17.10.2023 - Syöminen on niin mukavaa

Ainakin muutama kertoi pitäneensä ruokaan liittyvästä jutustani, joten kirjoitan siitä lisää. Aluksi käydään kiinni kurpitsaan!

Sain serkkulasta

reilut 13 kg painavan pyöreän kurpitsan. Päätin kokeilla, saisiko siitä tehdyksi kurpitsalasagnea, vaikka ohjeessa se tehdäänkin kesäkurpitsasta, siitä vihreästä pötkylästä. Siitä se onnistui erinomaisen hyvin ja oli todella herkullista, etenkin juuri uunista otettuna.

Raastoin

kurpitsaa reippaan annoksen, valuttelin pois nestettä siivilän kautta ja join sen. Lisäsin munia, suolaa, sipulia ja leivinjauhetta sekä jauhoja 120 g, mikä on noin 2 dl. Levitin puolet taikinasta öljytylle ja korppujauhotetulle pellille ja päälle kinkkusiivuja ja sitten tein ison möhlän! Ohjeessa on mozzarellajuustoa, joka laitetaan siivutettuna kinkkujen tms päälle. Minä laitoin grillijuustoa, joka ei tietenkään sula... Päälle loput taikinasta, korppujauhoja ja hiukan öljyn liruttelua.

Lopputulos oli syötävä,

mutta ikävä koostumukseltaan. Juusto ei tosiaan sulanut, vaan jäi sellaiseksi kuin laitettaessakin. Ja kurpitsakin näytti oikean karvansa: se olisi kannattanut jättää jonkinlaisiksi siivuiksi sekin, sillä se on hyvin hajoavaa. Siitä teen jatkossa lanttulaatikon tapaista ruokaa. Lisään kananmunia ja mausteita ja varmasti tulee hyvää.

Tyhmyyksissäni

tein taas jumboannoksen, joten ruokaa jäi pakasteeseenkin ainakin kahdeksi kerraksi. Tällaiset kokeilut kannattaisi tehdä kerta-annoksiksi. Luulen, että kun syömme loput tästä lasagnesta, otan juustot ja paistan ne vielä paistinpannulla  ja lämmitän lopun erikseen. Ehkä lisään juustoraastetta tai jotain, saa nähdä. Mutta kuten sanottu, opinhan jotain sentään ja se ei ole pahitteeksi.

Sen sijaan helppo,

nopea ja herkullinen tapa syödä isoa, keltaista kurpitsaa, on lohkoa se kuorineen sopiviksi paloiksi, päälle öljyä, suolaa ja vaikka pippuria ja uuniin tai paistinpannuun. Pehmenee nopeasti. Ja tietysti sitä voi paistaa sipulin ja lehtikaalin kanssa ja lisätä kananmunia päälle. Maustaminen on tärkeää, niillä ruuasta saa entistä parempaa. Käytän paljon kurkumaa, ihan kaikenlaiseen ruokaa. Se lienee hyvin terveellistäkin.

Käydessäni Nivalassa

vietimme lapsuudenystäväni syntymäpäivää. Hänellä oli jälleen herkkuja tarjolla ja niitä me kieli pitkällä nautimmekin ja reseptin kanssa kotiin kiidimme leipomaan sitä samaa. Piirakka on sekä gluteeniton että sokeriton.

Stevia

on sen makeuttaja. Toki voi käyttää sokeria yhtä hyvin, mutta vakuutan, että piirakka on todella hyvää myös stevian kanssa. Sitä käytetään saman verran kuin sokeria, mutta se on kalliimpaa. Tässä ohjetta, jota voit muunnella mielesi mukaan sinäkin:

- Mantelijauhoa 2 dl, kookosjauhoa 1 dl. Voi käyttää muitakin jauhoja siinä suhteessa kuin haluaa. Lisää leivinjauhoa ja psylliumia; laitoin 1 tl lj ja ps pussin ohjeen mukaan n. 1,5 rkl. Sekaan steviaa 1 dl.

- Sulata voita 50 gr ja lisäksi vähän öljyä -  tai vastaavasti öljyä kokonaan tai puoliksi näitä, miten haluat - lisää tähän 3 munaa ja sekoita kaikki yhteen.

- Päälle rahkaa purkillinen + 2 munaa + steviaa n. 1/2 dl ja vaniljaa. Tai tuorejuustoa tai kermaa, maun mukaan. (Tuorejuuston kanssa erityisen hyvää!) Omenaa tai muuta hyvää vielä päälle, maun mukaan.

- Sitten vaan paistat, +180-200 astetta

Gluteenittomat jauhot eivät kohoa, joten kakkupohjan paistaminen on haasteellista. Sen takia tällaiset piirakat ovat käteviä. Laitoin myös kanelia omenien päälle, se antaa väriä.

Jonain päivänä

keitin hernekeittoa Sepolle. Porkkanaa ja sipulia sekaan, hyvää tuli. Hän on syönyt sitä monta päivää, tänään syömme loput, Onneksi keitosta ei tullut makeaa kuten viimeksi, kun laitoin enemmän porkkanaa. Itse en pidä sen tuomasta makeudesta hernekeitossa päinvastoin kuin Seppo. Mitään lihaa en laittanut sekaan tällä kertaa. Tummaa soijarouhetta aioin laittaa, mutta en ehtinyt muulta kokkaamiseltani.

