24.10.2023 - Aamuvarhain

Nukuin hyvin, mutta hädin tuskin kuutta tuntia. Usein saan unen uudestaan, mutta tänään ilmeisesti en, sillä en jaksanut lojua sängyssä enää rukoiltuani. Muistin, että Sepon leipä on lopussa ja tulin laittamaan leipäjuuren pöhisemään.

Eilisaamuna Seppo

tökkäsi kolmannen migreeninestopiikin reiteeni. Se kävi jälleen todella kipeää sen aikaa, kun Seppo laski kymmeneen ja lääke ehti valua sisään. Ensi kerralla pitää pistää takalistoon, se on paksumpi kohta. Ensi kerralla ei tuntunut missään ja tällä kertaa kyseessä oli sama reisi, vähän eri kohta. Liekö jollakin tietoa, mistä särky johtuu? Oli pakko vaikertaa ääneen ja jos olisin pistänyt itse, varmaan olisin automaattisesti kiskaissut piikin pois.

Mutta minä voin paremmin!

Se on iso kiitoksen ja riemastuksen paikka! Tällä kuulla kolmesti migreeni on kestänyt 5-8 tuntia, muulloin se on mennyt ohi pikimmiten, kun olen ottanut panadolin. Ja sumupäivät ovat lähes loppuneet. Tarkoitan päiviä, jolloin on huono, apaattinen olo, pää epämääräisen oloinen eikä tiedä, onko se kipeä vai mikä se on.

Ja nuo migreenipäivät ovat olleet suorastaan odotettuja: olemme olleet reissussa eli stressiä on ollut useita tunteja tai päiviä. Enkä tarkoita stressillä mitään kurjaa sinänsä, vaan sitä, että on ollut paljon kohtaamisia, autolla ajoa useita tunteja ja lepoa liian vähän siihen nähden.

Eilen iltapäivällä nukuin tunnin, sillä pää tuli kipeäksi, ilmeisesti rokotteesta johtuen, mutta herättyäni oloni kohentui ja illan voin hyvin.

Eilisen aamupäivän

olin Sepon antiikkikerhossa pitkästä aikaa. Siellä oli lisäksemme kaksi eläkeläisnaista. Jokaisella oli mukanaan jokin vanha esine ja niistä syntyi paljon keskustelua ja tarinaa. Oli sokerisakset, sokeriottimet, muinaiset parranajovälineet nahkavöineen, johon veitsi teroitettiin. Sellaista en ollut koskaan nähnyt. Itselläni oli mukana isältäni taannoin saamani lasinen, kristallintapainen kori. Kunpa väkeä tulisi lisää, niin kuulisimme enemmän tarinoita! Tervetuloa, jos asut lähistöllä ja pääset tulemaan, Huvilakatu 2:een maanantaisin klo 10-12. Siellä voi myös lounastaa kerhon jälkeen.

Tein karkkipaperihommia

tarpeeksi, nyt teen muuta. Tällä hetkellä vyölaukkua, luultavasti itselleni. Ainakin siitä tulee itseni näköinen. Viikolla ompelin Saarukan pupulle pari paitaa ja innostuin eilen kutomaan pupulle myös villatakin. Saa nähdä mahtuuko se. Annan synttärilahjaksi. En pupulle vaan Saarukalle. Pitää vaan saada sovitetuksi sitä. Saatan innostua vaatettamaan pupua vielä lisääkin.

Viikonloppuna menemme 2-vuotissynttäreille,

jos Herra suo, ja olemme terveenä. Albin (nimi muutettu) oli imurifani vuosi sitten ja silloin hän sai imurikortin. Nyttemmin hän fanittaa kaivinkoneita. Oli vaikeaa löytää kaupasta moista, sillä lähinnä kauhakuormaajia oli tarjolla, mutta sentään jonkinlaisen kapistuksen löysin.

Tuntuu mukavalta, jos pääsemme synttäreille, sillä seuraavat jäävät välistä, koska pakkaamme silloin Joulun Lapsi -paketteja. Nyt tuntuu olevan voimiakin mennä tilanteeseen, jossa on enemmän kuin 5 ihmistä, sillä uuvun ylenmäärin isossa porukassa. Messutilannekin on minulle lähes työpäivä rasittavuudeltaan, niin mukava, välttämätön ja tarpeellinen kuin tuo sunnuntaiaamun tilaisuus aina onkin.

Otto-pastorimme puhui

päivän tekstiä selittäessään, että on tarpeen pysyä siinä, mihin on kutsuttu. MIhin muuten voimme kutsua ketään, jos meistä ei tiedetä, missä me olemme.

Ja olkaa siinä talossa ja syökää ja juokaa, mitä heillä on tarjota, sillä työmies on palkkansa ansainnut. Älkää siirtykö talosta taloon. -Luuk 10.luvusta

On hyvä syödä omassa kodissa, tutussa paikassa. Tärkeää on myös oppia kantamaan vastuuta, sitoutua kotiinsa eikä vain kyläillä. Itselleni on  tärkeää, että minulla on pastori, jonka puoleen voin kääntyä, kun haluan tietää jotain, mitä en itse ymmärrä. Minut tunnetaan seurakunnassa, puolestani rukoillaan ja itse voin viedä joka pyhä rukousaiheita niin kuin teenkin, sillä uskon rukouksen voimaan, koska olen kokenut sitä runsain määrin. Tapaan joka sunnuntai tuttuja ihmisiä, jotka ovat sisariani ja veljiäni Jeesuksessa, samaa perheväkeä. Ja uusia ihmisiä tulee mukaan vähitellen.

Päivä on edelleen

pimeä, tosin kello on vasta vähän yli kuusi, mutta itsehän olen ollut hereillä pitkän aikaa. Nämä pari tulevaa kuukautta ovat pimeitä ja raskaitakin sen takia, mutta me tiedämme, että tämä on hetkisen kestävää. Sitten saamme taas kevään ja valoa. Pimeinä päivinä on hyvä rukoilla ja uskoa, olipa pimeys sitten mitä laatua tahansa. Raamattu kehottaa:

Joka kulkee syvällä pimeydessä ilman valoa, luottakoon Herran nimeen ja turvautukoon Jumalaan. -Jes 50. luvusta

Näin tehkäämme, arvoisa lukijani, ja olkoon meillä sydämessä Jumalan rauha, joka käy yli ymmärryksen. Sen saamme uskomalla Jeesukseen ja turvautumalla häneen koko sydämestämme.