09.10.2023 - Aamukahvilla

Säilömiset on tehty, mitä nyt aroniat ovat vielä puskissa. Tarkoitukseni on kuivattaa niitä uunissa tai antaa kuivua omia aikojaan. Ne alkavat olla hyvän makuisia, kun sää on viilennyt, vaikka pakkanen ei olekaan niitä vielä puraissut.

Olimme Nivalassa

menneellä viikolla kolme yötä ja nukuimme mökillä. Siellä vasta on rauhallista ja mukavaa. Veljeni oli laittanut pesään puut valmiiksi, joten saimme nopeasti lämpimän mökin. Jatkossa pidimme tulta aamulla ja illalla ja päivisin olimmekin äidin luona tai asioilla. Seppo hakkasi polttopuita ja otti tikkaat pois laiturilta.

Unohdimme otsalamput, joten lukeminen sujui lähinnä aamun valjettua. Luimme päivän tekstit äidin luona niin hänkin sai olla mukana hartaushetkessämme. Olihan meillä toki öljylamppu sekä lamppu ulkohuonereissuja varten ja jopa kattolamppu, jonka Seppo on asentanut mökille. Se toimii jollakin systeemillä, jota en nyt muista.

Lähtöaamuna

oli pakkasta, aurapelto mökin vieressä oli kuurassa. Seppo mainitsi aamu-uinnin, ei toki niin, että hän olisi mennyt uimaan, mutta minä innostuin, sillä olin lämmittänyt mökin turhan kuumaksi. Oli ihana kokemus ja sen teki mukavaksi sekin, että lämpimässä mökissä sain itseni nopeasti lämpimäksi, joten minkäänlaista vilun tunnetta en kokenut. Ei Seppokaan vilukissa ollut, sillä hän kävi lammessa jonain iltana. Pikkusaunaa hän lämmitti niin että pääsimme iltaisin pesulle.

Viime aikojen

käsityöinnostukseni on ollut karkkipaperitöissä. Minullahan on iso laatikollinen kyseisiä papereita vuosien takaa, jolloin ompelin niistä paljon pussukoita ja ties mitä. Nyt olen tehnyt kasseja ja kännykkäkoteloita. Kauniin värisiä papereita jatkuvasti etsin paperien joukosta ja tällä hetkellä olen tehnyt kiiltävistä papereista.

Olen myös väsännyt

lastenlapsille jotain pientä. Mieluummin teen heille jotain itse kuin ostan, koska itse arvostan aikaa, joka kuluu lahjojen tekemiseen enemmän kuin niihin kuluvaa rahaa. Toivon, että lapsukaisetkin osaisivat arvostaa itse tehtyä. Lelujahan tämän päivän lapsilla on aivan liikaa. Sen takia Operaatio Joulun Lapsi, OJL, on niin mukava lahjoituskohde. Lahjoja lapsille, jotka eivät yleensä niitä saa, koska elävät köyhyydessä.

Tänäkin vuonna

Romantikkojen ryhmämme pakkasi jo keväällä noin sata lahjapakettia ja ensi kuussa pakkaamme lisää. Ryhmään kuuluu pieni sisäporukka, joka tulee pakkaamaan muutamin lisävahvistuksen, miten milloinkin, mutta sen lisäksi iso määrä vapaaehtoisia, joista mainittakoon Peräseinäjoen käsityöpiiri sekä Tabita-ryhmä Vaasassa - lisäksi runsain määrin yksittäiset ihmiset joko tekevät käsitöitä ja jotkut antavat rahaa, jolla ostamme puuttuvaa tavaraa.

Jos joku haluaa olla mukana, voi lähettää OJL:lle rahaa vaikkapa kuljetusta varten. Jokaisen paketin saaminen kohdemaahan - Romania, Ukraina, Moldovia - maksaa noin 5 euroa/paketti ja me lähinnä teemme paketteja, mutta kuljetuksiin emme lähetä sitä vastaavaa määrää rahaa. Voitte seurata työtä netistä halutessanne. Videota ja kuvat lasten ilosta heidän saadessaan paketin on liikuttavaa. Sellaista onnea tuntee vain se, jolle lahjoja harvoin heruu.

Itselleni iloa

tuo se, että teen sitä, mikä milloinkin innostaa. Kissojen ompeleminen on ollut aika laiskahkoa tänä syksynä. Penaaleja olen ommellut sekä virkannut pikkulaukkuja tyttösille. Teemme tänä vuonna paketteja lähinnä 2-4 vuotiaille tytöille ja pojille. Tosin sen mukaan kuin isoja sukkia, lapasia ja pipoja siunaantuu, pyrimme hankkimaan myös isompia paitoja, että paketteja lähtee sitten isommillekin. Se jää aina nähtäväksi, minkälaisia paketteja lopulta syntyy.

