03.08.2023 - Laiskottelua

Minulle on laiskottelu

mielessä päivänä, jolloin ei ole mitään suunnitelmia. Tänään ei ole. Tosin olen nukkunut vain nelisen tuntia, joten ei tarvinne muuta kuin tehdä pakolliset kuviot. Yleensä kuitenkin siunaantuu tekemistä yllin kyllin, niin tapahtui lopulta tänäänkin.

Mennyt viikko

on vilahtanut jälleen niin, että on vaikea muistaa tapahtumia, mutta jotain kumpuaa esiin kuitenkin. Eräänä päivänä tyttären lapset olivat meillä. Heti alkoivat leikit. Kissoille tehtiin nimilaput. Pallo, Raita ja muita nimiä tytöt kirjoittivat lappuihin ja laittoivat kissojen taskuun. Sukupuolikin selvisi, korvien väri määritti sen. Pienimmäinen leikki omia leikkejään ja jäi jo sujuvasti meille, kun mamma lähti asioilleen hetkeksi. Välillä hän aina rohkaisi itseään sanomalla, että MAMMA KOMMER SNART. Joo, me vahvistimme, mamma tulee pian. Lapset ovat ihania!

Yhtenä päivänä

olin vattupuskissa ja uimassa sukulaistytön kanssa. Se oli mukava iltapäivä. Kahvit joimme uinnin jälkeen istuen uimakopin kynnyksellä. - Vattujakin löytyi, vielä ovat kypsymässä. Jospa ensi viikolla ehtisi puskiin toistamiseen. Pakastin vadelmat, osan söimme. Sekaan tuli myös metsämansikoita, makeita olivat.

Eräänä sateen välipäivänä

olin sukulaisrouvan kanssa mustikkametsässä. En ole ollut kyseisessä paikassa useaan vuoteen, Stiina sen aikoinaan minulle neuvoi. Silloin olimme usein siellä kahvien kanssa retkellä myös lasten kanssa. Ilokseni mustikoita löytyi runsaasti tänä vuonna. Osa on isoja, osa kuivuuden takia pieniä ja huonoja marjoja on seassa aina. Käärmeitä emme onneksi tavanneet, vaikka paikan nimi viittaa käärmeisiin. Kahdessa ja puolessa tunnissa poimin ämpärillisen. Selkä kangistui, mutta sitä ihanammalle tuntui poimimisen jälkeen vetää saappaat jalasta ja istua kahville auton varjoon saappaiden päälle. Illemmalla kävimme vielä pienellä lenkillä Sepon kanssa.

Eilen olin hierojalla,

selkä oli kankea lankku lapaluiden välistä, mutta ei ollenkaan niin huonossa kunnossa kuin joskus. Kankeus ei johtunut mustikkametsässä kumartelusta, vaan selkäni nyt on jäykkä ja kankea. Eilen meillä kävi myös jotain sukulaisia kylässä, toivat lehtikaalta kasvimaaltani ja muutakin herkkua. Myöhemmin poikkesi ystäväni ja toi hänkin kasvimaan antimia. Niistä minä pidän. Tulee koti ja lapsuus mieleen ja sen myötä ilo.

Tänä aamuna

jatkoin säilömistä. Koska minulla on vain pienehkö kaappipakastin keittiön jääkaappipakastimen lisäksi, niihin ei ihmeitä mahdu. Niinpä kuivatan sekä nokkoset - jo kesäkuussa - ja nyt tillit ja suuren osan lehtikaalista. Huuhtelu, ryöppäys, huuhtelu, kuivaaminen - ja uuniin alle 50 asteeseen. Kuivuneena lasipurkkiin. Varalta laitan paperin purkkiin kanneksi, jos sattuu jäämään kosteutta, ettei sisältö homehdu. Säästän tillin varretkin. Pilkoin kuivuneet varret ja laitoin purkkiin nekin. Käytän niitä johonkin keittoon mausteeksi.

Sade loppui nyt,

lähdemme Sepon kanssa kävelylenkille. Pakko on pyrkiä uloskin välillä, vaikka sisälle on niin helppo jäädä. Tulee vetelä olo, jos ei liiku muuta kuin sisällä.

