28.12.2023 - Onnellista Uutta vuotta 2024!

Pitää vähän miettiä, onko arki vai pyhä. Niin käy, kun eletään juhla-aikoja. Arkeen palaamista helpottavat arkiset puuhat. Pyykinpesu, sitä tapahtui eilen, ja soitto autokorjaamoon, sen tein tänään. Auton peräluukun lukko temppuilee. Jokin osa tai koko lukko on rikki, sillä luukku on enimmäkseen lukossa, joskus se sattumoisin aukeaa. Ensi viikolla menen näyttämään autoa huoltopaikkaan.

Joulunpyhät

menivät nopeasti ja mukavasti. Ylipäänsä aika rientää nykyisin niin, että tunti, pari hulahtaa aina edellisestä kelloon vilkaisusta, vaikka se olisi tapahtunut vain hetki sitten.

Sain hienoja lahjoja,

ja jokainen lahja olisi mainitsemisen arvoinen, mutta eniten minun sydäntäni lämmitti muutamien lastenlasten joulukortit ja kolme pakettia, jotka sain yhdeltä lapsenlapselta. Hän tietää, mitä mummo arvostaa ja sain sen mukaisia suloisia paketteja. Miten liikuttavaa onkaan saada jotain lapsosen itse tekemää, kun tietää, että hän on omin käsin näperrellyt tämän! Kirjoittanut paketoimansa paketin päälle MUMMO. -Mielessäni on erään pikkupojan lahja aikoinaan päiväkodissa. En muista, mitä häneltä sain, mutta paketin päällä luki BAULLA. Arvattavasti hän oli ihan itse tavaillut nimeni pakettiin.

Jouluaattona

en lähtenyt messuun, Seppo pyöräili sinne yksin. Jäin tekemään salaattia ja muuta, mitä olimme luvanneet tuoda yhteiseen joulupöytään. Sitä paitsi migreeni oli alkanut aamuyöllä ja jatkui päivään asti. Stressi sen tekee, vaikka en muka mitään stressaakaan. Kroppa muistaa vuosien takaiset taakat, joiden paino lisääntyi juhlapyhinä ja edelleen tuo paino kai laskeutuu päälleni, vaikka erityisen raskaasti en muistelisikaan. -Joulupäivän aamuna sen sijaan olimme molemmat kirkossa, minulla oli soittovuoro. Hieno aamuhetki, Vapahtajan syntymän juhla ja ehtoollinen!

Joulunäytelmä,

sen me esitimme tyttären ja keskipojan perheiden kanssa aattona. Jokainen osallistui ilman etukäteissopimuksia, kuka on kuka. Jotkut olivat tosin ilmoittaneet, mitä he haluavat esittää. Tässä roolijako:

Maria oli Saarukka, 7v; sylissään Lefa, 1v, joka oli tietysti Jeesus-vauva - Joosef oli Alttu, 2v - istui sievästi pyyhe päässään loppuun asti.

Seppo (yllään sadeviitta) ja minä (verhottuna vilttiin )olimme paimenia; Pete (pässi) ja Tiutau, 6v, olivat lampaita;  Suzie ja Pedro, 3v, olivat itämaantietäjiä, ja toivat lahjoja. Amanda, pian 9v, oli enkeli (yllään lakana); tytär luki evankeliumin ja vävy videoi. Ikävä kyllä, kuvia emme ehtineet ottaa, sillä näytelmän piti tapahtua pikaisesti arvaamattomien näyttelijöiden takia, mutta lopputulos oli kyllä ihmeen upea! Videon nähnyt Jyräys kertoi olevansa erityisen vaikuttunut siitä, että paimen piti kovaa kuria toista lammasta kiusaavalle pässille paimensauvallaan.

Ja tietysti

me söimme hyvää ruokaa ja joimme kahvia ja söimme kakkua, niin että lopulta vyöryimme kotiin lepäämään Sepon kanssa.

