02.10.2023 - Ruokajuttuja

Rakastan syksyä esimerkiksi sen takia, että silloin kaupoista saa kotimaista pellon satoa. Niitä olen hyödyntänyt oikein olan takaa tänäkin syksynä.

Iloani on lisännyt se,

että olen saanut viljellä serkkulan pellolla lehtikaalta, jota on siunaantunut ihan valtavasti! Itsehän olen vain tökkinyt esikasvattamani taimet maahan ja Timotei on kantanut selkä vääränä lehtikaalta minulle kirkkoreissuillaan, mistä kiitos hänelle.

Oli minulla tillirivikin kasvamassa ja ne leikkasin kai elokuulla ja kuivatin. Olen käyttänyt tilliä paitsi kalan mausteeksi, myös salaattiin ja tekemääni voi-oliiviöljyseokseen, johon lisään myös kokonaisia oliiveja ja sekoitan sauvasekoittimella ne mössöksi.

Tilaamani oliivit Happy Olive -puljusta Tampereelta ovat omaa luokkaansa. Levitteestä tulee kauniin vihertävää ja maukasta - etenkin kun kohta voi tilata tämän syksyn sadosta tehtyä öljyä.

Vietän aika paljon

aikaa keittiöhommissa ja onneksi Seppo auttelee pilkkomisissa. Jos ruokaa ei ole valmiina, tulee helposti ahmituksi ja syödyksi epäterveellisesti. Meillä molemmilla on riskimme verensokerin suhteen, joten terveellinen ruoka on hyväksi. Syömme kolmesti päivässä oikein pontevat annokset, niin väliajoilla ei tule nälkä. Olen huomannut, että se sopii minulle. On mukava ruveta syömään, kun on nälkä. Jos napostelen jatkuvasti vähäsen, ei ruoka maistu niin hyvin kuin jos on nälkä. Annoksia voisin pienentää, mutta syöminen on minusta mukavaa ja kun ruoka maistuu ja sitä on, niin nautin siitä. Kenties se ei joskus enää maistukaan.

Aamuisin

keitän vettä. Vedenkeitin hajosi enkä kaipaa sitä, vaan perinnepannulla keittelen vettä ja laitan osan termospulloon. Kahvinkeitin meillä on työhuoneessa pööneineen, sillä keittiössä ei ole kovin paljon pöytätasoja. En pidä siitä, että laitteita olisi joka puolella. Mikro jo vie ison tilan yhdellä tasolla.

Olen tehnyt siemenistä sekoituksen ja laitan sitä molemmille kulhoon, lisäksi kaurahiutaleita. Kiehuvaa vettä päälle. Myöhemmin lisään marjoja. Sepolle vähän, minulle paljon. Tällä hetkellä on vielä tuoreita puolukoita. Pakasteessa on lisäksi mustikoita ja vadelmia. Aronioita pitänee myöhemmin kuivattaa, kun ei pakastimeen mahdu enää mitään.

Tätä nykyä ostamme Hyvin-jugurttia, jossa on marjoja tai hedelmiä, mutta ei lisättyä sokeria. Suosittelen! Sokerin vähentäminen vaikuttaa siihen, että vähitellen vähemmän sokeriset tuotteet alkavat maistua. -Tätä lorautamme marjojen päälle. Välillä otan itse hunajaa ja oliiviöljyä lusikallisen. Elimistöni alkaa kuivua joka paikasta, silmät, korvat ja nenäkin. Öljy auttanee asiaa ja kunhan muistaisin juoda vettä riittävästi.

Juon myös kahvia

aamuisin. Kupillisen tai kaksi oikeaa kahvia, pika-sellaista, ja kupin tai pari kofeiinitonta kahvia, miten milloinkin. Eniten pidän Pirkka-kahvin mausta, se on myös hinnaltaan edullista. Niin, ja välillä syön voileipää ja toisinaan olenkin aika ähkynä syömisestä. Ehdin syödä parikin kertaa aamuisin, koska herään yleensä monta tuntia ennen Seppoa.

Salaattia

olemme tehneet usein, pariksi päiväksi kerrallaan. Olen käyttänyt lehtikaalta salaatin asemesta ja se onkin jotenkin tykympää ja kun mausteena on öljyä, niin lehdet vielä pehmenevät. Lisäksi tomaattia ja kurkkua - avomaankurkutkin maistuvia, ne olen kuorinut.

Salaatti on ruokaisaa, kun olen keksinyt pavut. Niitä saa valmiiksi keitettyinä pahvipurkeissa. Huuhdellaan vaan hyvin ja lisätään sekaan. Itsessään ne maistuvat lähinnä jauhoisilta, mutta maustamalla salaatin vaikkapa sitruunapippurilla, tillillä ja nokkosjauheella, jota keräsin kesän alussa, saa maistuvaa ruokaa.