Aah, olipa ihana lenkki!

Luvattiin poutaa iltapäiväksi. Toiveikkaana ulos, mutta piti hakea sadetakki ylle, sillä ulkona satoi. Sade loppui kuitenkin, mutta kun olimme vieneet löytötölkit ja pullot kauppaan ja jatkoimme matkaa, alkoi sataa kaatamalla. Olimme erään puun alla suojassa kunnes sade vähän hellitti. Sadekaivot olivat tukossa, auoimme niitä ja hauska oli nähdä veden lorisevan liukkaasti kaivoon. Kävellessämme...

...sade loppui

ja koska minulla oli uikkarit litran jugurttipurkissa pyyhkeineen mukana, menimme rannalle ja minä uimaan. Purkin otan aina rannalle ja täytän vedellä. Sillä huuhtelen sitten jalkani, kun menen pukemaan vaatteet ylleni. Kätevää! Kun lähdimme uimasta, aurinko alkoi paistaa!

Oli siis oikein vaihteleva sää tuolla reilun tunnin reissulla. Ja minulla hyvä mieli, päänsärkykin oli mennyt menojaan. Löysin tapani mukaan lauantain lehden roskiksesta, joten ehdin tehdä ristikon ja lähettää ratkaisun netissä. Torstai on viimeinen palautuspäivä. Toiveikkaasti odotan, että jonain päivänä olen se toinen viidestäsadasta, joka voittaa tuotepalkinnon. Ja vaikka en voittaisikaan, niin ainahan voi yrittää.

Seppo lukee minulle

tänä iltana viimeisen luvun Nepalista kertovasta kirjasta. Aamuluku oli niin tunteisiin käyvä, että kyynelöimme kumpikin. Mielessäni on jo seuraava kirja, kerron myöhemmin, mikä se on. Odotan joka päivä sitä hetkeä, kun saan kuunnella Sepon lukemista. En tiedä, miten paljon virheitä hän tekee romaania lukiessaan, sillä hänellä on kaihi kasvamassa silmässä. Usein yllätän hänet lukemasta aivan omiaan, kun luemme Raamattua. Eilen viimeksi, kun hän luki Janatuisen hartauskirjaa, raamatunkohta kuului näin hänen lukemanaan: "Jos teillä on palvelija kynätöissä..." -Luuk 17.luvussa. Ohoh, sanoin, ja silloin Seppo joutui tarkistamaan tekstin. Nauroimme makeasti noille kynätöille. Kai sekin jonkinlaista kyntämistä on.

Huomenna

menemme hetkeksi hoitamaan muutamaa lastenlasta. Lauantaina lähdemme, jos Herra suo, tapaamaan Sepon vanhempia ja muutakin sukua ja viivymme pari päivää. Toiveenamme on päästä Loimaalle pyhäaamuna, kun Lähetyshiippakunnan juhlamessu alkaa klo 10. Jos pääni reistaa, reissu ei onnistu ja siihen on tyytyminen. Mutta elän toivossa, että Herra suo matkamme onnistua. Kävi niin tai näin, käy parhain päin.

Uunin lämmön olen saanut sammuttaa,

lehtikaalit ovat vielä kuivumassa uunissa luukku auki. Pian syömme ja sitten on iltalukujen aika. Muutaman kirjankin olen lukenut viime viikon aikana, ja yksi mielenkiintoinen on odottamassa.

Niin, olimmehan me retkelläkin Sepon kanssa viikonloppuna. Ajoimme kilometrin autolla meren rantaan, pystytimme minulle riippumaton ja ryhdyin lukemaan. Seppo istui tuolissa. Pari tuntia lueskeltuamme ja evästeltyämme kävelimme uimarannalle uimaan ja sen jälkeen alkoi sade, mutta me kipitimme autolle ja kotiin. Kiva oli tuokin iltapäivä.

Siunattua viikonloppua sinulle, arvoisa lukijani! Kuuntelepa netistä viikonloppuna juhlapuheita Lähetyshiippakunnan kesäjuhlilta, jos yhtään kiinnostaa. Jumala johdattaa meidät lupauksensa mukaan avaraan paikkaan, kun turvaudumme häneen.