21.11.2022 - Uusi nimi vanhalla rouvalla

Tuuleen meni teksti, joten yritän sinnikäästi uudelleen.

Pari kuukautta

sitten sain luvan ottaa mieheni nimen. Naiset ovat etenkin nykyisin niin itsenäisiä, että he itse päättävät, minkä nimen ottavat avioituessaan. Ja niin minäkin tein mieheni myötäavustuksella, pidin entisen nimeni. Vähitellen minua alkoi kuitenkin harmittaa eri nimet. Ovessa kaksi nimeä. Ja etenkin postit, joissa luki Paula Hakkola ja Seppo. Mies ikään kuin jokin lisuke. Tai yhtä kurjalta näytti Seppo Rajaviita ja Paula.

Yksi lapsistani

ilmoitti nimenmuutoksesta kuultuaan, että onhan se hyvä, niin lapset saavat sitten saman nimen. Myöhemmin hän totesi, että hän on sitten vissiin jatkossa Petri Rajaviita.

Nyt sitten

vaan totuttelemaan uuteen nimeeni, itse ja muut. Päätös tuli lauantaina, tai oikeastaan se oli tullut jo perjantai-iltana. Viime yönä unessa nimeä harjoittelin, mutta vikaan meni. Kädessäni oli iso kirjekuori, jossa luki Paula Vähäsöyrinki. Se oli tyttönimeni 21 vuotta. Sen jälkeen olin Hakkola 41 vuotta. Jatkossa olen Rajaviita sen ajan, jonka Jumala minulle suo.

Olisin vaihtanut

nimeni jo aiemmin, sillä aloin kasvaa kohti uutta avioliittoa ja miestäni. Mutta Sepon mielestä nimen vaihdosta oli turhaa vaivaa ja hän pisti kampoihin tosissaan, mikä yllätti minut täysin, sillä hän harvoin tekee sitä. Liki 60 vuotta poikamiehenä teki miehestäni hyvin itsenäisen. Hän tiesi jo kättelyssä sanoa, että hän haluaa sitten oman peiton.

No, se oli viisasta kyllä, sillä hänellä on peittona lakana tai ohut peitto, minulla paksu täkki tai painopeitto. -Lopulta mies kypsyi, kun jankutin asiasta tarpeeksi. Hyvä on, hän sanoi, ja otti maskin pois päästään yömyöhään jonain iltana; saat ottaa nimeni. Minä hyväksyn. -Asia oli sillä selvä, ja tein ilmoituksen maistraattiin. Päätöksen tulo kesti noin 7 viikkoa.

Tänään käyn

valokuvassa henkilökorttia varten. Netin kautta kuva menee poliisille ja sitä kautta homma on nopein ja halvin hoitaa. Kun saan henkilökortin, voin hakea Trafilta uutta ajokorttia. Maistraatin päätös on kulkeutunut jo monelle taholle, joten lopulta ei ole kovin monta paikkaa, jonne pitää itse ilmoittaa.

Sepon syntymäpäivää

vietämme myös tänään! Hän on minua 9 päivää vanhempi. Ostin hänelle joulusukat syntymäpäivälahjaksi, vaikka en varmaan näe niitä monesti hänen jaloissaan, sillä hänellä on hyvin järjestelmällinen vaatehuolto, jossa kierto on pitkä. En ole kuunaan tavannut ihmistä, joka olisi yhtä siisti. Asia korostuu sikäli, että itselläni on yleensä vaatteet sekaisin ja hukassa. Hänellä ei koskaan. Elämämme on hyvin mielenkiintoista erilaisuutemmekin tähden.

Menemme syömään päivällä yhdessä miehen veljen ja hänen vaimonsa kanssa. Tänään on myös eräällä läheisellä sukulaistytöllä syntymäpäivä. Monta muutakin syntymäpäivää sattuu kahdelle henkilölle suvussamme yhtä aikaa.

Eilen oli Tuomiosunnuntai,

olimme messussa ja minä soittovuorossa. Lempilauluistani yksi veisattiin lopuksi: Kaanaanmaa. Sen kanttori lauloi Arin hautajaisissa. Sen minäkin haluan omiini. Se on juhlallinen, toiveikas, iloinen kotiinkutsu! Otto piti hyvän saarnan kuten yleensäkin.

Oivalsin

jokin aika sitten, että Jumalan Sanaan perustuva jumalanpalvelus on hoitava myös sen takia, että siellä ei pyritä vetoamaan tunteisiin. Sanan annetaan tehdä sisimmässä työtä ja rohkaista. Kun palaan kotiin, olo on täyteläinen ja vakaa.

Aikoinaan kävin monenlaisissa hengellisissä tilaisuuksissa, joissa muutamissa nostatettiin Henkeä, niin sanotusti, vai pitäisikö sanoa henkeä. Ja nousihan se. Kun palasin kotiin ja siellä ei mikään ei ollut muuttunut paremmaksi, en tahtonut oikein jaksaa sitä. Pysyn mieluummin jalat maassa ja Sana sydämessä kuin jalat vähän ilmassa ja Henki kenties tiessään.

Tunteet saavat olla junanvaunussa, mutta veturin on pysyttävä raiteillaan. Parhaiten se pysyy Jumalan Sanan varassa, sillä Sana on sekä Jeesus, että Tie, Totuus ja Elämä. Ja missä on Jeesus ja Sana, siellä on myös Pyhä Henki, sillä nämä kuuluvat yhteen.

Migreeni

on pysynyt aika hyvin aisoissa. Jonain päivinä sitä on ollut, mutta se on kestänyt vain muutaman tunnin. Eikä sitä tullut eilenkään, vaikka arvelin niin, sillä valvoin kolmeen asti. Valvominen johtui siitä, että mielessäni oli eräs sukulainen, jonka elämä on saattohoitovaiheessa. Se toi mieleeni vahvasti oman elämäni kokemuksia eikä uni tullut, kun mielessä oli niin paljon ajatuksia.

Lapsuudenystäväni vieraili

luonamme lauantaina ja oli sangen ihanaa, että hän pääsi käymään monen vuoden jälkeen. Kun on tuntenut toisen koko elämänsä, siinä on monta yhteen kietoutunutta lankaa. Jossain vaiheessa tajusin, miten tärkeää on hyväksyä ystävät sellaisena kuin he ovat, vikoineen päivineen. Jos joku hyväksyy minut ystäväkseen huolimatta siitä, että tietää millainen olen, se on suuri lahja. Miksi siis en minäkin antaisi toisten olla juuri sellaisia kuin ovat ja pyrkisi näkemään syvemmälle! Hyvin vajavaisiksi me kaikki jäämme sekä ihmisinä että ystävinä.

Menen laulamaan

Sepolle onnittelulaulun niin hän ehkä jaksaa jo herätä, kello on kahdeksan. Tein laulun edellä mainutulle lapsuudenystävälleni vuosia sitten ja sen laulan nyt

Sepollekin:

Onnea sulle toivotan, ja Jumalan siunausta. Hän laskekoon kätensä päällesi, ja siunatkoon sinua tänään; hän laskekoon kätensä päällesi, ja siunatkoon sinua tänään.

Jumala siunatkoon myös sinua, arvoisa lukijani, noiden sanojen kautta. Toivotan siunattua viikkoa kohti ensimmäistä adventtia!

jk. Olimme lastenlasten kanssa ulkoilemassa viime viikolla reilun tunnin. Onneksi oli vähän lunta, jonka hyödynsimme perusteellisesti. Ensin lapset kolasivat reittejä lumeen, sitten kärrättiin lumet pois pihasta - oli mukavaa!