18.10.2022 - Lomalaisia

Kotiuduimme

pyhäiltapäivällä. Reissu Nivalaan oli onnistunut, vaikkakin paluumatkamme venyi migreenini takia pyhänä. Se ei kuitenkaan estänyt minua rämpimästä lähimetsään etsimään puolukoita, kun veljeni oli arvellut siellä niitä olevan. Vettäkin satoi tietysti, mutta luonnossa on aina terveellistä tallustella olipa keli mikä hyvänsä. Ilman saappaita siellä ei olisi pärjännyt, mutta nehän minulla oli. Puolukoita en tosin löytänyt juuri paria enempää, joten pääsimme kotimatkalle.

Ennen lähtöämme

lakaisimme tietysti mökin lattian, puistelimme maton ja Seppo hakkasi lisää puita seuraavia kävijöitä varten. On mukava tulla ja mennä siistiin mökkiin. Jos Herra suo, me kenties menemme sinne vielä joulukuussa, jollei keli oli aivan mahdoton. Mökki on sangen rauhoittava paikka ja vaikka siellä ei ole sähköjä eikä vesi juokse sisään, niin valojahan meillä riittää. On öljylamppua, taskulamppuja ja kannettava valaisin.

Uimassakin jopa kävin eräänä iltana, vaikka vesi hyistä olikin. Olin siivoillut äidin luona sen verran, että minulla veri kiersi, joten viilentäminen tuntui mukavalta.

Reissunhan teimme

sen takia, että veljentyttärellä oli ensimmäinen oma taidenäyttely Nivalan Tillarigalleriassa. Viereisessä salissa itselläni oli 12 vuotta sitten kirjani esittelytilaisuus. Tarun tilaisuuteen olimme saaneet erityisen kutsun ja yleisölle näyttely on auki kirjaston aukioloaikoina marraskuun alkupuolelle. Taru on löytänyt oman tyylinsä ja raon kuvata nykyajan maaseudun työtä. Entisajan kuvausta työtavoista on paljonkin, mutta nykyajan puimureita ja muita härveleitä ei niinkään ole vielä ruvettu ikuistamaan. Toivottavasti tämä näyttely oli alku seuraaville. Upeita teoksia!

Koska on lomaviikko,

saimme mekin iloksemme äsken pari pikkuvierasta, Pedron ja Saarukan. Saarukka lienee tuleva taitelija hänkin, ainakin piirtäminen on hänen lempipuuhaansa. Äidille lähti monta hienoa piirustusta teipattuna pakettiin. Pedro oli Sepon opissa. Työkaluesittelyä ja muuta. Ihmettelin, mitä tapahtuu, kun Seppo huuteli aa:ta moneen kertaan. No Pedro-lääkärihän se siellä tutki nallen kurkkua ja Seppo oli nallen "tukihenkilö". En tiedä, kumpi nautti enemmän.

Lisääkin lomalaisia lienee

tulossa, mutta nyt siirryn rauhan kahveille, kun lapsoset lähtivät - ja samalla lukemaan romaania ja sen jälkeen luemme Raamattua yhdessä sekä Petri Hiltusen Kirkkolaiva-kirjaa. -Lapsosten lähtiessä luimme yhdessä:

Herra siunaa meitä, ja varjele meitä

Herra kirkasta kasvosi meille, ja ole meille armollinen.

Herra käännä kasvosi meidän puoleemme ja anna meille sinun rauhasi.

Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Aamen

Sitä Jumalamme rauhaa sinullekin, arvoisa lukijani!