14.10.2023 - Sateinen lauantaiaamu

Hernekeitto on porisemassa kattilassa. Ei vielä kiehu, mutta kohta. Liotin herneet yön yli, kuten ohjeessa sanotaan. Tästä tulee Sepon keitto, sillä itselleni aion tehdä jotain ihan uutta. Sellaista, mistä Seppo ei välitä.

Tein nimittäin eilen

elämäni löydön. Löysin paljon kantarelleja. Samasta paikasta, jossa viimeksi kasvoi vain vähäsen. Luultavasti silloinkin niitä olisi ollut enemmän, mutta en osannut etsiä. Nyt hoksasin, miten ovelia piiloutujia nämä sienet ovat. Kasvavat lähes sammalen sisässä, vähän lakea pilkottaa. Kolmas kerta elämässäni olin näiden sienien äärellä - ja aivan innoissani! Tosin olin varautunut löytämään karvarouskuja, mutta niistä ei näkynyt enää vilaustakaan. Liian kylmää niille ilmeisesti.

Retkeilimme

Sepon kanssa siis eilettäin, perjantaina. Luvattiin sateetonta päivää, ehkä aurinkoakin. Vähän piskotteli hetken aikaa, mutta ei haitaksi asti. Teimme tulet nuotiopaikalle. Keräsimme maassa lojuvia oksia, mukana oli vähän pilkkeitä, että kosteat puut syttyivät. Vesi oli noussut viime kerrasta. Siinä, missä viimeksi istuin kivellä jalat hiekalla, oli nyt 10 senttiä vettä. Sepon edelliset saappaat olivat tulleet tiensä päähän ja vuotivat, joten nyt mies seisoi onnellisena vedessä testaamassa uusia saappaitaan, jotka eivät falskanneet yhtään.

Sepon kaveri

tiesi heti kysyä, onko vanhat saappaat paikattu ja edelleen käytössä. No eivät aivan. Ne olivat kyllä roskikseen menossa, mutta minä ehdotin, että niistä voisi tehdä nilkkakengät ja näin myös tapahtui. Saappaan varsia ei myöskään ilmaantunut roskikselle menevään jonoon, ja ne olivatkin päässeet odottamaan jatkokäsittelyä. Mitään ei mene hukkaan tässä huushollissa!

Nuotiopaikkamme on muuttunut varjoiseksi, puut ovat kasvaneet, aurinko ei pääse paistamaan koskaan. Tyrnit ovat lähes kuolleet, sammaloituneet, oksat katkenneet. Myös polun yli oli kaatunut pari puuta, juuripaakku oli irronnut kiven päältä, missä puu oli kasvanut. Joku muukin oli vieraillut nuotiota pitämässä. Nuotiossa oli grillihiiliä sen jäljiltä. Ja ikävä kyllä, läheistä koivua oli verotettu ja se luultavasti kuolee, sillä siitä oli raastettu isohko ja syvä pala jonkin teräaseen avulla.

Nautittuamme runsaat eväät

kävelimme pitkin metsäpolkuja tutulle paikalle Röllaxiin. Nimi on omakeksimämme joskus 25 vuotta sitten, kun vietimme paljon aikaa ystäväperheen kanssa kyseisillä kulmilla. Moikkasimme ohittaessamme kalamiestä, joka virvelöi rantakivellä. Paljon hienoja muistoja on noista paikoista. Aurinko paistoi aina, kun siellä olimme. Uiminen, eväät ja romaanin luku olivat retken kohokohtia kuten myös keskinäinen seurustelu ja lasten ilakoimisesta nauttiminen.

Kerran kävin kyseisessä paikassa vappuna nuorimmaiseni kanssa, jolla oli koulukaveri mukana. Kävimme uimassa juniorin kanssa. Koulukaveri sanoi, että hulluja te olette, kun hän kokeili veden lämpötilaa eikä tullut uimaan. Tämä hulluus jatkukoon - kävin uimassa eilenkin.

