25.07.2023 - Syvällä kesässä

Täyteläinen kesä,

lämmintä, sadetta ja aurinkoa. Ikkunoissa jo aamuvarhain syksyistä kosteutta, joka häviää auringon noustessa lämmittämään. Viileämpiä öitä, jälleen likaisia ikkunoita kevään ikkunan pesun jäljiltä. Yksi ikkuna toisiakin likaisempi, sillä se jäi keväällä kokonaan pesemättä.

Eilinen oli

nostalginen päivä. Ajelimme Serkkulaan aamusella. Minulla on siellä kasvimaata tillirivin verran sekä kymmenkunta lehtikaalta. Tilli oli jo nostokunnossa, leikkasin sen nippuihin kotiin tuotavaksi. Nyt se roikkuu nipuissa seinällä, kattolampussa ja ikkunalla, ei suoraan auringossa. Lehtikaalista otin isoimmat lehdet. Osan kuivatin, osan pakastin, varsia ryöpäytin ja pakastin. Huomasin, että lehtikaali kannattaa ryöpättävä kuten nokkonenkin ennen kuivattamista. Muuten se kuivui ihan harmaaksi ja värittömäksi. Kun ryöpäytin, siis pikaisesti kiehautin vaan, väri pysyi tumman vihreänä ja terveen värisenä.

Jatkan keskiviikkoaamuna,

kone temppuilee, ei huoli kuviani, mutta yritän, jos tekstin huolisi.

Nukuin jälleen liian vähän. Edellisenä yönä kylläkin nukuin riittävästi, kunhan ensin heräsin migreeniin puoli neljältä, söin jotain, join kahvin, otin Panadolin. Sen jälkeen unta riitti kolme tuntia, mutta pää oli edelleen kipeä. Kyllä se siitä selvisi puoleen päivään mennessä. Mutta aiottu mustikkareissu jäi tekemättä.

No, se ei haitannut,

sillä iltapäiväksi sain sukulaistytön vieraakseni. Meillä oli mukava iltapäivä. Tein jutellessamme vihkoja. Sepon löytämä leveä niittaaja on riittävän iso, jotta sillä voi niitata paperit vihkoiksi. Tein päivän mittaan 14 vihkoa. Ystäväni Mirellen antamat isot kalenterit ovat parhaimpia, sillä niiden tausta on valkoinen ja paperi on sopivan vahvuista. Ei paksua pahvia, mutta ei liian ohutta kanneksi.

Koneen kanssa ongelmia, mutta esikoinen selvitti, mitä sitten olikaan häikkää, etten saanut tekstiä enkä kuvia tänne. Nyt tilanne kunnossa, kiitos Jyrkin!

Ollaan jo keskiviikkoillassa,

Vaasa-lehti tuli, ja siinä oli julkaistu lähettämäni ilmoitus tulevan lauantain kirpparista Palosaaren torilla 12-16. Sinne siis menemme Sepon kanssa, jos Herra suo ja aikeemme onnistuu. Tervetuloa sinäkin, jos olet täkäläinen - joko myymään omia tuotteitasi, mitä ne ovatkin, tai sitten vaan aikaa viettämään ja ehkä ostamaan vaikka erään rouvan tuoretta kahvia, pullaa ja rieskaa!

Tämä on ollut hyvä päivä,

tosin heräsin viiden jälkeen väsyneenä ja lannistuneena. Söin jotain ja join kahvia. Yllättäen sain unen vielä kolmeksi tunniksi ja niin oli päivä pelastettu. Saimme sitten pari lastenlasta iloksemme päiväksi. Olimme ulkona, leikkiruohonleikkurihommia, mikä tarkoitti, että nyimme ruohoa leikkurin säiliöön ja sitten Pedro laittoi sen paikoilleen ja kärräsimme tyhjäämään säiliön. Söimme viinimarjoja pihapuskasta, Seppo tyhjensi taloyhtiön paristot lasten kanssa peltilaatikkoon ja vie ne myöhemmin ison marketin keräyspisteeseen.

Lounaan jälkeen

menimme päivälevolle. Luin Lasten Raamattua ja Lotta-kirjaa. Kun saimme Sepon nukahtamaan, nousimme lasten kanssa ja he alkoivat piirrellä. Välipalan aikoihin Seppo heräili ja siirryimme pöydän ääreen. Mustikoita välipalaksi. Ne maistuivat erinomaisesti lapsille.

