14.11.2023 - Vähitellen toipumassa

Ilokseni jaksoin eilen kauppareissun hikoilematta ja se on minusta tervehtymisen merkki. Kävin autolla vähän etäämmällä kaupassa, josta ostin lisää tyrnimehua, lasten sukkia nukkien tekemistä varten ja lihaspyssyn, jolla Seppo saa täryyttää selkääni ja itse käsivarsiani.

Kerron rakastamastani nokkosesta

Tämä kätevä mauste kasvaa minulla lähietäisyyllä. Epäilen, että sinulla, rakas lukija, on sama ihana mahdollisuus. Lähilammen rannalla sitä kasvaa heti keväästä, tien varrelta ei kannata kerätä. Poimin sitä koriin saksilla leikaten nahkahanskat kädessä. Kotona huuhtelen ja ryöppään sen ja sitten kuivatan uunissa matalalla lämmöllä luukku auki. Väri säilyy kauniina, kun nokkosen ryöppää.

Säilytän kuivattua nokkostani lasipurkissa hiukan kansi raollaan, voipaperi kannen alla. Minulla on mortteli, mutta käteni kestävät paremmin jauhaa nokkosen voipaperin välissä kaulimella, vähän kerrallaan, niin onpahan tuoretta sitten. Jauhetta lisään ruokiin ja leipiin; keitoksiin, paistoksiin ja munakkaaseen.

Sosekeitot ovat maistuneet

hyvältä sekä kurkussa että suussa, kun olemme sairastaneet. Teinkin juureksista keiton, jota saimme syödä kolme päivää, mikä oli mukavaa. Ei tarvinnut kokata joka päivä.

Laiskan leipää

ei syö, joka sosekeittoa syö, sillä siinä on oma puuhansa. Raastoin punajuuret, sillä ne kypsyvät hitaasti. Lantun, porkkanan ja perunan pilkoin. Sipulit ja neljä valkosipulia pilkoin joten kuten. Lisäsin pakasteesta lehtikaalta sekä kuivattua nokkosta, kun keitos oli melkein valmista. Mausteeksi laitoin kurkumaa, valkopippuria, herbamarea tai merisuolaa, en muista kumpaa. Soseutin. Lisäsin muutaman lusikallisen maustamatonta jugurttia ja kolmannespurkillisen kai kipparikermaa - siitä tulee hienoinen savuinen maku ruokaan. En enää keittänyt tai ainakaan kiehuttanut.

Maku oli

tyrmäävän hyvä. Ulkonäkö kuin puolukkaruispuuroa! Kyllä järkyttyisivät makuhermot, jos tarjoilisi jollekin tätä marjapuurona - jos luulee ruuan maistuvat ihan erilaiselta, se saattaa olla ikävä yllätys, vaikka maistuisikin oikeasti hyvältä.

Sen jälkeen

kun onnistuin homehduttamaan leipäjuuren, olen pitänyt vain yhtä leipäjuurta ja se on gluteeniton. Kun leivon tavallista leipää, kuten eilen taas aloitin tekemään, otan samaa juurta toiseen purkkiin, ja alan ruokkia sitä ruis- ja vehnäjauhoilla. Eilisaamuna laitoin juuren pöhisemään, iltapäivällä tein taikinan ja illalla yhdeksän maissa taikina oli valmis ja nostin sen parvekkeelle kylmälaukkuun ja paistan tänään. Välillä Seppo joutui ostamaan kaupan ruispaloja, jotka ovat hyviä, mutta hänen mahansa ymmärtää hyvän päälle ja sietää paremmin juurileipää.

Jonain päivänä

paistoin teeleipiä meille, niistä olen kirjoittanut aiemminkin. Ne ovat nopeita tehdä, suit sait, ja mukavia syödä sellaisenaan. Viimekertaisetglut.sämpyläni onnistuivat tällä kertaa hyvin. Tärkeää on riittävä kohotus, tai oikeastaan taikinan "kypsyminen" valmiiksi, sillä eipä se paljoa kohoa. Ja se, että taikinan koostumus on juuri sopiva. Ei kova, ennemmin hiukan vetelä.

Valkosipuleita

näkyy yhdessä kuvassa. Ne ovat siinä kylmässä vedessä. Jos muistaa laittaa ne veteen vaikka saman päivän aamuna, kun niitä tarvitsee, niin kuori irtoaa helposti. Muistin vasta työn alkaessa, mutta kyllä siitä vartistakin apua oli.

Luin jostain,

että sipulin kuivat kuoret kannattaa käyttää liottamalla niitä yön yli vedessä ja kastelemalla vedellä viherkasvit kerran viikossa. No, kovasti saa sipulia syödä, jos kourallinen kuoria kertyy viikossa, joten ainakin minun on tyydyttävä vähempään. Lisäsin sekaan valkosipulinkin kuoret. Eivätköhän ne, jos mitkä, karkota ötököitä ja ole myös hyväksi ravinteeksi.

Keittiön pöydällä

on kuivattuja tai oikeastaan itsestään kuivuneita pihlajan ja aronian marjoja. Ne ovat hyvin säilyviä, Seppo ei niihin kajoa. Mutta itse nappaan silloin tällöin marjan suuhuni ja ihan hyviä ne ovat ja varmasti vitamiineja sisältäviä. Puolukkaa ja aroniaa olen syönyt puuron kanssa tänä aamuna.

On aika

laittaa toinen kuppi kahvia, nyt kofeiinitonta. Tämän päivän ruokalista on vielä auki. Luulen, että teen linssikeittoa pitkästä aikaa. Se valmistuu nopeasti ja välillä olisi syötävä kaapista pois ruoka-aineita, etteivät ne pääse vanhenemaan.

Siunattua päivää sinulle, arvoisa lukijani! Jumalan armo riittää meille tänäänkin, ilman omia ponnisteluja ja hyviä tekoja. Kastettuina saamme omistaa kaikki taivaalliset aarteet jo nyt omiksemme.