Loppumatka uimarantaan

on hyvin kivikkoinen. Polku kiemurtelee kuitenkin kivien lomassa. Kaatuineita ja maatuneita puita oli paljon. Pari venettä oli edelleen rannassa kuten taannoinkin. Nyt niiden läpi vesakko kukoisti. Uimarannalle saavuttuamme olin onneksi sen verran kuumissani, että oli mukava mennä uimaan. Vesi oli hyvin raikasta, sen arvaa. Mutta pipo ja huppu päähän uimisen jälkeen, yksi villapaita lisää kaikkien vaatekerrosten päälle ja hyvin tarkenin. Vähän vielä lisää kahvia ja voileipää, niin jopa oli somaa koko elämä! Seppo seisoi jälleen rantavedessä ruisleipää mutustellen tyytyväisenä, kun kengät pitivät. Siinä oli hänen uimisensa. Hyvä, kun molemmat voivat tehdä oman mielensä mukaan!

Paluumatkalla

sitten löysin nuo sienet, joista kerroin. Kotona alkoi puhdistus ja paistaminen. Ja tänään aion tehdä sienistä keittoa, mutta sitä ennen pitäisi löntystellä kauppaan. Herneet kiehuvat iloisesti.

Iltapäivällä saamme pari

lastenlasta iloksemme muutamaksi tunniksi. Huomenna menemme messuun, jos Herra suo. Sepolla suntiovuoro, minulla kahvitus. Toivon ensi yönä sen takia nukkuvani hyvin. Viime yönä migreeni teki unen levottomasti. Arvasin sen kyllä alkavan, sillä illalla olin viluinen ja rauhaton nukkumaan mennessäni, ne ovat tavallisia merkkejä, ja puolilta öin päänsärky alkoikin. Heräilin siihen tämän tästä pitkin aamua, mutta nukuin kuitenkin ihmeen hyvin. Aamulla päänsärky oli ohi.

Veljeni soitti

ja kertoi tarinan, joka liittyy erään sukulaisperheen kokemukseen. Aikaa tuosta on kulunut kenties jo yli 60 vuotta. Oli ollut heinäaika, seipäitä oli pystytetty pitkä rivi. Ilma oli hyvin lämmin, vähän tummia pilviä taivaalla. Kaksi veljeksistä oli nähnyt seiväsrivin etäältä. Yhtäkkiä salama oli iskenyt yhteen seipääseen ja se paloi poroksi. Ei tuulta, ei sadetta - ainakaan ennen tuota hetkeä. Serkku oli kertonut, että onneksi heitä oli kaksi näkemässä. Kukaan ei olisi uskonut, kun ukonilmaa ei ollut, että salama iskisi tuolla lailla.

Veljelläni tarinoita riittää,

mistä hän muistaakin - jotkut ovat tuollaisia tarinanikkareita! Toinen tarina kertoo isosedästäni, joka oli alkanut purkaa kuivia heiniä seipäiltä, jotta ne voitaisiin koota. Joku oli huomauttanut, että voi tulla sade, kannattaakohan tuota tehdä. Ei ole sadetta tulossa, vaari oli todennut ja jatkanut heinien levittämistä maahan. Kohta alkoi melkoinen sade, serkkumiehet menivät latoon suojaan. Sitä ennen he näkivät hurjaa liikehdintää pellolla, jossa isosetä joukkoineen yritti pelastaa kuivia heiniä mahdottoman edessä. Joku miehistä sanoi hetken päästä käyvänsä isosetää puhuttelemassa. Hyvin pian hän palasi. No, mitä sanoi. Täysin painokelvotonta tekstiä kaikki, oli vastaus.

Nyt on lopettava,

hernekeitto on valmista, Seppo lähti kauppaan. Pääsen tekemään kantarellikeittoa. Kerron muitakin ruokakuulumisia toisella kertaa, jahka vain ehdin. Toivotan siunattua viikonloppua sinulle, arvoisa lukijani! Opetellaan kiittämään joka tilassa, Jumala johdattaa kaiken parhain päin lopulta.

jk. Minä luotan Jeesukseen, johon minä uskon. Uskotko sinä? Ja jos uskot, onko hän se Jeesus, josta Raamattu meille kertoo, vai onko hän sellainen, jonka olet itse luonut mieleiseksesi? Tässä on vissi ero. Jumala meitä auttakoon, että oppisimme tuntemaan elävän Jumalan, josta Raamattu kertoo, emmekä keksisi sellaista jumalaa, joka ei voi meitä auttaa ja pelastaa.