Kävimme tosiaan

mustikoita poimimassa sunnuntaina, kun meillä ei ollut messua. Se oli mukava reissu, marjoja kertyi jotain 6-7 litraa. Saimme ne peratuksi talon nurkalla tuulessa ja käsin nypimme loput roskat pois. Marjat olivat pienehköjä, kärsineet kuivuudesta ilmeisesti. Lähipäivinä olen menossa marjaan uudemman kerran, riippuen säästä ja migreenitilanteesta.

Laguksen kirjassa

puhutteli mm. se, kun hän näyttää kuolinvuoteellaan tyhjää kättään ja toteaa, että tässä on minun uskoni ja parannuksentekoni. Eli minulla ei ole mitään annettavaa Herralle. Kaikki on lahjaa ja hänen ansiotaan, elämäni ja iankaikkisuuteni Jumalan luona. Toinen kirja, jota Seppo on lukemassa minulle, kertoo Kirsti Kormusta, vapaakirkon lähetistä joskus vuosikymmeniä sitten Nepalissa. Rohkaistuin kovasti hänen kertomastaan. Hän oli pyytänyt kotiseurakuntaansa rukoilemaan, ettei hänen kotiinsa tulisi rottia, jotka olivat maanvaiva kyseisessä paikassa. Niitä ei tullut, ne eivät päässeet taloon sisälle.

Yhtäkkiä jossain vaiheessa kuitenkin rotat alkoivat vallata taloa ja Kirsti kirjoitti hätääntyneenä, onko seurakunta vielä rukoillut. Ei ollut. Puhujanpöntöstä oli otettu kyseinen viesti pois ja rukous oli unohtunut. Seurakunnan johto teki parannusta asiasta ja niin rotat joutuivat lähtemään ja Kirstin koti puhdistui niistä.

Minua on myös

puhutellut Jeesuksen vertaus lampaista ja vuohista. Ja siitä, että toiset tekivät hyviä tekoja tietämättään. Toiset luulivat tehneensä niitä, mutta Jeesus ei heitä tuntenut. Olen yrittänyt konkretisoida vertausta, vaikka onhan se selitetty Raamatussa hyvin. Jos olemme kastettuja, saamme Pyhän Hengen ja uskomalla Jeesukseen elämme hänen yhteydessään päivä päivältä. Silloin kaikki tekomme ovat Jeesuksen tekoja. Kaikki rahamme ovat Jeesuksen rahoja, kaikki tulee meille Jeesuksen kädestä.

Jos emme usko, vaikka olisimme kastettujakin, kaikki tekomme ovat omia ansioitamme. Saamme itse kiitoksen tässä maailmassa mahdollisista hyvistä teoistamme, mutta Jumala ei saa niistä kunniaa eikä kiitosta, koska emme ole hänen omiaan vaan olemme itsemme omat. Mikäli olemme Jeesuksessa, uskossa häneen, emme ole itsemme omat vaan kuulumme hänelle. Silloin hän tuntee meidät.

Paavali sanoi, että hän tahtoisi äänensäkin muuttaa, että saisi ihmiset uskomaan ja ymmärtämään evankeliumin, joka on Jumalan voima jokaiselle ihmisille, joka uskoo häneen. Niin minäkin tahtoisin, mutta mitään ei tapahdu, ellei Pyhä Henki avaa kuulijan ja lukijan sydäntä ymmärtämään ja käsittämään, että Jeeus on elävä Sana ja puhuu Sanassaan sinulle ja minulle niin usein kuin me sitä luemme tai kuulemme.

Usko tulee kuulemisesta, mutta kuuleminen Jumalan sanan kautta.

Viime keskiviikon

kirppari-iltapäivä Palosaaren torilla oli oikein ihana. Paljon tuttuja kävi moikkaamassa ja sain jotain myydyksikin. Useammat kahvit, pullaa ja rieskaa ostimme edellä mainitulta myyjältä ja juttelimme muidenkin myyjien kanssa. Sää oli kuin maitokeittoa, lämmin ja kesäinen.

Ihan kuin tänäänkin. Kävimme lasten lähdettyä kävelyllä Sepon kanssa, uimassa ja jäätelöllä Vikingan rannassa. Oli niin kaunista ja valoisaa kuin kesällä vain voi parhaimmillaan olla! Pian alamme lukea iltalukuja, Raamattua ja Nepal-kirjaa ja rukoilemme ja kiitämme kaikesta, mitä Jumala on tänäänkin meille suonut.

Siunattua kesän jatkoa, arvoisa lukjiani!