23.10.2023 - Ruokajuttuja piikkipäivänä

Arkista juttua aamutuimaan, huomenta!

Menneellä viikolla keitin eräänä päivänä pitkästä aikaa kuoriperunoita ja niiden kanssa lihapullia, jotka ovat äärimmäisen helppoja tehdä. Itse asiassa tein sellaisia ensi kertaa ja teen kyllä jatkossakin.

Pannulle oliiviöljyä

ja kun se oli kuumaa, jauheliliha pannulle. Lastalla jaottelin sen suunnilleen ison lihapullan kokoisiksi neliöiksi. Päälle herbamarea/suolaa, mustapippuria ja kurkumaa. Kun käänsin pullat, laitoin myös garam masalaa, joka on hieno mauste sekin. Ollessani Arkipajalla opin sen käytön ja suosittelen. Lihapullit olivat oikein hyviä, lientä oli pannulla sopivasti perunan kastikkeeksi.

Seuraavana päivänä

paistoin loput perunat. Keitän yleensä niin paljon, että niitä jäisi seuraavaankin ateriaan, jonka paistan paistinpannussa kuten nytkin. Ensin oliiviöljy kuumaksi, etteivät porkkanakuutiot vedä sitä kaikkea itseensä vaan paistuvat siinä. Sitten sipuli joten kuten pilkottuna ja pari valkosipulin kynttä samoin. Jonkin ajan päästä lisäsin kuutioidut perunat ja loput lihapullat pilkottuna nekin. Pakasteesta otin pussista lehtikaalen lehtiä, joita en ollut vielä mössännyt pieneksi - ne vievät vähän tilaa, kun ne voi "jauhaa" jäisenä pieneen tilaan. Päälle taas kerran merisuolaa tai herbamarea, kurkumaa ja mitä nyt osui käteen kaapista, en muista.

Viimeisen lehtikaalisalaatin

tein omista lehtikaaleista samoille tulille. Jatkossa pitää ostaa kaupasta jotain salaattia, mahtaako enää olla kotimaista ja jos on, niin hinta voi olla korkea. Mieluiten käyttäisin kotimaista, mutta saa nähdä, mihin päädyn.

Salaatti on ollut meillä loppukesän samanlaista, pääpiirteittäin. Lehtikaalta, joka pysyy paremmin jämäkkänä kuin lehtisalaatti. Pilkomme sen saksilla pienehköksi. Punasipulia, tomaattia, salaattijuustoa, oliiveja, sitruunapippurijauhetta, oliiviöljyä. Tällä kertaa ei tonnikalaa eikä papuja. Seppo tykkää porkkanaraasteesta, minä en voi sitä syödä allergian takia, joten sen takia paistan yleensä porkkanat. En olekaan pitkään aikaan muistanut laittaa vihanneksia uuniin! No, jonain päivänä sitten.

Koska pakastin

on täynnä, olen yrittänyt ottaa sieltä syötäväksi muutaman valmiin ruuan, että tulisi vähän tilaa. Sen verran on tullut, että olen saanut pakastetuksi aroniaa. Ostimme uuden sauvasekoittimen ja soseitten laatu parani sata prosenttia. Entinen sekoittaja oli täysin tylsä ja soseista tuli möykkyisiä, vaikka miten olisi jauhanut.

Olen poiminut pari kertaa pihapensaistamme vajaan litran aroniaa, huuhdellut ja mössännyt. Lusikalla olen täyttänyt pari jääpalarasiaa sekä yhden jääkaappimunatelineen. Kun ne ovat jäätyneet, kylmällä vedellä huuhtelemalla rasian takapuolelta olen saanut palat irti terävällä veitsellä auttamalla. Näin ne mahtuvat rasiaan tai pussiin ja niitä voi ottaa palan tai pari kerrallaan. Seppo ei ole tästä aamupalan yhteydessä innoissaan, mutta ei ole kuitenkaan jättänyt syömättä. Päinvastoin. On syönyt ensimmäiseksi, pahan pois tieltä. Itse en pidä pahana aronian makua, ja olen tehnyt meille herkkuannoksia laittamalla sitä mm. turkkilaisen jugurtin ja ehkä maustetun rahkan kanssa jälkiruokakulhoihin ja se on herkullista.

Yhden piirakan

taas paistoin, sillä edellinen on syöty onnistuneesti. Samalla ohjeella, josta viimeksi kerroin. Taisi päälle tulla vähän eri ainesosia kuin viimeksi, mutta suurin piirtein samanlainen se on. Samalla laitoin uuniin taas omenalohkoja paistumaan. Mainio jälkiruoka tulikin, kun laitoin piirakkaa, omenalohkoja ja turkkilaista jugurttia jälkiruokakulhoihin.

Leipää leivoin,

toisena päivänä tavallista, toisena gluteenitonta itselleni. Yöllä nostin yhden taikinan parvekkeelle, kun se oli noussut viimein tarpeeksi (glut. taikina) ja tänään paistan niistä itselleni sämpylöitä. En pakasta, sillä kuten sanottu, pakastimeen ei mahdu.

Muutoin olen löysännyt gluteenittoman suhteen jossain määrin, mutta itse tekemästäni leivästä pidän. Tein meille juustoteeleipiä jonain päivänä iltapäiväruuaksi. Muutoinkin syömme usein leipää iltapäivisin. Sängyllä, mikä tulkoon paljastetuksi. Ja minä luen samalla, mikä on tietysti huono asia, mutta kun se on niin mukavaa.

Tein toisen annoksen juustoteeleipiä tavallisista jauhoista Sepolle ja toisen itselleni. Päälle laitoin myös juustoraastetta ja toiseen chia-siemeniä, toiseen seesaminsiemeniä. Sepon leivät paistuivat turhan tummiksi, mutta hyvää niistä kaikista tuli. Tässä ohje, jos joku haluaa:

- 3 dl jauhoja

- 2 tl leivinj.

- 1 tl sok

- 1/2 tl suolaa

- 2 dl emmental-juustoa

Sekoita nämä keskenään, lisää: - 50g sulatettua voita/marg/öljyä - käytin sekä voita että öljyä. Lisää lopuksi 1,5 dl kylmää maitoa.

Paista noin 200 asteisssa uunissa 12-15 min.

Juustoraasteen pakastan avattuani pussin, ellen käytä sitä parin seuraavan päivän aikana. Joskus raaste on homehtunut, ja sehän homehtuu helposti, kun on pilkottu pieneksi. Pakasteesta otan sopivan määrän, kun tarvitsen. Vielä parempi, jos raasteen pakastaa irtonaisena, niin saa helposti otettua sopivan määrän ilman että tulee isoja möykkyjä.

Nyt aamupalalle,

join vain kahvin pari tuntia sitten - ja sitä ennen 2 lasillista vettä. Kannuun olen lisännyt hiukan merisuolaa. Minusta tuntuu, että ihon, silmien ja muun kuivuus saattaa olla vähentynyt, kun olen juonun viikon ajan selkeästi enemmän vettä. Minulla on matala verenpaine, joten suola ei ole pahitteeksi.

Siunattua ja mukavaa päivää, arvoisa lukijani!

jk. Tänään menen Sepon mukana antiikkikerhoon klo 10-12. Sitä ennen Seppo jysäyttää migreeninestopiikin reiteeni. Viimeksi kävi kipeää, saa nähdä, miten käy tänään!