Haudallakin kävimme,

jo ennen jouluaattoa. Seppo lapioi reitin haudalle, lunta oli paljon. Pitäisikin käydä ottamassa palaneet kynttilät pois ja sytyttää uudenvuoden kynttilä. Isoimmat onneksi palavat pitkään.

Muutaman vaihtelunpoikasen

olen elämääni sisällyttänyt. Toinen on se, että pakkasin ompelukoneen hetkeksi pois ja tilalle laitoin palapelin, jota on mukava käydä välillä tähyilemässä. Silloin ei ehdi muuta ajatella, kun etsii jotain palaa, ja se taitaa tehdä hyvää aivoille.

Toinen vaihtelu

koskee uimista. Kävin eilen ensi kertaa moneen vuoteen AVANNOSSA. Vaasassa on ollut muutaman viikon ajan kaupunkilaisille ilmainen avanto ja lämmitetyt pukukopit. Tuntuipa tosi makealle taas sen jälkeen, kun olin käynyt pienen kierroksen polskimassa. Kuvittelin, että pukukoppi olisi jokin harvaseinäinen lato, jonka seinänraoista lumi pöllyää sisään, mutta ei, se olikin tosiaan lämmin ja mukava. Tosin sisään mahtuu hädin tuskin kolme naista yhtä aikaa, ja eilenkin oli kolme odottamassa ulkopuolella. En tiedä, miten paljon miehiä käy, mutta naisia ainakin oli siis jonossa.

Pyrin menemään taas tänään tai ainakin lähiaikoina jälleen. Jotain potkua pitää saada kuntoilupuolelle. Se ero oli laiturin tikkaissa, että Pingviinien laiturilta menee kaltevat portaat alas veteen, tuolla on pystysuorat tikkaat, jotka ovat osin tietysti jäässä. Joten kovin kehnovoimainen ei pääse kevyesti ylös avannosta, kun on jäistä ja kylmää ja pitää kavuta ylöspäin. Mutta ei se ole ongelma perusterveelle ihmiselle.

Olen sangen kiitollinen tuosta avannosta. Koska se on ilmainen, ei ole paineita käydä. Voi käydä silloin, kun haluaa, mutta jos olen maksanut paljon siitä, että pääsen avantoon, koen velvollisuudekseni käydä usein ja se lisää stressiä. Ja kun tarkoitukseni on saada kaikki mahdollinen stressi väistymään!

Seppo on keittänyt aamukahvit,

ja petannut vuoteen - hän sen lähes aina tekee, minä keitän puuron! Menemme lukemaan päivän Sananlaskun, se on 28, koska on 28. päivä ja jatkamme lukemalla Heprealaiskirjeestä pari lukua, välillä rukoilemme muutamia rukousaiheita ja lopuksi enemmänkin ennen Isä meidän -rukousta. Lisäksi pari hartauskirjan tekstiä ainakin sen lisäksi. Sitten päivän muihin puuhiin.

Vuosi vaihtuu kohta!

Kiitän sinua, arvoisa lukijani, taas tästä vuodesta - tämä on 20.vuosi siitä, kun Jyrki teki minulle nämä kotisivut - siitä iso kiitos Jyrkille! Tämä on pelastanut mielenterveyteni moneen kertaan. En olisi koskaan arvannut, miten merkittävät näistä sivuista tulevat itselleni ja toivon mukaan monelle muullekin. Kiitos kaikista rohkaisuista ja yhteisen polun kulkemisesta jokaiselle, jonka kanssa tiemme ovat yhtyneet hetkeksi tai pitemmäksi aikaa!

Uuden vuoden alkaessa saamme tähytä eteenpäin, kohti tulevia päiviä, jotka kristityn kohdalla kirkastuvat kirkastumistaa sydänpäivään saakka!

Älkää entisiä muistelko, älkää menneistä välittäkö. Katso, minä teen uutta; nyt se puhkeaa taimelle, ettekö sitä huomaa?

Jesaja 43:18-19