30.09.2023 - Iloisella mielellä!
Kategoriat: Ajankohtaista
Eilen olin turhautunut ja
väsynyt ja sen takia kiukkuisempi kuin pitkään aikaan. Helpotti kummasti, kun vuodatin kitkerät valitukseni miehelleni. Sen jälkeen olikin helpompi rukoilla ja lukea Raamattua. Sekin harmitti, että Seppo nukkuu 10 tuntia yössä helposti ja minä hädin tuskin 5. Kömmin aamuyöllä olohuoneeseen nukkumaan, toisin sanoen valvomaan, kun suututti niin toisen rauhallinen nukkuminen.
Päätin tarttua härkää sarvista
oikein tosissani. Koska olen yliherkkä stressaantumaan kaikelle mahdolliselle ja valvomiseni johtuu osittain ainakin siitä, sain taannoin mielialalääkkeen, joka vähentää stressaamista. Olen vähentänyt sen minimiin, koska en mielestäni tarvitse sitä ja suunnittelen sen lopettamista. Mutta nyt päätin, että ääni muuttuu kellossa. Otin illalla täyden lastin sekä sitä, että melatoniinia kaksinkertaisen annoksen. Ja nukuin yli kuuteen aamulla, noin 8h 30min. Se on ennätys pitkään aikaan ja johan se tuntuu kropassakin! On raivostuttavaa herätä klo 3.30 unettomana mutta väsyneenä. Tuo peli ei vetele.
Maanantaina Seppo pamautti
reiteeni toisen biologisen migreenilääkkeen, ja tällä kertaa pistäminen kävi kipeää. Mutta sen koommin pistospaikka ei ollut kipeä. Pidän jääpussia reiden päällä ennen pistämistä. Seuraavina päivinä olin kuitenkin migreeninen jatkuvasti ja aloin hermostua. Hoksasin, etten ole ollut hierojalla kai kuuteen viikkoon ja varasin ajan ajan. Oli tarpeen! Olin jälleen ihan jumissa! Keskiviikon jälkeen ei ole migreeniä ollut, ja nyt on jo lauantai - kiitos Jumalalle, olen todella kiitollinen.
On pakko rynnistää
hierojalle jatkossa ehkä parin, kolmen viikon välein, vaikka tuntisin oloni muka ihan hyväksi. Ei auta itku markkinoilla. Sitä paitsi minulla on hyvä, luotettava hieroja, jolla käyn mielelläni.
Vaikka päivät ovat
olleet ajoittain väsyttäviä ja migreenisiäkin ennen kuin ymmärsin kipittää hierojalle, kaikenlaista olen puuhaillut. Olimme Sepon kanssa hetken kaitsemassa lapsenlapsia jonain päivänä, ja oli lämmittävää, kun Pedro oli odottanut nimenomaan Seppoa. Leikki sujui tavanomaisesti. Lapset harjoittelevat tätä elämää toiston avulla. Pedro kysyi, mitäs sitten tehtäis. Ja Sepon piti vastata, haravoitais. Ja Pedro haravoi tavarat kasaan. Ja taas purettiin ruuveja ja muttereita levälleen ja taas haravoitiin ja kärrättiin tavaraa. Sitä oli hauska seurata, itselläni oli oloneuvoksen virka.
Jonain päivänä
olin pienintä lapsenlasta hoitamassa. Kiintymys lapseen tulee sitä kautta, kun häntä saa hoitaa. Pieni parka itki kovasti, kun vain mummo oli paikalla. Ja mummomokoma puki vielä haalarit väärin. Ihmettelin, miten vaikea niitä oli saada lapsen ylle, kunnes kärrytellessämme huomasin, että jalat olivat väärissä lahkeissa ja koko puku kierteellä. Hohhoijaa! Vaihdoin puvun oikein päälle ennen kuin miniä palasi ja johan se lastakin helpotti varmaan. Paluumatkalla kävin uimassa Vikingan rannassa, se oli mukavaa!
Viikolla
oli myös seurakuntailta, jolloin veimme kukin ruokaa mukanamme ja söimme yhdessä. Ihmeelisesti vaan ruokaa oli aivan sopivasti, vaikka etukäteen ei ollut paljon tietoa, mitä kukin tuo. Oli mukava ilta.
Ja on ollut rintasyöpäseulontaa, Sepolla silmälääkäriä, Vanhan Tavaran kerhoa, jossa minä en ollut mukana sekä kävelylenkkejä, eilen vähän pitempi lenkki, mikä teki oikein hyvää.
Luonani oli myös Enjo-esittely - halutessasi voit lukea netistä, mitä se on. Itse olen käyttänyt jo pitkään keittiössä liinaa, joka ei vaadi kuin kylmää vettä ja puhdasta tulee niin tiskipöydällä kuin muillakin pinnoilla. Miniäni on toistaiseksi ainoa suomenkielinen esittelijä Vaasassa. Olen hankkimassa vähitellen lisää kyseisiä tuotteita.
Olen todella kiitollinen,
jos saan jatkossa nukuttua kuten viime yönä, sillä väsymys tekee sen, etten tahdo hoksata asioita, unohtelen ja olen ärtynyt ja lyhytpinnainen. Mieleeni on tullut myös Jeesuksen kysymys: Tahdotko tulla terveeksi? Jokainenhan tahtoo, vai mitä! Asia ei ole kuitenkaan ihan yksiselitteinen, jos ihminen on pitkään sairastanut. Sairaudesta tulee vähitellen osa itseä ja omaa identiteettiä. Minulla pongahti mieleen, että mitäs sitten, jos ihan oikeasti alan nukkua kunnolla yöni ja olen pirteä päivisin? Kuka ja millainen minä sitten olen? Minulla ei olekaan enää lepohetkeä silloin, kun migreenin takia on pakko maata sängyssä omassa rauhassa ja sulkea puhelin. Osaanko mitata voimani oikein ja levätä sittenkin, koska enhän minä tästä nuorru?
On turvallista kuitenkin,
että Isäni tietää jokaisen päiväni ja mittaa voimat joka päivälle. Kun ylitän itseni, hän näyttää sen ja opettaa ja ohjaa. Psalmi 25 on hyvä rukous meille, jotka tahdomme kulkea oikeaa polkua. Siinä rukoillaan jatkuvasti sitä, että Jumala, osoita sinä minulle oikea tie ja polku:
Kuka on se mies, joka pelkää Herraa - sen hän neuvoo tielle, joka hänen on valittava.
Tänään on Palosaari-päivä torilla!
Menemme sinne Sepon kanssa tapaamaan ihmisiä. Sinne odotetaan kaikenlaisia myyjiä, joten mekin otamme yhtä sun toista mukaamme. Olen tehnyt uusia karkkipussikasseja, joten otan ne näytille ja ehkä myynkin, jos joku välttämättä haluaa.
Sepon kanssa meillä on samanlainen näky tekemiemme tavaroiden suhteen: teemme sitä, mistä itse pidämme ja mikä on hauskaa! Voi olla, ettei kukaan ole kiinnostunut haluamaan niitä, mutta samapa se. Sukulaiset ja ystävät saavat sitten lahjoja...
Jyrki on saanut taas
kuvapuolen toimimaan, siitä suuri kiitos hänelle! Nyt toivotan vaan siunattua ja iloista kuukauden vaihdetta ja antoisaa lokakuun alkua, arvoisa lukijani!