Kategoriat: Ajankohtaista
Minun on vaikea armahtaa itseäni. On turhauttavaa, kun en jaksa enkä ehdi tehdä niitä asioita, joita haluaisin. Mitään muuta pakollista tai sovittua minulla ei ole kuin tiistainen työiltapäivä sekä sunnuntaisin toisinaan kanttorivuoro, toisinaan kahvitus. Itse omassa päässäni asetan itselleni pakot ja täytymiset. Voi minua kurjaa - mahdanko ehtiä oppia mitään!
Eilen kurvasimme
200 km päähän Sepon vanhempia tervehtimään. Sää oli mukava ajella, pilvistä ja hiukan sateista. Uimaan ei tehnyt mieli poiketa, sillä ilma oli kolkko, tuuli kylmä. Kävimme iäkkäiden vanhempien kanssa syömässä tutussa vanhusten palvelukodin ravintolassa, jossa on erinomainen ruoka aina. Kahvit joimme sitten heidän kotonaan. Pihan katsastimme ja sain taas mukaani ison pinon kirjoja luettavakseni. Kun ne loppuvat, menemme uudestaan, sillä eivät ne toki anopilta loppuneet!
Lähtiessämme rukoilimme yhdessä. Rukous ja yhteinen usko ovat siunattu asia. Tällaisina rikkinäisenä saamme jäädä armon varaan. Paluumatkalla pysähdyimme jälleen syömään. Osa ruuasta piti ottaa mukaan, sillä en jaksanutkaan syödä kaikkea, vaikka hyvää olikin.
Kotona jaksoimme
vain käydä pesulla ja lukea viimeisen luvun Haggain kirjasta ja rukoilla. Uneni oli vähän levotonta ja heräsin liian aikaisin. Olen tehnyt yli viikon ukk.fi You Tube -sivulta harjoitusohjelmaa migreenin hoitoon. Siinä on parin viikon ajan lyhyt kolmen venytyksen ohjelma, sitten vaihtuu toiseksi. Aamulla päätä alkoi vähän särkeä, joten tein venytykset istuallani, minusta niin on helpompi. Toistaiseksi päänsärky häipyi. Minun on siis otettava rennosti tämä päivä, muuten ei kunnian kukko laula.
Vertauksesta, tuosta sanonnasta, tuli mieleeni
Mailis Janatuisen erinomaisen maukas kielenkäyttö. Välillä kysyn Sepolta, lukeeko siellä tosiaan niin, sillä sanat ovat hersyviä ja nappiin osuvia, ilmeikkäitä ja kiinnostusta herättäviä. Meillä on Nainen ja hänen miehensä -kirja loppusuoralla.
Seppo lähti
asioille, minä heitin pyykit koneeseen ja nyt ne ovat jo kolmessa paikassa kuivumassa. PIhalle en niitä vienyt, kun pitäisi muistaa hakea ne sieltä pois. Helpompi kun ovat parvekkeella, työhuoneen katossa ja kylppärissä kuivumassa tänään. Sepolle delegoin yhden hommistani, joten voin poistaa sen sisäisistä pakkohommista, muka. Muistin juuri laittaa hänelle viestin asiasta kuten lupasin muistuttaa. Metrivetoketjua ja lukkoja.
Olen päättänyt,
että otan löysästi tänään. Niin löysästi kuin mahdollista minulle. Lenkille haluan mennä, sillä se piristää aina, vaikka väsynkin. En totisesti ymmärrä, miksi väsyn niin helposti. Ja kuitenkin tiedän syyn. Kulutin itseni monta kertaa vuosien aikana äärirajan yli. Tein vaan, vaikka en jaksanutkaan. Sellaista sanaa ei ollut kuin että en jaksa tai voi. Laskua siitä makselen nyt vähittäismaksulla, joka kestää loppuikäni. En tiedä, elänkö vanhaksi, mutta eihän sitä kukaan tiedä. Moni elää kauan huonossa kunnossa, moni kuolee suorilta jaloiltaan.
Pääasia on kuitenkin se,
että saamme kuolla sen jälkeen, kun työmme on tehty. Ne teot, jotka Jumala on juuri minulle ja sinulle edeltä valmistanut, hyvä lukijani! Riipun kiinni siinä, että jo kasteessa Jeesus-nimi on liitetty minuun, eikä hän hylkää minua ikinä, millainen sitten olenkin. Juuri tällaisena kelpaan.
Mailis kertoo hartauskirjassaan Jää luoksemme, miksi Jumala valitsi niin kelvotonta ainesta opetuslapsikseen. Ei ollut muunlaista ainesta tarjolla silloin eikä ole nytkään, hän kirjoittaa sivulla 100, ja jatkaa:
Nämä miehet tarvitsivat syntien anteeksiantamusta - toisin sanoen Jeesusta itseään. Jos sinä häntä tarvitset, niin silloin olet juuri sopivaa ainesta hänen opetuslapsekseen.
Lainaan myös F.Wislöffin sanaa kirjasta Levähtäkää vähän, 10.toukokuuta tekstistä, joka on usein minua lohduttanut:
Minä käyn sinun edelläsi ja tasoitan kukkulat, minä murran vaskiovet ja rikon rautasalvat. -Jes 45:2
Jumala käyttää voimakkaita ilmaisuja osoittaessaan, mitä hänen lastensa tiellä on. - - Jos sinä seisot sellaisten vaikeiden esteiden edessä, niin lue, mitä Herra sanoo. - - Mikään kukkula ei ole niin korkea, ettei Herra voisi muuttaa sitä tasaiseksi tieksi. Mikään vaskiovi ei ole niin läpitunkematon, ettei hän sitä murtaisi. Mikään rautasalpa ei ole niin luja, ettei hän pystyisi sitä rikkomaan. Odota vain uskossa, kunnes hän avaa tien sinulle!
On aika
saada kirjoitus valmiiksi, korjata virheet, laittaa kuvat - korjata myös edellisen kirjoituksen ainakin yksi kirjoitusvirhe... Sen jälkeen ryhdyn ruuan laittoon, Seppo tulee kohta kotiin. Luemme sitten Raamattua ja muita kirjoja ja rukoilemme. Eilen tuli raamatunkääntäjien rukouspyynnöt, joiden puolesta rukoilemme - ja onhan sitä rukoiltavaa lähellä ja kaukana loputtomiin.
Vaikka itse koen avuttomuutta isojen asioiden edessä, minulla on Jumala, joka kuulee Poikansa Jeesuksen tähden ja on juuri niin voimallinen, kuin Wislöff teksissään lupaa. Olenhan sen itse kokenut. On ollut isoja paaseja silmien edessä, mutta jossain vaiheessa on kuin niitä ei olisi koskaan ollutkaan - mihin ne hävisivät? Sitä en ymmärrä, mutta tiedän, että Jumala on vastannut.
Jaksamista, arvoisa lukijani, Jeesus olkoon kanssasi!
jk. En muista minkään kasvien nimiä. Mutta LENS -toiminto auttaa. Kun otat esiin kännykässä valokuvasi kukasta, paina muokkaa-napin vieressä olevaa lens-nappia. Se ehdottaa sinulle kuvia kukista, joista voit katsoa, onko sinun ottamasi kuva samanlainen ja -niminen! -Kerro, jos onnistut!