Luin papujen terveellisyydestä ja siitä innostuin. Olen kova innostumaan, milloin mistäkin... Ikävä kyllä innostustukseni monesti hiipuu alkuhuuman jälkeen.

Salaatin kruunaavat juustokuutiot sekä tonnikala. Tällainen salaatti on jo suorastaan ateria!

Perusruoka,

josta pidän paljon, on paistinpannussa tehty. Kun oliiviöljy on kuumentunut, heitän pilkotut sipulit ja valkosipulit paistumaan. Jos ainekset laittaa kylmään öljyyn, ne imevät öljyn itseensä sen sijaan, että paistuisivat siinä. Lisään esimerkiksi pilkottuja lehtikaalin varsia. Niitä olen muuten myös kiehauttanut kevyesti ja pakastanut, kun emme ole ehtineet kaikkea syödä.

Lisäksi paistinpannulle pääsee milloin mitäkin. Keräkaalta ja jauhelihaa. Tai keitettyä perunaa paloina loppuvaiheessa. Tai mitä tahansa kaalta ja purjosipulia. Joskus tomaattisosetta. Toisinaan kananmunia. Joskus ruokakermaa, mutta pelkkä oliiviöljy maustaa hyvin.

Kreetalaiset miehet sanovat kuulemma, ettei se haittaa, vaikka ruoka on terveellistä, kun se on hyvää! Ja tästä tulee aina hyvää, kun aineet ovat tuoreita ja terveellisiä. Ihmettelen usein, miten ruoka voikaan olla hyvää.

Tomaattisosetta

en ole oikein osannut käyttää ja edelleen käytän sitä turhan harvoin. Yllätyn kuitenkin aina, että se maistuu sittenkin hyvältä. Jos laitan sitä, lisään vähän hunajaa, kun tomaattisose saattaa maistua kitkerähköltä. Makuasia.

Omenia syön

vain laitettuna, en raakana. Viime päivinä olemme syöneet monta kertaa uuniomenia jälkiruuaksi. Kuorineen, vähän pilkottuna. Vettä kulhon pohjalle, sokerikanelia maun mukaan, itse lorautan myös tilkan öljyä. 150 astetta, parisen tuntia - omenista riippuen. Päälle jotain luonnonjugurttia, esim. turkkilaista. Ei vaadi kermavaahtoa eikä lisäsokeria ja maistuu erinomaiselta.

Kielen vei mennessään

jokin aika sitten tekemäni kurpitsalasagne. Lasagnea en ole tehnyt koskaan, mutta tätä teen vastakin. Ohje netistä:

- 4 kesäkurpitsaa, jotain maitopurkin kokoisia...

- raasta, sekoita kulhossa, valuta - ja juo neste; oli tosi hyvää! Lisää vähän suolaa, niin nestettä irtoaa lisää. Laita lävikköön, valuta ja painele, että neste irtoaa. En juonut suolattua nestettä.

- Lisää raasteeseen sipuli pilkottuna ja 3 munaa - sekoita. Lisää suolaa ja jauhoja 120 gr. Leivinjauhetta jonkin verran, ehkä 1 tl.

- Laita öljyä pellille, korppujauhota pohja. Levitä puolet kurpitsataikinasta pellille. Lisää päälle esim. ohuita kinkku/kalkkunasiivuja ja viipaloi mozzarellajuustoa päälle. Levitä lopputaikina päälle. Sitten korppujauhota pinta ja lirauta öljyä vielä päälle - unohdin.

- Paista 200 asteessa 40 minuuttia. Parhaimmalta maistuu heti syötynä. Tuli iso annos ja söimme parina päivänä. Hyvää se oli edelleen, mutta ihmeellisen hyvää tuoreeltaan.

Leivon edelleen

juurileipää. Seppo tykkää kovasti. Hän sanoo saavansa allergiaoireita jostain lisäaineesta, mitä kaupan sinänsä hyvässä ruisleivässä on.

Ostan jauhot Timoteiltä, joka jauhaa ne jyvistä myllyllä jauhoksi. Käytän kaikkia kotimaisia viljoja. Itselleni leivon yhä gluteenitonta leipää, mutta koska en ole keliaakikko, syön välillä myös tavallista, jos tilanne vaatii tai oikein kovasti tekee mieli pullaa. Kaupan gluteenileivästä en oikein pidä.

Toivottavasti joku saa innoitusta edes hiukan näistä jaaritteluista.

Voi hyvin ja siunatusta tänäänkin, arvoisa lukijani!