Eilen sattui haaveri,

ja olisi voinut käydä tosi pahastikin. Säikähdykseni oli melkoinen. Tapaan kutoa norsuja samalla kun Seppo lukee minulle, ohuilla puikoilla. Nousin ylös sängystä rivakasti tapani mukaan ja aioin laittaa puikot kaapin kulmalle, Kuinka ollakaan, pökkäsin toisen puikon pöydän reunaan ja se jäi pystyyn keskelle oikeaa kämmentäni. Oli kokemus! Kiskaisin puikon irti kämmenestä, siitä verta puristamaan ja sitten desinfioimaan. Nyt pidän laastaria ja suojusta kämmenessä, että se parantuisi. Kaikkea sattuu hätiköiville.

Eräs taannoinen

opetus jäi mieleeni seurakunnan syyspäiviltä. Pastori kertoi miehestä, joka oli kulkenut eri seurakunnissa etsien paikkaa, josta löytyisi lepo. Kun hän tuli luterilaiseen messuun, se puhutteli häntä. Siellä tapahtuva toiminta keskittyi Jumalan sanaan, seurakunta sai olla Sanan puhuteltavana.

Eilen älysormukseni jälleen kertoi minulla olleen lepohetki klo 9.50  alkaen 17 minuuttia. Silloin istuin ja kuuntelin pastorin saarnaa. Kokemukseni on se, että messussa saan levätä. Saan olla saamapuolella, minulta ei odoteta toimintaa. Ei tarvitse olla innostunut tai seurata, mitä muut tekevät. Saan vain olla.

Eilen olin kanttorivuorossa, joten muu aika meni soitteluun, mutta saarna oli pelkkää lepoa. Siinä toistui jälleen muistutus lahjasta, jonka sain jo kasteessa ja joka on edelleen voimassa. Ja pian saamme ehtoollisessa konkreettisesti kokea yhteyden Jumalaan ja kaikkiin pyhiin sekä edesmenneisiin että paikalla oleviin nauttimalla Herran ehtoollista ja uskomalla syntimme anteeksi Jeesuksen antaman uhrin tähden. Otolla oli hyvä saarna kuten on aina.

Parvekkeella

kukkii edelleen! Taitan pelakuista oksia maljakkoon, sillä tänä vuonna niitä on niin paljon, että niitä riittää. Pakkasten tultua vien kukat kellariin - saa nähdä lainaako joku kellariaan, niin että saan kaikki mahtumaan sinne? Olen hyvin kiitollinen tämän vuoden kukkailosta parvekkeella!

Nivalan reissulla

poikkesimme useamalla kirpparilla ja tällä kertaa etsin erityisesti värillisiä lasilyhtyjä, jotka toisivat valoa auringon paistaessa parvekkeelle. Löytyihän niitä. Lisäksi löysin kangasta kissoja ja penaaleja varten. Kyniä edullisesti. Vetoketjuja. Olen kehittynyt kohtalaisen hintatietoiseksi enkä osta turhuuksia. Jopa yhden kauniin lasten paidan löysin euron ja viidenkymmenen sentin hintaan eräästä marketista - se oli siis uusi ja käyttämätön. Johdatuksen makua on noissa löydöissäni.

Ikäväkseni

migreeni seuraa minua lähes yhtä innokkaasti kuin ennenkin, ei aivan, mutta jossain määrin. Reissujen jälkeen saan aina migreenin, edelleen. Seuraan vielä tilannetta, mutta ehkä lääke pitää vaihtaa, jos hyöty ei lisäänny jatkossa. Pääni ei kestä sitä, mistä olen aina nauttinut: sosiaalisesta elämästä! Kun on paljon tapaamisia, puhetta, melua, seurustelua, pääni ei ehdi palautua siitä. Lisäksi tarvitsen hierontaa säännöllisesti. Viime viikolla älysin viimein taas mennä hierottamaan niskaani ja sen jälkeen olin useita päiviä migreenitön. Huomenna menen jälleen. Energiaa minulla taitaa olla entistä enemmän.

Rukoukseni

viime aikoina on ollut, että Jumala antaisi minulle terveyttä sen verran kuin hyväksi näkee. Mielestäni hän voisi antaa enemmän, mutta sittenkin haluan, että jos tarvitsen tämän hidasteen, niin olkoon niin ja se on minulle pelkästään hyväksi. Siitä olen varma, hän tietää tarpeeni paremmin kuin minä.

Jumala tahtoo, että kiitän häntä sekä terveenä että sairaana, joka tilassa. Niin minä haluan tehdä. Tahdothan sinäkin, arvoisa lukijani!

Rukoilkaa lakkaamatta. Kiittäkää joka tilassa. Sillä se on Jumalan tahto teihin nähden Kristuksessa Jeesuksessa. 1 Tess 5:17,18

Jk. Tänään Seppo menee pitämään vanhan tavaran kerhoa, minä jään kotiin. On pyykinpesua ja leipomista ja tarvitsen omaa tilaa.