Tumma soijarouhe keitetään pussin ohjeen mukaan niin, että 1 osa rouhetta, 3 osaa vettä ja yksi kasvisliemikuutio, miksei lihaliemikin käy. Sen voi lisätä sitten jauhelihan tapaan ruokaan. Helppo lisä, nopea valmistaa. Käytän sitä myös siemensekoituksesta, jota syömme aamuisin.

Samaan aikaan keitin

sienikeittoa, sillä kerroinkin edellisellä kerralla, että löysin varmaan kolmisen litraa kantarelleja, mikä oli minulle ihan uusi juttu! Sienet pitäisi puhdistaa heti metsässä, mutta minulla ei ole sieniveistä/harjaa, joten puhdistin vasta kotona, ja kun ne olivat niin roskaisia, huuhtelin myös. Sitten luin netistä, että ne imevät vettä, joten ei ole hyvä huuhdella niitä. Ehkä ohje kannattaisi lukea etukäteen.

Keitin kolme kertaa niistä keittoa ja joka kerta se oli erinomaisen hyvää. Ohjeet netistä. Kermaa, sipulia, valkosipulia ja pippuria. Tuorejuustoakin. Saostus jauhoilla. Laitoin myös munakkaaseen ja vielä minulla on pari lusikallista jäljellä paistamiani sieniä, teen niistä munakasta itselleni tai syön leivän päällä.

Tänä vuonna

näyttää tulleen paljon aronioita, viime vuonna ei yhtään. En ole vielä pakastanut niitä, sillä pakastin on täynnä. Mutta syömme täyttä häkää puolukoita aamupalalla, joten toivon saavani tilaa sen verran, että pakastan niitä kyllä. Luultavasti mössään laitteella, jolla teen smoothieta niistä muutenkin, niin menevät pieneen tilaan ja pakastan annoksina.

Puolukat ja mustikat pakastin laittamalla ne laakeaan astiaan tai kannelle niin että ne pakastuivat erillisinä. Sitten kippasin ne rasioihin, ja saan otetuksi aina sen verran kuin tarvitsen ilman että marjat ovat kiinni toisissaan. Tämä helpottaa huomattavasti marjojen sulattamista ja syömistä talven aikana. Ehkä pakastan myös aronioita näin, jos saan niitä mahtumaan pakkaseen.

Lehtikaalin

kasvukausi päättyi reilu viikko sitten, kun sain serkkulasta kassillisen vielä kaalin latvoja. Ne olivat yhtä herkullisia kuin kaikki muutkin lehdet kaalista. Osan pakastin isoon pussiin, vain isoimmat lehtiruodit irrotin, pilkoin ja ryöppäsin pakkaseen. Lehdet ovat jäätyneet, ne voi helposti puristella pieneen tilaan nyt. Laitoin kestävään pussiin ne, niin pussi ei mene rikki, kun litistelen lehtiä pieneksi.

Aamukahvin olen nauttinut,

juonut pari lasillista vettä, johon olen lisännyt merisuolaa. Tämäkin netistä napattu suolenhoito-ohje. Olen turhankin innokas tarttumaan kaikkiin ohjeisiin, mutta tosi innokkaasti vaihdan ne kyllä toisiin hetken päästä, kun keksin jotain vielä parempaa. Tällainen minä olen...Tiedoksi, että tuota vettä on syytä juoda 6-8 lasillista päivässä ennen ruokailua ja kyllä se tuntuu ilokseni myös toimivan!

Siitä tulikin mieleeni, että vessassa odottaa paperiohjeet ja putkilot suolistosyövän seulontatutkimusta varten. Näihin kannattaa suhtautua vakavasti ja käydä tutkimuksissa, kun niitä ilmaiseksi tarjotaan. Täytämme molemmat 64v tänä vuonna, joten pääsimme osalliseksi tähän tutkimukseen.

Kahvin kanssa söin kaksi leivänpuoliskaa - teen edelleen itselleni gl-sämpylöitä, mutta olen alkanut lipsua syömään myös normileipää välillä, kuten hapankorppuja tai Sepolle leipomaani, jota hän niin kovasti mainostaa maukkaaksi.

Syön vielä toisenkin kerran aamupalaa, jahka Seppo herää, sillä minun aamuhetkeni on aika pitkä yleensä. Siemeniä on kupeissa, Sepolla lisäksi kaurahiutaleita. Kahvivettä keitin, osan laitoin termospulloon toista kupillista (kofeiinitonta toisella kertaa) varten ja lorautin em. kuppeihin vettä myös. Itselleni lisään paljon puolukoita, Sepolle vähemmän, mutta syö hän onneksi niitä jo enemmän kuin yhden tai kaksi. Lisäksi sokeritonta jugurttia.

Kun olimme retkellä

viime perjantaina, emme kylläkään syöneet näin terveellisesti, mitä kirjoitan normiruuastamme. Retkellä paistoimme makkaraa  - lempimakkaraamme on valkosipuli-homejuusto. Mutta perjantaimakkarat olemme hylänneet ja syömme makkaraa nykyisin ehkä kerran tai pari kuukaudessa.

Lisään kuvia, jos onnistuu. Yritin aiemmin, mutta ei onnistunut, joten jää nähtäväksi. Lisään sitten myöhemmin, jos ei nyt onnistu.

Siunattua päivää, arvoisa lukijani!

Jk. Siunaamme aina ruokamme, Seppo pitää siitä huolen! Suosittelen tätä tapaa, sillä hyvä tapa kantaa huonojenkin päivien yli.