06.02.2023 - Pöydän ääressä

On ollut

raskaita päiviä sen verran, etten ole ehtinyt ja jaksanut istahtaa koneelle. Toissa viikolla kirjoitin, että teen neljä työpäivää sillä viikolla kuten teinkin. Ainakin kaksi oli liikaa. Migreeni tuli avukseni ja pakotti lepäämään, joten sain pääni taas jonkinlaiseen kuntoon. Olen yliherkkä, stressinsietokyvytön.

Tuli sitten tarve

lähteä äitiä katsomaan. Menin junalla, koska Seppo kiitää alkuviikkoisin töihin. Junamatkat olivat helppoja, vähän ihmisiä junassa. Seinäjoella odotellessani jatkojunaa kävin hamstraamassa muutaman paidan Operaatio Joulun Lapsen paketteihin. Ihan pakko, koska paidat maksoivat vain kolme euroa. Ripustin pussin repun kylkeen, sillä olin lähtenyt pelkän repun kanssa matkaan, helppouden takia.

Kälynen haki minut

junalta ja veli toi junalle seuraavana päivänä. Väliajan vietin äidin luona ja poikkesin ystävää pikaisesti tapaamassa. Vanhuus ei ole helppoa sekään, vaikka muistin väheneminen on toisaalta siunaus, toisaalta suuri riesa. Tapasin kolmea veljeäni ja joitakin heidän perheenjäseniään ja niin mukavaa kuin seurustelu onkin, väsyin ihan tajuttomasti. Migreenin aavistin jo illalla ja se tulikin aamuyöllä. Panadol auttaa ihmeteltävän hyvin, kun nappaan sen heti ensioireiden alkaessa. Uni jäi vähäiseksi, mutta olipa aikaa rukoilla, vaikka en voikaan kehua rukouksillani.

Kävin tässä välillä

roskiksella. Vein lytätyt maitopurkkini ynnä muut roskiin ja samalla katsastin joka pöntön. Litistelin pahvilaatikot ja pahviroskis vetää nyt hiukan enemmän, keräsin sekajätteistä muovit ja pahvit ja laitoin niille kuuluviin paikkoihin. Biojätteissä oli jälleen pari muovipussia, jotka poistin sieltä. Olen taitanut löytää kutsumukseni...

Kellarista hain

punajuuria ja kaalinkerän, joka on korkea aika syödä. Lohkoin kaalin vuokaan, öljyä ja herbamarea päälle. Toiseen vuokaan porkkanat ja valkosipuleita lohkoiksi ja kolmanteen punajuuret. Kaikille samat eväät päälle. Parvekkeelta hain kirjolohen puolikkaan, jonka suolasin sinne lauantaina, kun ostimme kalan kaupasta. Toisen puolen fileerasin pakasteeseen seuraavaa kertaa varten. Kala sai päälleen sitruunapippuria ja tilliä. Perunat lohkoin puoliksi, päälle erinomaista öljyä niillekin sekä valkosipulijauhetta ja herbamarea. Nyt vaan odottelen, että uuni paistaa kaiken kypsäksi.

Aamulla toinnuttuani

pesin pari lastia pyykkiä. Taannoin kerroin ehkä, että hankin varrellisen lastan, jolla alan siivoilla pölyt sängyn alta. Lasta oli edullinen eikä kyllä niin kätevä kuin arvelin. Parempiakin löytynee kaupasta, jos osaa etsiä. Mutta keksin sukkia lajitellessani jokin aika sitten, että sukkahousujen housuosa on oivallinen pölynkerääjä kyseiseen lattialastaan kiinnitettynä, pysyy hyvin paikoillaan. Sillä keräsin sievoiset villakoirat makuuhuoneesta ja lopuksi huuhtelin "sukkahousut" ja pesin lattian samalla systeemillä kostealla ja vielä löytyi lisää pölyä. Ei tarvitse kaivaa imuria joka välissä, on se sen verran ärsyttävä kapistus pörinöineen.

Eteisen matto

on pakko imuroida muutamia kertoja viikossa. Se kerää ihan kaikki langanpätkät ja hiukset ja niitä meillä riittää. Kummastakaan en pääse syyttämään Seppoa, vaan itse olen roskien levittäjä. Eteisen matto on ostettu muutamia vuosia sitten kirpparilta ja se on osoittautunut käteväksi. Harva karva pääsee ohittamaan sitä mattoa. Imurin harjasta saa kerätä läjäpäin hiuksia ym monta kertaa imuroinnin aikana.

