18.02.2024 - Kävellen kohti kevättä!

Kävelimme kirkkoon ihan siitä ilosta, että sää oli ihana: Aurinko paistoi valkoisille hangille, ei tuullut yhtään, pakkasta vähän alle 10 astetta. Hengästyttävän kaunista!

Messussa saarnasi Ville Typpö,

aiheena oli kiusaukset. Kiusaamista on monenlaista, mutta selvää on, että jokaista meitä kiusataan. Raamatun sanoin:

jokaista kiusaa hänen oma himonsa, joka häntä vetää ja houkuttelee,

Jaakobin 1. kirjeessä tuosta puhutaan. Paljon muutakin saarna sisälsi. Jeesus voitti kiusaukset meidän puolestamme, me emme siihen kykene. Jos ja kun olemme kastetut Jeesuksen nimeen, me kuulumme hänelle ja siihen vedoten me voimme puolustautua syyttäjän edessä ja hän joutuu lähtemään.

Meillä on Puolustaja Isän tykönä, Jeesus Kristus, joka yhä edelleen antaa kaikki syntimme anteeksi ja sen koemme konkreettisesti, kun käymme ehtoollispöytään ottamaan vastaan hänen ruumiinsa ja verensä kuten hän on kehottanut. Yhdessä näkymättömän seurakunnan kanssa, johon kuuluvat edeltämme menneet sukupolvet ja taivaan joukot, saamme viettää juhlaa joka sunnuntai.

Voi, kun osaisin oikein kirjoittaa ja ilmaista saarnan sisällön, mutta en osaa. Toivon, että kuuntelet itse päivän saarnan niin että voit ymmärtää sen paremmin.

Erään toisenkin asian

oivalsin hiljattain. Asia selitetään Janatuisen kirjoittamassa kirjassa tai jossain muussa, se käsitteli Johanneksen antamaa kastetta. Johannes Kastaja vaati jokaista tunnustamaan syntinsä ennen kuin hänet kastettiin. Ylipapit ja kirjanoppineethan eivät suostuneet kastettaviksi – he kai eivät mielestään olleet syntisiä? Sen jälkeen, kun kastettava jatkoi elämäänsä, tämä huomasi, että tekee edelleen syntiä. Hän tarvitsi jonkun, joka voisi sovittaa hänet Jumalan edessä, omat yritykset eivät kanna.

Jeesus tuli kastettavaksi Johanneksen luo meidän takiamme. Hän ei itse tarvinnut kastetta, koska oli synnitön. Sen sijaan hän otti kaikkien meidän syntisten synnit kantaakseen, ne, jotka Johanneksen kasteessa upotettiin ihmisten yltä veteen. Myös meidän syntimme hän otti, kun meidät kastettiin. Ne hän otti itselleen ja antoi oman puhtautensa meille. Hän kantoi ristillä minun ja sinun synnit ja kärsi puolestamme. Hän sovittaa edelleen kaikki syntimme, ja vahvistukseksi siitä saamme lahjaksi hänen ruumiinsa ja verensä ehtoollisessa. Näin konkreettisesti Jumala vahvistaa uskoamme.

Tämäkin selitykseni on hatara ja heikko. Mutta jotain tällaista olen ymmärtänyt. Jatkuvasti täytyy kuunnella lisää viisampien opetuksia, että usko vahvistuu. Kehotan sinuakin tekemään niin ja tutkimaan asiaa niin ettet luota pelkästään minun sanomisiini..

Aamuisin kysyn usein Sepolta, onko hän nähnyt unta. Itse näen harvoin tai ainakaan muistan. Eräänä aamuna keskustelu oli tällainen:

- näitkö unta?

- en mahtunut autoon - olisi pitänyt mennä katolle

- no menitkö?

- en. Seisoin puskurilla.

- miten matka sujui?

- onneksi se loppui lyhyeen.

