26.01.2023 - Torstai-iltaa!

Pöydän ääressä olisi paljon helpompi kirjoittaa, mutta laiskuuttani en vaan viitsi könytä ylös sängystä, vaan kirjoitan makuullani. Löhöily on jatkoa päivälliselle, jota syödessämme katsoimme jakson Kaikenkarvaisista ystävistä, Herriotista kumppaneineen. Seppo lähti juuri väestösuojaa tarkistamaan, se on hänen vastuualuettaan ja minä ryhdyin kirjoittamaan.

Tämä viikko

on ollut poikkeuksellinen sikäli, että olen ollut kolmena päivänä töissä ja menen vielä huomennakin, jos Herra suo. Lyhyitä päiviä avustustehtävissä, mutta vanhaa nekin väsyttävät sen verran, että eilen tultuani kahden jälkeen puhkesi migreeni, joka kesti nukkumaan menoon asti.

Aamupalan jälkeen

leivoin ja Seppo lähti kauppaan ja apteekkiin. Hänen palattuaan sain hänet auttamaan itseäni keittiössä ja niinpä hommat hoituivat ja pääsimme syömään puolilta päivin.

Gluteenittomat sämpyläni olivat lopussa, joten laitoin illalla juuren pöhisemään. Heräsin kahden aikaan ja kävin tekemässä taikinan. Juuri oli noussut oikein hyvin kuudessa tunnissa. -Jouduin jokin aika sitten tekemään uuden juuren, sillä entinen homehtui. Huomasin, että kantena ollut muovihansikas oli rikki, joten luultavasti juuri pilaantui sen takia. Otin hiukan tavallista juurta ja lisäämällä siihen vettä ja gluteenittomia jauhoja olen leiponut sillä sen jälkeen. Koska minulla ei ole keliakiaa, ei ole haitallista, vaikka taikina ei ole sataprosenttisen gluteenitonta, vaikka eiköhän se ala jo nyt olla. En tiedä, mitä juuri tarkalleen sisältää, jos se käynnistetään tavallisesta juuresta.

Tänä iltana laitan normijuuren pöhisemään ja teen huomenissa taikinan Sepon leipää varten.

Paistoin siis itselleni

sämpyöitä ja tein sen lisäksi teeleipiä sekä normijauhoista että gluteenittomista. Sepolle pyöreitä ja minulle soikeita, selvyyden vuoksi. Koska sähköä pitää säästää, tein ruokaa samalla uunissa. Minulla oli kaksi keitettyä punajuurta jääkaapissa. Raastoin ne ja tein soijarouheesta ohjeen mukaan jonkin sortin jauhelihan korviketta. Näihin lisäsin kolme munaa ja erinäisen läjän mausteita. Paistoin ne uunissa ja hyviä niistä tuli.

Nykyisin päivärutiiniini kuuluu meidän roskiksen dyykkaaminen. Kun sekajätelaatikot alkavat täyttyä, nostelen sinne tungetut pahvilaatikot ulos, pompin ne litteiksi ja siirrän ne pahviroskiin. Myös sekajätteisiin jätetyt sanomalehdet siirrän oikeaan laatikkoon. Eilen löysin sieltä myös pussillisen porkkanoita, jotka toin kotiin, pesin ja tänään paistoin ne uunissa öljyllä valellen. Uskomatonta, mitä kaikkea roskiin laitetaan. Ja miten mahdotonta näyttää joillekin olevan saada roskansa osumaan oikeisiin laatikoihin.

Seppo toi kaupasta

alennettua, laputettua jauhelihaa. Lisäsin niihin mausteita ja paistoin ne pötkyiksi uunissa. Osan pakastin, osan söimme päivälliseksi niiden porkkanoiden lisänä. Kun Seppo tulee kellarista, juomme kofeiinitonta kahvia, se on meidän iltarutiiniin kuuluva juttu.

Eilen aloitimme

lukemaan uutta kirjaa tai Seppo se luki minulle. Raamatun lisäksi luemme tällä hetkellä kolmea hartauskirjaa. Aikakirjat ovat loppumassa, lisäksi luemme yhden Psalmin iltaisin ellemme sitten lue vielä muutakin. Mutta illalla tosiaan otin esille Mailis Janatuisen Mongolian matkoista kertovan päiväkirjan tyyppisen kirjan ja Seppo luki sitä meille. Olen toki lukenut sen aiemminkin, mutta nyt oikein taas odotan, että pääsemme sitä lukemaan, sillä Mailiksella on erityinen kyky kirjoittaa nasevasti ja mukaansa tempaavasti tiukkaa asiaa. Seppokin onneksi kiinnostui kirjasta.

Olen huomannut,

että jos katson teeveetä kolme tuntia, saan migreenin. Tai jos en syö viiteen tuntiin, kuten kumma kyllä joskus on käynyt, saan migreenin. Tai väsymyksen takia. Alkuviikon kolmen työpäivän jälkeen, jotka olivat toki vaatimattomia 2-4 tunnin päiviä, tuli migreeni. Elimistöni otti tarvitsemansa levon migreenin myötävaikutuksella ja viime yönä nukuin yli 8 tuntia, vaikka välillä kävinkin sen taikinani vääntämässä keittiössä. Tänään olen ollut hyvässä iskussa.

Kävin lounaan jälkeen

lenkillä. Aurinko paistoi ja oli hyvin keväistä. Nurmikot ovat vihreitä, siellä täällä lunta ja jäätäkin, mutta pääasiassa kävelytietkin ovat sulia. Ja säätiedoista päätellen samanlainen nollakeli jatkuu. Valoisuus on todella hoitavaa ja piristävää! Nyt minun on vaan muistettava ottaa lippa ja aurinkolasit mukaan, kun lähden ulos. -Tölkkejä ja pulloja vein reissuni jälkeen kauppaan ja täydensin muistiinpanojeni saldoa. Aion tehdä ennätystä tänä vuonna, joten kävelylenkkejä on lisättävä selkeästi niin että kunto kasvaa samalla.

Seppo palasi ja laittaa korvikkeen tippumaan, joten iltaohjelmamme alkaa. Toivotan siunattua viikkoa sinulle, arvoisa lukijani!

jk. Muistathan, ystäväni, että Jumalan armosa on kylliksi niin sinulle kuin minulle. Tänään ja joka päivä.