04.12.2023 - Jumala rohkaisee myös unen kautta

Mutta vanhurskasten polku on kuin aamurusko, joka kirkastuu kirkastumistaan sydänpäivään saakka. -Snl 4:18

Näinpä merkillistä ja lohduttavaa unta ja haluan jakaa sen, sillä se kertoo taivaan todellisuudesta. Tuota näkyä tarvitsemme, että jaksamme tässä pimeydessä, oman itsemme ja maailman keskellä vaeltaessamme.

Unessa

juttelin jollekin Arista. Kerroin, että hän oli hyvin sairas, pyörätuolissa eikä voinut puhua. Mutta sitten hän yhtäkkiä vaan parani, nousi pyörätuolista ja lähti liikkeelle - eikä häntä ole sen jälkeen näkynyt! En tiedä, minne hän muutti.

Kysyin unessa keskipojaltani, onko isäsi ottanut ollenkaan yhteyttä sen jälkeen, kun lähti. Ei ole, tämä vastasi. Mietin, että tuskin on ollut yhteydessä sisaruksiinsakaan. Päättelin, että aika meidän kanssamme oli niin raskasta, ettei hän halua muistella sitä ollenkaan ja lähti siksi tiehensä parannuttuaan.

Vielä tiedustelin pojaltani, pitäisiköhän etsiä netistä, löytyykö Aria jostain paikkakunnalta, minne hän lie muuttanut. Vai liekö jo kuollutkin, kun siitä on aikaa.

Unesta jäi turvallinen olo.

Ari pääsi Jeesuksen luo kuoltuaan. Hän totisesti nousi terveenä pyörätuolistaan ja lähti pois. Eikä sieltä, minne hän meni, ole mitään tarvetta olla yhteydessä maan päälle enää. Eikä meillä täällä ole lupaa yrittää yhteyksiä rajan toiselle puolelle. Uskossa vaellamme kohti tuota samaa päämäärää, Jumalan taivasta, ja kerran saavutamme sen, kun emme väsy matkalle vaan Jeesuksen lunastukseen luottaen, armovälineistä nauttien - kaste, ehtoollinen, Jumalan sana - astumme askel askeleelta kohti sitä kirkkautta, joka meitä odottaa.

Tiedäthän, että jos sinut on jo kastettu, saat uskoa kaikki syntisi anteeksi tässä paikassa, koska Jeesus on ne jo sovittanut! Usko Jeesukseen, ja taivas on sinun asuinpaikkasi, kun täältä lähdet! Emmekä me kykene sitä iloa edes kuvittelemaan, mikä meitä siellä odottaa. Siksi Raamattukaan ei siitä paljon kerro, sillä syntinen ihminen ei pysty pysty käsittämään.

Oikein siunattua taivallusta,

arvoisa lukijani, kohti joulua, kohti kirkkautta! Lue rohkaisuksesi Roomalaiskirjeen 8. luvusta tämä:

Jos Jumala on meidän puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan? Hän, joka ei säästänyt omaa Poikaansakaan, vaan antoi hänet alttiiksi kaikkien meidän edestämme, kuinka hän ei lahjoittaisi meille kaikkea muutakin hänen kanssansa? Kuka voi syyttää Jumalan valittuja? Jumala on se, joka vanhurskauttaa. Kuka voi tuomita kadotukseen? Kristus Jeesus on se, joka on kuollut, onpa vielä herätettykin, ja hän on Jumalan oikealla puolella, ja hän myös rukoilee meidän edestämme. Kuka voi meidät erottaa Kristuksen rakkaudesta? Tuskako, vai ahdistus, vai vaino, vai nälkä, vai alastomuus, vai vaara, vai miekka? Niinkuin kirjoitettu on:

"Sinun tähtesi meitä surmataan

kaiken päivää;

meitä pidetään teuraslampaina".

Mutta näissä kaikissa me saamme jalon voiton hänen kauttansa, joka meitä on rakastanut. Sillä minä olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, ei enkelit eikä henkivallat, ei nykyiset eikä tulevaiset, ei voimat, ei korkeus eikä syvyys, eikä mikään muu luotu voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.