Innostuin jälleen tekemään

muutamia nukkeja sukista. Hiusten väsäily on vähän haastavaa. Halusin saada jotain materiaalia sitä varten ja niinpä kävelimme lumisateessa perjantaina kirpparille. Seppo piti sateenvarjoa edessämme ja välillä kurkistimme, tuleeko ketään vastaan, kun lunta tuiskutti suoraan edestä päin. Tasatahtia marssimme menemään.

Löysin pari euron myssyä. Jotain ruskeaa olisin halunnut, mutta en löytänyt. Niinpä nuket saavat harmaanviolettia ja vihreää kuontaloa päähänsä. Seppo löysi minulle oivallisen lukutelineen. Lisäsin siihen pari kuminauhaa, niin kirja pysyy auki luettavalta aukeamalta. Mainiota!

Löysin itselleni

myös hatun. Se on Thinsulaten myssy, ja pidän siitä valtavasti. Se suojaa silmiä valolta, on lämmin, pysyy hyvin päässä ja on sopiva. Mielelläni sitä koristelen vähäsen, kunhan keksin miten. Pesin kaikki myssyt ennen käyttöä ja nyt on jo muutama nukke saanut uudet hiukset. Sukkia olen kutomassa jälleen OJL-paketteja varten.

Iltapäivällä kirkon jälkeen

tein täytetyt patongit meille. Ehkä niitäkin parempaa oli patongin sisältä kaapimani mössö, jonka paistoin/kuivatin oliiviöljyisellä paistinpannulla uunissa samaan aikaan kuin patongitkin. Niistä tuli herkullisia. Kehittelen huomisillaksi jotain lämpimiä leipiä tai vastaavaa, kun meille tulee vieraita. Pois muuttanut srk-perhe on käymässä paikkakunnalla ja kutsuimme heidät huomisiltana meille.

Kahviteltuamme vielä syönnin päälle ja huilattuamme tietenkin, kävelimme kauniissa säässä avannolle ja minä kävin uimassa. Moni muukin oli tehnyt saman päätöksen, mutta hyvin mahduimme pukuhuoneeseen. Paluumatkalla löysimme yhden tölkin.

Huomenna menemme

hetkeksi leikkimään parin lapsenlapsen kanssa jälleen. Sehän on meille ilo, sillä samalla tutustumme lapsiin. Heitä oppii tuntemaan vain viettämällä aikaa heidän kanssaan. Kuten avannolla käynti, myös lastenlasten hoito antaa tunteen, että teen jotain tärkeää ja tarpeellista. Jokainen meistä halunnee olla tarpeellinen ja tärkeä läheisillemme.

Vielä ovat pelakuut

kellarissa, vielä tammikuun alussa ostamani neilikat maljakoissa kukoistamassa. Ne tuottavat minulle silmäniloa. Pelakuut ehtivät kyllä kukoistamaan myöhemminkin, niillä ei ole kiire.

On aika sanoa

hyvää yötä, Jeesus myötä tältä illalta ja painella sänkyyn iltatoimien jälkeen lukemaan vielä hetkeksi. Viime yö meni vähän plörinäksi, sillä eilen oli syntymäpäivät ja lapsenlapsen kotona oli paljon vieraita ja paljon keskustelua. Ehkä säpinä teki sen, että uni pakeni. Vasta kun olin syönyt puoli pakettia näkkileipää kello 2 yöllä ja lukenut vähän romaania, sain unen. Mutta pää ei ollut kipeä, siitä olen kiitollinen!

Siunausta alkaneeseen viikkoon sinulle, arvoisa lukijani!

jk. Jos Herra suo, kesäkuun alussa olemme menossa Saksaan bussimatkalle, 4.-12.6. Bussissa on vielä tilaa. Olisiko sinulla mahdollisuus lähteä mukaan? Mikäli, niin katso esittely lhpk.fi -sivustolta tai kysele, jos et löydä sivua!