10.04.2023 - Toinen pääsiäispäivä

Päivät soljuvat nopeasti.

Olen siirtynyt selvästi eläkemoodiin. Mitä yksinkertaisempi kuvio päivässä on, sitä parempi. Samaan aikaan nukkumaan, samaan aikaan ylös. Klo 22 nukkumaan, klo 5.30 tai kuuden maissa ylös. Nauratti tänä aamuna Ouran ilmoittama uneni tilanne: mestarinukkuja. Tosin moitetta sain tänään siitä, että olin nukahtanut 0 minuutissa. Ennätys. Eikä oura-parka tiedä eikä osaa arvata kaikkea. Kuten sitä, milloin lepään palautuakseni, milloin makaan migreenin takia.

Pääsiäisen aika

on ollut leppoisaa. Lankalauantaina täkäläiset 8 lastenlasta kävivät virpomassa ovella ja saivat kukin palkkansa. Kolme etelän lasta saivat toisenlaisen tervehdyksen. Muutoin olemme olleet kaksin, mutta olemme olleet kiirastorstain kirkossa, jonne Seppo meni jo varhemmin suntion hommiin. Pitkäperjantaina olimme hartaustilaisuudessa ja eilen valoisassa pääsiäisaamun messussa, jossa olin kahvinkeittovuorossa.

Seppo lukee

minulle tällä haavaa Janatuisen kirjaa Kaksi uskoa. Se kertoo karjalan evakkotytön, Lauran, ja japanilaisen saman ikäisen Seikon elämästä. Molemmat elivät ainakin 90 vuotiaiksi, jos en väärin muista, ja heidän elämänvaiheensa olivat perin samanlaiset, vaikka taustat olivatkin erilaiset. Kirja on hyvin mielenkiintoinen. Olen tämänkin lukenut aiemmin, mutta kirjojen suhteen ei haittaa yhtään, vaikka tarinat ovat unohtuneet, sillä hyvää kirjaa on ihana lukea vaikka kuinka monta kertaa.

Harrastuneisuutemme

on laajentunut muutenkin. Mieleeni tuli jossain vaiheessa aiemmin pelaamani sanapeli, oma keksimäni nimi. Onneksi olen saanut Seponkin innostumaan siitä, mutta joudun nykyään lahjomaan häntä hiukan. Hän häviää joka kerta, mutta hän ei onneksi suutu siitä päinvastoin kuin allekirjoittananeelle kävisi. Olen huono häviäjä. Peliin voi keksiä sääntöjä oman päänsä mukaan. Esim. että 2- ja 3-kirjaimisia sanoja ei hyväksytä. Tai että valitusta sanasta voi käyttää kirjaimia useita kertoja. Etukäteen ei aina arvaa, miten paljon sanoja kustakin sanasta voi löytyä. Me pelaamme niin, että sanoista, joita toisella ei ole, saa pisteen. Jos molemmilla on, ei pisteitä tule. Olkoon esimerkkinä oma nimeni:

Paula: aula, ula, ala, paalu, pula, pala, lapa - ehkä joku löytää lisääkin?

Tilasin myös

tunnekortteja ja mielialakortteja. Niitä ajattelin kyllä muuhunkin kuin omaan käyttöön. Olemme tutustuneet niihin. Näiden avulla voi joskus sanoittaa omaa oloaan. Pinkan mielialakortteja voi levittää pöydälle ja valita sellaisen, joka vastaa omaa tilannetta ja kertoa siitä toiselle/muille, jos osaa tai haluaa.

Aikoinaan avioliittoleireillä

opin asioita, joille minulla ei ollut ollut sanoja tai kieltä. Mutta kun kuulin puhuttavan ja luennoitavan vaikkapa miehen ja naisen eroista, ymmärrykseni laajeni ja sain käsitteitä, joilla pystyin paremmin ilmaisemaan itseäni ja myös opin toisesta uusia asioita. Itse asiassa ristiriidat tai niiden selvittäminen ovat mitä tärkeimpiä kapuloita suhteen hoitamiseen, jos ja kun niistä pystyy puhumaan jälkeen päin - kumpikin suostuu siihen - niiden kautta oppii tuntemaan toista ja itseään paremmin. Voi ymmärtää edes hiukan, miksi itse tai toinen käyttäytyy kuten käyttäytyy.