"Konmarittamisesta"

puhuttiin joitakin vuosia sitten ja jotain minunkin haravaani siitä jäi. Tärkeintä on kodissa siivota näkyvät paikat. Meillä se on kyseinen eteisen matto. Jos se on siisti, koti antaa miellyttävän vaikutelman. Mikä paikka se teillä on? Keittiön pöytä on toinen. Sitä pitäisi meillä siivota useammin. Se näyttää ihan erilaiselta, kun sen on pyyhkinyt kauttaaltaan, vaikka se ei olisi muka pölyiseltä näyttänytkään alunperin.

Joitakin kertoja

meillä on ollut lastenlapsia hoidossa. Se on aina mukavaa. Saarukka on kätevä apulainen lajittelemaan kanssani värikyniä ja täyttämään penaaleja. Leipomisessakin hän auttaa mielellään. Lukuhetket yhdessä ovat nekin mukavia, vaikkakin pientä kapinointia on sen suhteen, että minä haluan olla lasten keskellä, kun luetaan sängyllä. Näin vältän kutittelut ja toinen toisensa kiusoittelut niin että voin lukea posottaa ilman keskeytyksiä. Seppo makoilee toisin päin jalat Pedron selän takana, ettei tämä putoa ja että voi vähän silitellä jaloilla, jos on tarpeen. Ovathan nuo hetket lastenlasten kanssa bonusta.

Tänään saimme kutsun

eskariin isovanhempien päivään. Se on ensi viikolla. Kyseessä on Tiutaun ryhmä ja ilolla menemme sinne. Tiutau taitaa muistuttaa minua jossain määrin. Hän oli kerran tivannut, kuka on jättänyt vessan vetämättä, ja syyllinen oli tullut kiltisti vetämään, kun kerran käsky kävi - äitinsä oli kuullut, kun oli ollut päiväkodin eteisessä tulossa.

Eilen olimme

aamulla messussa; Seppo suntiona, minulla oli keittiövuoro. Ensi sunnuntaina sitten olen soittovuorossa. Onneksi meitä on kolme, jotka vuorottelemme kanttorin hommissa. Keittiössä on samoin kolme, joskus joku muukin tulee vastuuseen, kun on vapaalla töistä. Minä tykkään kummastakin hommasta, mutta sille en voi mitään, että väsyn aika lailla. Mutta niinhän työstä tulee väsyäkin. Sitten kun ei enää jaksa, on aika lopettaa.

Ville oli pastorina, kuten hän tapaa kerran kuukaudessa tulla Seinäjoelta. Saarna oli puhutteleva ja sain jälleen uutta näkökulmaa. Mooses vetosi Jumalan omaan sanaan ja niin mekin voimme tehdä. Mooses halusi nähdä Jumalan, ja Jumala kätki hänet kallionkoloon ja suojasi kädellään, kun itse kulki ohi. Jumalaahan ei voi ihminen nähdä. Mikä on tuo kallionkolo? Se on Jeesukseen rintaan lyöty haava, johon Jumala kätkee ihmisen, lähelle itseään ja suojaa hänet kädellään. Jeesuksessa meillä on täydellinen turva ja kasteessa hän on ottanut meidät suojaansa.

En osaa paremmin selittää, mutta suosittelen kuuntelemaan itse lhpk.fi -sivustolta Ville Typön saarnan. Tai minkä muun tahansa saarnan, jokaisessa on jotain, mistä kuulijana saa uutta voimaa ja ajateltavaa. Jokaviikkoinen messu on kristityn juhla, tarpeellinen muistutus ja kertaus yhä uudestaan ja uudestaan siitä, että synnit on anteeksi annettu, Jeesuksen veri on ne pois pessyt ja aina uudelleen saamme palata tuolle lähteelle puhdistautumaan. Etkö sinäkin, hyvä kuulijana, tarvitse juuri tätä? Puhdistumista omista turhista, pahoista ajatuksista, sanoista ja teoista.

Minua harmittaa

vieläkin, kun puhuin miehelleni rumasti viikolla. Hän antoi kyllä anteeksi, mutta on vaikea antaa itselleen anteeksi, kun näkee, miten huono ja paha oma luonto ja luonne on. Uskon, että olen saanut anteeksi ja saan unohtaa, mutta toisaalta haluan muistaa ja pyrkiä käyttäytymään niin kuin kunnon kansalaisen ja etenkin kristityn tulee. Aina se ei onnistu, sen takia tarvitsen Jeesuksen puhtautta, jonka hän antaa, kun luovutan omat rumat ja likaiset ajatukseni ja tekoni hänelle.

Ruoka on valmista,

Seppo tulee kotiin, ihanaa! Jumala lähetti minulle mitä parhaimman puolison. Siunattua päivää ja alkanutta viikkoa sinulle, arvoisa lukijani!