30.12.2022 - Joulupäiviä, kuudes taitaa olla

Puhutaan välipäivistä, kun on kyse joulun ja uuden vuoden välisistä päivistä. Ennen kuulemma sanottiin, että on kolmas joulupäivä, joten ehkä tänään on sitten kuudes joulupäivä. Se on kauniimpi ilmaisu kuin jokin välipäivä. Huomenna kuitenkin on uuden vuoden aatto. Tulee kuluneeksi neljä vuotta, kun tapasimme ensi kerran Sepon kanssa. Iso kiitosaihe meillä molemmilla.

Pari viikkoa

eli koko joulunaika on vietetty kotona lukuunottamatta kauppareissuja harvakseltaan sekä yhtä vierailua tyttären perheessä pari päivää sitten. Silloin luulin jo toipuneeni flunssasta, mutta seuraavana päivänä jälleen tauti koetteli. Tänä aamuna lima alkoi irrota ja luulen, että toipuminen alkaa vähitellen. Nyt tosin ylähuuli on turvoksissa, kuin olisi botoxia pistetty, jota tosin minuun ei ole pistetty. Ehkä herpes on tulossa. Viime viikolla alahuuli teki saman tempun, mutta se meni ohi päivän kuluessa. -jk. Parissa tunnissa turvotus on laskenut.

Riisumistahan

tämä kaikki on. Ettemme luulisi, että elämme ikuisesti ja olemme kaikkivoimaisia. Emme ole. Lähipiirissäni on nytkin paljon vakavaa sairautta, rukousaiheita riittää. Kunpa me jokainen osaisimme kääntyä asioinemme Luojamme puoleen, joka on Lohdutuksen Jumala ja antaa meille rauhan - ei kukaan muu sitä voikaan antaa. Kun saamme jättää asiamme hänen käsiinsä, voimme jatkaa turvallisesti matkaa puhdistetuin sydämin, sillä hän antaa kaikki syntimme, vikamme ja puutteemme anteeksi, siihen hän on erikoistunut. On lähettänyt oman Poikansa kuolemaan puolestamme, että me saamme rauhan ja elämän, kun uskossa turvaudumme häneen.

Eilen pääsin

pitkästä aikaa töihin avustajaksi muutamaksi tunniksi, ja olen siitä sangen onnellinen. Olin nukkunut vain kolmisen tuntia, mutta menneenä yönä jopa yli viisi tuntia. Liian vähän joka tapauksessa, mutta toivon, että tilanne korjaantuu, kun flunssakierre migreeneineen heikkenee.

Sentään jotain

olen voinut tehdä, kun olen lusinut kotona kaiket päivät ja välillä valvonut yöllä voimatta nukkua. Olen taitellut ja ommellut läjäpäin vihkoja - Joulun lapsi -projektia varten kuten lukijana ehkä arvaatkin. Kevään pakkaaminen on tuossa tuokiossa, ja minä nautin puuhastelusta. Vähän sitä, vähän tätä. Kissan "runkoja" on tehtynä jonkinlainen kasa ja penaaleja pitkä rivi. Mikä ilo voida tehdä jotain hyödyllistä!

Suunnittelen jo ensi vuodeksi lapsenlapsille lahjaprojektia alustavasti ja olen ryhtynyt toimiin. Ei sen kummempaa kuin sukan kutomista, mutta haluaisin aina lahjoittaa heille jotain itse tekemääni, ei kaupallista. Sitä heillä on riittävästi, mutta jospa mummon lahjat säilyisivät pitempään ja toisivat toivomaani lämpöä ja rakkautta.

Tänä jouluna aloin lahjoittaa lapsenlapsille enkelin kullekin, sillä minulla on niitä runsain määrin. Monessa on vuosiluku pohjassa ja muistan yleensä myös, keneltä olen enkelin saanut. Siivet varmaan irtoavat ja niitä on kuulemma jo liimattu takaisinkin, mutta ehkä jokin niistä jää muistoksi pitemmäksi aikaa. Tai sitten ei. Mutta toivon enkelin tuovan muistutuksen taivaasta.

