestamme, hänen verensä tähden me saamme anteeksi syntimme. Ehtoollisessa saamme nauttia hänen ruumiiinsa ja verensä ja uskoa syntimme anteeksi. Ilman tätä sanomaa, sen kuulemista ja uskomista, me hukumme synteihimme. Virsi 69:

1.
Voi, tuskassaan nyt nähdä saan Jumalan Pojan ainoon! Pyhä Herra taivaasta nääntyy pilkkaan, vainoon.

2.
Voi minua, kun Jumala nyt ristinpuussa riippuu. Sen on sydän kivestä, ken ei siitä liiku.

3.
Ken itkemään nyt syntejään ei murru näitä nähden? Herra vaipuu kuolemaan syntiemme tähden.

4.
Suu suloisin, vilpittömin vaiennut on jo aivan. Ristinpuuhun vangittiin Herra maan ja taivaan.

5.
Näin yksin on ja voimaton neitsyen lapsukainen, ryöväreiden keskellä verta vuotavainen.

6.
Kuin Karitsa näin uhrina hän elämänsä antaa ja niin armon, autuuden itse meille kantaa.

7.
Kun poveen maan nyt haudataan tuo ruumis lävistetty, lepokammioksi on hauta pyhitetty.

8.
Oi Herrani, Jeesukseni, nyt ota sydämeni siinä levätäksesi aina armoinesi.

Haqvin Spegel 1686. Suom. virsikirjaan 1701. Uud. komitea 1984. | Sävelmä: Saksassa 1628.

Siunattua paastonaikaa edelleen, rakkaat lukijani! Me menemme tänään hoitelemaan Albinia, 2v, jos Herra suo, muutamaksi tunniksi ja sitten ehkä eläkekahville ja avantoon. Rukoillen tähän päivään!