10.11.2023 - Ruokailurintamalla vaisua

On perjantai, tämä viikko on mennyt kuumeen ja flunssan kanssa kieriskellessä. Mutta on tässä puolensa. Saan olla kotona kaikessa rauhassa - aivan kuin siitä mikään minua muutenkaan estäisi! Itse olen itseni ylityöllistäjä, ei kukaan tai mikään muu.

Alkuviikosta vielä

tein kunnon ruokaa. Olin tuonut kaupasta kilokaupalla lanttuja, punajuuria, perunoita ja porkkanoita. Mitä helpoin tapa laittaa ruokaa on yksinkertaisesti öljytä vuoka ja viipaloida juurekset siihen, lorauttaa öljyä päälle ja kiillottaa joka pala sutilla. Uuniin 200 asteeseen noin 40 minuutiksi ja sitten voi syödä. Kuorineen päivineen. Ja on taatusti maukasta. Suolaakaan tämä satsi ei kaipaa.

Tätä laitoin pari kertaa,

mutta sitten kuumeilu vei voimat - mutta ei ruokahalua, se vaan muuttui rajoittuneeksi. Sosekeittoa tein kuten olen ennemmin jo kuvaillut sillä erotuksella, että se sai lisäkseen kolme isoa valkosipulin kynttä ja sipulin.

Olin ottanut soseen pakasteesta 2 päivää aiemmin jääkaappiin ja se oli yhä vähän jäässä, sillä se on mössättynä tiivistä ja hitaasti sulavaa. Laitoin kattilaan vain jonkin verran sulaa, vetelää mössöä ja sipulijutut pilkottuna muhimaan joksikin aikaa sinne. Sitten mössäsin ne sauvasekoittimella ja lisäsin kattilaan puolisulaneen kurpitsasoseen, mustapippuria, kurkumaa, nokkosta, herbamarea ja pakasteesta kourallisen lehtikaalta. Kun keitos oli vähän aikaa poreillut, lisäsin kipparikermaa pari lorausta, sekoittelin ja nostin jäähtymään. Söimme isoista kupeista juoden ja maku oli taas vähän erilainen, samettinen ja miellyttävä flunssaiselle ololle.

Eilen vai oliko se toissapäivänä

myös Seppo alkoi tulla kipeäksi, joten laiskuutemme vaan lisääntyi ja sen seurauksena ruokalautanen muuttui epäterveelliseksi. Kuvasta näet! En suosittele monesti viikossa. Ehdotin yhtä makkaraa mieheen, mutta Sepon mielestä kaksi oli parempi, joten mikäs minä olin väittämään vastaan.

Teinhän minä munakasta

jonain päivänä. Neljä munaa, siihen mausteita ja loraus maitoa, lehtikaalta pakkasesta ja sen söimme leivän kanssa. Taannoin ostamamme tarjousjuustot ovat yhtä vaille syödyt! Haen viimeisen kellarista tänään. Juustoa tosiaan syömme runsain määrin, mutta maitoa menee lähinnä vain kahvin kanssa, mutta sitä juommekin aika paljon, yli puolet kofeiinittomana.

Seppo piti

antiikkikerhonsa maanantaina, ja palatessa haki lääkkeitä apteekista ja pyysin tuomaan tyrnimehua kaupasta. Hän toikin sitten koko arsenaalin ja hyvä olikin. Mustaherukkamehu meni heti ja tänään aloitin karpalomehun. Inkivääri- ja tyrnimehua maistelen maltillisesti. Samalla Seppo toi maksalaatikkoa, joka on meidän molempien herkkua. Minun annoksestani on vieläkin puolet syömättä ja alkuosakin meni lopulta kylmänä syöden, kun ei se maistunut ruoka-aikana. Eikä se tietysti kylmänä ollut kovin hyvää.

Olen siirtynyt

oikeaan kaurapuuroon, koska se on lämmintä ja on tehnyt vaihteeksi sitä mieli. Keitän sen löysäksi ja lisään sitten siemensekoitusta ruokalusikallisen tai pari, summamutikassa. Olen ruvennut lisäämään myös herbamarea siihen. Onhan se makoisampaa niin kuin ilman suolaa. Puhumattakaan, kun lisään vielä lorauksen oliiviöljyä ja hunajaa sekä puolukoita ja "aronianapin" pakasteesta.

Viime viikonlopuksi

jaksoin leipoa hiukan. Tein synttäreitä varten pullia, joissa käytin kirkastettua voita, gluteenittomia jauhoja eikä kananmunaa. Voitelin sokerivedellä. Yhtä hyvin voi käyttää sinistä keijua kirkastetun voin sijaan, se on maidotonta. Pullista piti tulla herkullisia kierrepullia, mutta taikinasta tuli niin löysää, että hädin tuskin sain sen muotteihin. Paperimuotteja en enää osta, ne loppuivatkin onneksi. Minun pullani menevät niissä aina nurin. Kaapistani löysin silikonisia, ja ne pysyvät hyvin kasassa ja niistä tuli kelvollisen näköisiäkin. Maku näissä pullissa on kelpo, vaikka ulkonäössä on toivomisen varaa.

Tänään syön eilisen sosekeiton

lopun ja Seppo saa syödä maksalaatikon lopun. Katsotaan sitten, mikä seuraavaksi maistuu, sillä kunnossa emme vielä ole.

Onneksi saimme siirretyksi

#operaatiojoulunlapsi -pakkaamisen viikolla, koska Romantikkojen rivit ovat yskiviä ja kuumeisia edelleen. Jatkamme siis kotoilua, makailua ja laiskottelua, yskimistä ja ylös-alas -olon mukana tempoilua.

Jumalan siunausta sinulle, arvoisa lukijani!

Teidän vanhuuteenne asti minä olen sama, hamaan harmaantumiseenne saakka minä kannan; niin minä olen tehnyt, ja vastedeskin minä nostan, minä kannan ja pelastan. -Jes 46:4