22.05.2023 - Kesäinen päivä

MIeheni lukee minulle Nainen ja hänen miehensä -kirjaa päivittäin, yleensä aamulla, jos ehdimme, mutta ainakin illalla. Monta koskettavaa kuvausta Raamatun naisten elämästä. Koskettavimpia on Jeesuksen äidin Marian tarina - Mailis Janatuinen osaa kertoa ja kuvailla niin että juuri siten kaikki on voinut tapahtua.

Yllättävä

oli Esterin tarina. En ole osannut ennemmin ajatella, mistä voisi johtua, ettei Jumalan nimeä ole mainittu Esterin kirjassa ollenkaan! Jumala johdatti Esterin kuningattareksi Vastin sijaan sitä varten, että hän saattoi pelastaa juutalaisen kansan pahan Haamanin, juutalaisten vihaajan käsistä. Esterin aika kuningattarena kesti 8 vuotta, jonka jälkeen kuninkaaksi tuli Vastin poika, jolloin Vasti nousi kuningataräidiksi ja Ester joutui väistymään - kenties menetti henkensä. Lapsia Esterille ei liene ollut, eikä oikeastaan aviomiestäkään, sillä kuninkaan vuoteeseen ei ollut menemistä, ellei tämä vaatinut.

Yhden virheen Ester teki, ja se saattoi olla syy, miksi Jumala ei halunnut nimeään hänen kirjaansa. Ester pyysi kuninkaalta, ja teki aivan oikein, että juutalaiset saavat puolustautua vihollisiaan vastaan. Mutta tämä ei riittänyt Esterille, vaan hänessä heräsi kostonhalu. Hän pyysi kuninkaalta, että juutalaiset saavat vielä toisenakin päivänä kostaa vihollisilleen ja tappaa heitä. Se ei ollut Jumalan tahto, kostaminen. Vain puolustautuminen vihollista vastaan.

Mahtoiko Esterillä olla usko tulevaan Messiaaseen, pääsikö hän koskaan käymään synagoogassa. Hänhän ei ilmaissut kenellekään ennen tuota verilöylyä olevansa juutalainen. Herra yksin tietää, mikä oli Esterin hengellinen tilanne. Mutta surullinen hänen tarinansa on, vaikkakin siinä on minua aina rohkaissut suunnattomasti se, että juuri oikealla hetkellä Jumala puuttui asiaan, niin että juutalaiset saivat puolustautua ja paha Haaman sai palkkansa.

Eilen ajelimme

Seinäjoelle messuun, Luukkaan seurakuntaan, klo 11 se siellä oli, ja klo 16 heillä on toinen messu, koska väkeä käy niin paljon seurakunnassa. Siellä käy monta minulle tuttua naista, sillä olen vieraillut naistenillassa heillä joskus ja syksyisin tapaamme rovastikunnallisessa tapaamisessa milloin missäkin. Ettei vaan ole meidän vaasalaisten vuoro järjestää ensi syksynä yhteinen tapaaminen!

Ville Typpö saarnasi, puhui palavasti ja asiaa - meidän ihmisten keskinäisistä väleistä seurakunnassa. Niistä on syytä puhuakin, sillä ei minun tarvitse kuin peiliin katsoa, niin tiedän, että siinä se yksi tappelupukari on, joka kristillisyydestään huolimatta tarvitsee armoa ja anteeksiantoa joka päivä niin Jumalalta kuin ihmisiltä. Uskovat ihmiset ovat pyhiä Jeesuksessa, hänen tähtensä, mutta itsessään yhtä syntisiä kuin kuka tapansa ilman Jumalaa. Kukin meistä tarvitsee päivittäistä parannusta, sillä synti ei meistä lähde, mutta Jeesuksen veri puhdistaa kaikesta synnistä niin usein kuin me hänen tykönsä menemme.

Kohta syömme

pinaattikeittoa, sitten menemme pihalle kahvittelemaan naapurien kanssa.

Siunausta päivääsi ja viikkoosi, arvoisa lukijani!