21.02.2024 - Aamuhetki kullan kallis!

Olen kiitollinen, että olen saanut nukutuksi paremmin viime aikoina. Kumma juttu, että siinä vaiheessa etenkin huomaa olevansa kiitollinen, kun edellinen yö on mennyt vähän heikommin, kuten nyt viime yö. Näin jotain unia ja vähän päätäkin särki. Viiden jälkeen heräsin ja nousin ylös vähän sen jälkeen. Ennen nousemista on hyvä vähän rukoilla ja miettiä päivän kuvioita.

Meitä odottaa

lempipuuro tänä aamuna. Otin oppia nettikokin vinkistä ja keitän hänen reseptillään: pari desiä vettä, saman verran hiutaleita/rouhetta ja kun ovat imeytyneet, lisään maitoa 3-4 desiä. Käytän erinomaisia serkkulan kaurarouheita, jotka on jyvistä jauhettu pienellä myllyllä muutama päivä sitten. Ohjeessa oli käytetty älyttömän paljon voita, mutta itse lisäsin vain oliiviöljyä, mutta voitakin laitan joskus. Puuro saa muhia vähintään vartin, mieluummin kauemmin. Käytin rasvatonta maitoa tällä kertaa. Kunnon puuro on paikallaan joskus vaikka pääruokana, on helppoa ja herkullista.

Pääsimme maanantaina

hoitelemaan pikkupoikia pariksi tunniksi. Seppo tietysti johdatettiin heti isojen poikien huoneeseen, jonne ei pikkuveljellä ole asiaa, eikä heitä näkynyt sen koommin, vaikka yritin houkutella Pedroa leikkimään pikkuveljen kanssa. Ei onnistunut, Sepon kanssa oli mukavampaa. Me sen sijaan leikimme ja luimme. Ja minä välillä vaan pötkötin sohvalla ja katsoin, kun Luigi (nimet muutettu, juu nou) leikki omia leikkejään. Nämä lastenhoitohetket ovat tähtihetkiä meille.

Sen jälkeen hurautimme

kaupan kautta kotiin ja vähäksi aikaa huilaamaan. Saimme vieraita illalla ja se oli mukavaa. Tein pitkästä aikaa lämpimiä voileipiä ja ne onneksi maistuivat kaikille. On hienoa viettää aikaa ystäväperheen kanssa ja nytkin saimme kuulla, kuinka Jumala on johdattanut ihmeellisiä polkuja heidän eteensä. Työtä ja vaivaa, iloa ja rohkaisun hetkiähän tämä elämä on. Yhdessä ollessamme saimme kiittää hyvää Jumalaa hänen huolenpidostaan ja jättää kaiken hänen käsiinsä.

Kuninkaan sydän on Herran kädessä kuin vesiojat: hän taivuttaa sen, kunne tahtoo. Kaikki miehen tiet ovat hänen omissa silmissään oikeat, mutta Herra tutkii sydämet. -Snl 21:1,2

Tätä rukousta olemme Sepon kanssa yhdessä rukoilleet - eilenkin rukoilimme ystävien kanssa. Kuten Jumala kääntää kuninkaan sydämen tahtonsa mukaan, niin hän voi tehdä myös uuden presidenttimme suhteen. Ja kun tätä rukoilen, en voi samalla olla liittämättä itseäni samaan rukoukseen. Minäkin saatan luulla kulkevani oikeaa tietä, mutta Jumala tietää paremmin. On syytä pyytää jatkuvasti, että hän kääntää paitsi muiden, etenkin oman sydämeni minne tahtoo, sillä hän tietää parhaan tien minulle - ja jokaiselle. Hän tutkikoon sydämemme. Ei hän tomusta luodulta ihmiseltä odota mitään, mihin emme kykene. Vain sitä, että turvaamme Luojaamme ja senkin hän itse vaikuttaa, ei meistä ole edes siihen omassa voimassamme.

Eilen kalenterissa luki,

että pitäisi mennä jonottamaan henkilökortti poliisilaitokselta. Nettivaraus oli täynnä, niin oli kyseinen puljukin. Seppo oli jonottaja, minä kuljin asioilla sen reilun parin tunnin aikana, kun Seppo jonotteli.

Harmitti, kun en huomannut ottaa avantovehkeitä mukaan: uikkareita, saunahattua, vanhoja paljasjalkakenkiä (vuotavat pohjasta, mutta ei haittaa; kastuvat joka tapauksessa), perunankuorimahanskoja, vai lienevätkö kasvojen kuorintaan tarkoitetut, en muista; sanomalehti jalkojen alle ja pieni pyyhe. Totta puhuen harkitsin hiukan avantoilua ylläni olevin varustein, ja luultavasti olisin toteuttanutkin aikeeni, mutta minulla oli hiukan liian vähän villahousuja ja -paitoja ylläni, enkä halunnut palella jälkeen päin. Jäi siis avantoilu eilen. Kahvilla sen sijaan kävimme kirjastossa, kun hommat oli hoidettu.

Tänään käyn kurkkimassa

onko seurakunnan kukkaset vielä kelpoja ensi pyhänä, kun olen keittiövuorossa. Sitten pistäydyn srk-pariskunnan luona, jonka jälkeen menen avannolle, jos Herra suo ja suunnitelmani toimii. Seppo saa tehdä omia hommiaan. Olemme hyvin paljon yhdessä kaikissa tekemisissämme, mutta nykyisin otamme jo omaakin aikaamme hetkittäin.

Huomenna meillä on ilon päivä,

sillä ilmeisesti saamme talvilomalaisia etelästä luoksemme päiväksi! Jos vaikka leipoisimme rieskaa heidän kanssaan? Aika näyttää.

Puuro on valmista,

kahvia olen jo juonut, mutta saatanpa juoda lisääkin. Jahka saan tämän koneelle, niin eiköhän Seppokin jo herää. Syömme ja menemme lukemaan aamuluvut. Päivän parhaita hetkiä se on joka päivä, sekä aamulla että illalla.

Siunattua päivää sinulle, arvoisa lukijani!