Söimme tässä välillä;

olen laittanut ihan tavallista ruokaa pääsiäisen ajan. Tosin ostimme palasen savulammasta sekä kalkkunaa. Lammas on pian syöty, kalkkunaa ei. Eilen lämmitin parin edellisen aterian tähteet, lisäsin vain siivun lammasta kummallekin. Tänään keitin kuoriperunoita ja porkkanoita - niitä jäi onneksi huomiselle vielä. Paistoin ison sipulin pilkottuna sekä paketillisen pakastekalaa, jonka päälle ripottelin suolan lisäksi sitruunapippuria ja kuivaamaani nokkosta. Tillin unohdin. Hyvää se oli siitä huolimatta. Kohta Seppo keittää kahvit ja ehkä syömme suklaamunan sen kanssa. Paistoin likilaskuisen kakun ennen pääsiäistä, se on syöty pois. Mitään rahkapiirakkaa en saanut leivotuksi. En jaksanut, ei huvittanut, en viitsinyt.

Migreeniä taltutin

käymällä hierojalla viime viikolla. Muistin, että edellisenkin flunssan jälkeen se jäi jylläämään päälle. Selkäruotoni oli kova kuin kivi, sieltä kai se päänsärky juontaa alkunsa. Sen jälkeen etsin pölyttymästä jumpparullan ja -pallon. Olen makaillut rullan päällä päivittäin ja pallolla kiduttanut itseäni, sillä selkään ottaa tosi ikävästi pallon pyöritys selällä seinää vasten.

Kolmeen päivään ei päänsärkyä ole ollut, mutta tänään se alkoi vaivata, joten nappasin panadolin ja se hiukan talttui. Onneksi pärjään tämän kanssa, mutta äänet ja valot eivät tunnu hyvältä.

Sattui huvittava juttu,

kun aluksi käytin tennispalloa (jumppapalloa en löytänyt heti), mutta se katosi! Se putosi lattialle jonain päivänä ja myöhemmin aloin etsiä sitä, mutta sitä ei ole vieläkään löytynyt. Välillä olen havainnut Sepon konttailevan lattialla sitä etsimässä ja itse olen harrastanut samaa, mutta tennispalo katosi kuin tuhka tuuleen. Onneksi löysin sen pienen jumppapallon, kun etsin jotain muuta eteisin pöydän korista.

Oma uskonelämämme

ei koskaan tule valmiiksi. Se on vähän kuin oma keho, joka kyllä puhdistuu, kun käy pesulla, mutta vaatii jatkuvaa huoltoa pysyäkseen jonkinlaisessa kunnossa. Joka päivä tarvitsen Jumalan sanan kuulemista, lukemista ja hartauskirjojen tuomia viisaita sanoja. Puhumattakaan messusta, jossa viikottain saan kuulla syntien anteeksiantamuksen sanat, nauttia ehtoollista ja uskoa syntini anteeksi.

Viime opetus

oli se, että kun meitä kehotetaan tutkimaan itseämme ennen ehtoolliselle menoa, se ei tarkoita, että mietin, olenko syntinen vai en, sillä väistämättä olen enkä siis tältä pohjalta olisi koskaan valmis Herran pöytään. Sen sijaan minun on tutkittava, suhtaudunko oikein ehtoolliseen, siihen, mitä se tarkoittaa. Että kyseessä on Herran ruumis ja veri, ei mikään vertauskuva tai muisteluateria. Vaan että Herra Jeesus itse tulee konkreettisesti ruumiinsa ja verensä avulla vahvistamaan minua uskossani.

Pääsiäisen jälkeinen arki

on pian alkamassa. Jos Herra suo, pääsemme viimein mökille ja saan testata uutta makuupussiani. Herra suokoon, että matkamme voisi onnistua. Toivotan sinulle, arvoisa lukijani, siunattua huhtikuun jatkoa!

jk. Laitoin tänään kukan siemeniä itämään - lehtikaali on noussut jo pinnalle!

jk2. Yksi lukijani keksi, että nimestäni saa vielä sanan APUA!