Messuun en ole päässyt

muutamaan viikkoon, mutta ehkäpä uuden vuoden messuun pääsen ja voin ottaa vuoroni kanttorina, kun toiset ovat sitä hoidelleet monet kerrat peräkkäin. Kaipaan jo kovasti päästä mukaan ja nähdä pastoria ja seurakuntalaisia. On muuten hauska nähdä, että usein saarnan ajalta oura-älylaite ilmoittaa, että olen levännyt! Lepoa se onkin, kuulla Jumalan sanan saarnaa ja ottaa vastaan syntien anteeksiantamus. Kuten Seppo sanoi, jatkuvasti on tarpeen kuulla, mitä Jeesus on tehnyt puolestamme ja että saamme uskoa synnit anteeksi.

Minulla oli

mielessäni asia, josta haluan kirjoittaa, mutta en muista sitä nyt. Aina pitäisi kirjoittaa ylös. Siispä jään odottamaan, että tuo aihe tulee mieleeni ja kirjoitan siitä sitten. Nyt jatkan vihreän teen juontia ja leivän syömistä. Vihreän teen juojaksi ryhdyin äskettäin, kun luin maksan toiminnasta. Kaikki vihreä on hyväksi. Jos olisin ponteva, jättäisin kai kahvin kokonaan pois, mutta en jaksa olla niin ponteva. Sen sijaan pyrin juomaan sitä säännöllisesti muutaman kupillisen päivässä. Säännöllisyys kaikessa olisi kovin tärkeää migreenityypeille.

Viimeksi lukemaani kirjaa

haluan mainostaa. Laitan tiedot lukemiini kirjoihin. Sain kirjasta paljon ajatuksia ja ymmärsin hyvin kirjan henkilöiden toiminnan, vaikka se ulkopuolisista näytti hullulta. Kirja on Oikukkaat sydämet, kirjoittaja Warren Adler. Siis mieshenkilön kirjoittama, erittäin puhutteleva ainakin minulle. Suosittelen, jos löydät kirjastosta tai divarista.

Kävimme pari päivää sitten

kaupoissa sen verran, että löysin muutamia paitoja joulun lapsi -paketteihin muutamilla euroilla ja muutakin ostimme. Kuten lyijykyniä 144 kpl (kaikki siitä kaupasta sitä lajia) - laitan joka penaaliin kaksi kynää, värejä sekalaisen määrän, kumin ja terottimen. Pyyhekumeja ostimme muutamia kymmeniä. Joulun lapsi -työ on minun tärkein harrastukseni ja suuri iloni ja onneksi mieheni on innolla mukana siinä, vaikka ei tietenkään niin höyrypäisesti kuin minä. Minulla on sata lasissa kaikessa mitä teen. Nyttemmin olen lähinnä vetelehtinyt sata lasissa oikeastaan koko syksyn, kun en ole muuta voinut, mutta se on ollut ihanaa!

Onneksi on siunattu Romantikkojen tiimi, jonka kanssa toteutamme ympäri vuoden joulun lapsi -projektia. Herra suokoon, että tänä jouluna lahjan saaneet romanialaiset, ukrainalaiset ja moldovalaiset lapset löytävät tiensä pakettien kautta myös seurakuntaan, joihin heitä kutsutaan pakettien jaon yhteydessä. Maalliset lahjat ovat katoavia, mutta uskon lahja antaa todellisen elämän.

Aamupalan jälkeen

luemme Raamattua ja hartauskirjoja ja rukoilemme. Juttelemme, mitä teemme tänään sen lisäksi että laiskottelemme.

Toivotan sinulle, arvoisa lukijani, hyvää ja siunattua Uutta vuotta 2023! Herra siunatkoon meitä ja auttakoon luottamaan hänen armoonsa niin ettemme masennu ja menetä toivoamme. Maailma menee menojaan, mutta me saamme nostaa katseemme ja rohkaista mielemme. Jeesuksen paluu lähestyy, uskokaamme evankeliumi niin meidän ei tarvitse pelätä.