12.10.2022 - Kotisivuni syntymäpäivä!

Keittiön ikkunaan näkyvät keltaiset, hehkuvat vaahterat. Niitä on pitkä rivi, joukossa jokin jo lehtensä ruskistanut, mutta kohdalla olevat ovat vielä keltaisia. Lehtipuut ovat pudottaneet lehtiään niin, että merenlahti, jota sanomme Onkilammeksi, siintää jo puiden läpi. Talvella se näkyy selvästi ja on todella lähellä.

Olen iloisella

mielellä ja voin hyvin tänään. Mennyt viikko on ollut vauhdikas, vaikka täysillä yritän pitää levosta kiinni. Lepohetkiä onneksi löytyy sitenkin, että luemmeRaamattua ja Tunnustuskirjoja aina aamuisin sekä iltaisin, joten silloin varmasti olen aloillani. Tänä aamuna saimme jälkimmäisen luetuksi, noin 600 sivua. Täyttä asiaa. Moni asia kirkastui lukiessamme pyhien isien selityksiä.

Yritin ruveta selittämään, mutta en osaakaan, joten laitan kuvan eräästä Tunnustuskirjan sivusta, joten voit lukea siitä. Aiemmin en ole osannut ajatella, mitä kaikkea merkitsee se, että Jeesus on Jumala ja hänellä on kaikki valta. Mutta samalla hän oli ja on täysi ihminen, ja siinä luonnossa hän oli samanlainen kuin me, kärsivä ja tunteva ihminen. Hetikään kaikkea en ymmärtänyt lukemastamme, mutta Pyhä Henki jakakoon siitä minulle myöhemmin, jos hyväksi näkee.

Keskiviikkona

olimme kutsuneet Sepon veljen vaimoineen syömään. Tein sitä perinteistä ruokaani: paljon öljyä paistinpannulle ja siihen sipuleista lähtien kaikkea mahdollista vihannesta, maustetta ja lopuksi kebabia sekä Koskenlaskijaa. Onneksi vieraamme pitivät ruuasta, minua vähän jännitti. Itse pidämme siitä hullun lailla, joka kerta erilaista, mutta aina maukasta.

Samana iltana

oli seurakunnassa opetusilta, mutta en lähtenyt sinne, oli pakko kerätä voimia, sillä lähdimme torstaiaamuna Ikaalisiin miehen vanhempia tapaamaan edellisen pariskunnan kanssa ja minä ajoin koko matkan. Sepolla oli samaisena iltana taloyhtiön hallituksen kokous. - Onneksi kaikki opetukset on mahdollista kuunnella lhpk.fi -sivuston kautta.

Perjantaina odottelin

migreeniä, mutta se odotutti itseään. Lauantaina se sitten aamuyöllä alkoi vaivata, kun minulla oli työvuoro iltapäivällä - ihan sama oli pari viikkoa sitten. Pyysin esirukousta, otin lääkettä ja selvisin työpäivästä. Matkalla hain seurakunnan pullat kaupasta, sillä minulla oli kahvitusvuoro sunnuntaina.

Olen pyytänyt esirukousta

erityisesti myös pyhäaamuihin, sillä se on migreenin kulta-aikaa, kun haluan päästä messuun! Nyt nukuin 9 tuntia ja olin loistokunnossa pyhäaamuna kahvia keittelemässä. Myöhemmin päivällä kävimme Sepon kanssa pitkällä kävelyllä koluamassa roskiksia samalla, kun käppäilimme pitkin Palosaarta. Olemme keräilleet purkin kansia eräälle ystävällemme, joka kertoi, että säilyketölkkien kannet alkavat ruostua, mutta purkit ovat ehjiä. Nykyiset kurkku- ym. purkkien kannet ovat käteviä, helposti avattavia. Niitä olemme löytäneet tälläkin viikolla kai 6 kpl. Eivätkä ne ole ainoita löytöjä. Nytkin odottaa iso ulkoroihu koekäyttöä. Emme tiedä, syttyykö se enää, mutta otamme sen mökille mukaan ja kokeilemme. Se on lähes korkkaamaton roihu. Perästä näkyy, jos tuli syttyy!

Siinä missä

rosvot haluavat löytää ryöstettävää, me olemme innokkaita löytämään tölkkejä, kansia ja mitä tahansa käyttötavaraa. Löytämisen mahdollisuus antaa potkua lenkkeilyyn! Tällä haavaa me (muka) keräämme tölkeistä rahaa ensi syksyn ruskamatkaan, joka toivottavasti toteutuu. En tiedä, missä muodossa ja miten, mutta minun tekisi mieleni kovasti päästä pohjoiseen monen vuoden jälkeen katselemaan niitä maisemia muutamaksi päiväksi. Matka ei varmasti toteudu tölkkien avulla, mutta elämässä pitää olla tavoitteita, jotka innostavat.

Se löytyi -kampanja

on meneillään. Luin postista tulleen kirjasen, ja siinä on hienoja tarinoita ihmisten elämän muuttumisesta, kun Jeesus on saanut tulla elämään. Jumala on laskeutunut alas taivaasta ja syntynyt ihmiseksi voidakseen pelastaa meidät. Ja hän etsii, kutsuu ja vetää sanallaan ja sakramenttien kautta meitä luokseen. Me tulemme löydetyiksi, kunhan saamme kuulla hänen äänensä Sanan saarnassa tai sitä lukiessamme. Se mitä me teemme tai kykenemme ainoastaan tekemään, on paeta Jumalaa ja karttaa häntä, koska syntiemme takia emme tahtoisi valoon, joka näyttää, miten mahdottomia me todellisuudessa olemme. Rakkaudessaan Jumala kuitenkin uudistuvasti kutsuu:

Tulkaa minun tyköni kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon.

Välipaloina

ja ilokseni olen lukenut paljon viime aikoina, sillä käsiini on osunut hienoja kirjoja. Yksi niistä on Siiri Magga-Miettusen kirja Siirin kirja. Jatko-osan, Siirin elämä, olen tilannut ja se odottaa kirjastossa. Siiri syntyi Kutturan kylässä ja tädilläni on siellä mökki, sen takia kiinnostuin kirjasta.

Kirja kertoo Kutturassa, Ivalon suunnalla asuneesta perheestä, Siirin suvusta. Kirjassa on lyhyitä kappaleita, joissa hän kertoo esimerkiksi siitä, kun hän sai 3-vuotiaana mennä enojen ja tätien passattavaksi. Kotona oli talvisydämenä lehmät ummessa ja lapsia oli paljon. Siiri käytti tilanteen edukseen. Häntä syötettiin ja kannettiin joka paikkaan. Kotiin hän palasi pulskistuneena ja vaativana. Katkeraa oli huomata, ettei kukaan syöttänyt tai kanniskellut. Ja isä vielä pilaili, että Siirin naama on yhtä pyöreä joka suuntaan, kun laittaa harpin nenän päähän. Siiriä se ei naurattanut.

Ommellut olen myös,

pitkästä aikaa karkkipapereista. Yritin liian vaativia tapoja toteuttaa pussukoita, mutta jatkossa teen perusmallia. Viimeisin on lehmäaiheinen, jonka vien veljentyttärelle, jolla on maalaisaiheinen taidenäyttely Nivalassa ensi viikosta lähtien. Lisäksi modistin uimakassiani, jos tuota hienoa sanaa voi käyttää kahvipusseista tehdystä kassista. Olen käynyt vesijumpassa viime aikoina, ja kassi tarvitsi fiksausta, ettei pohja putoa. Tein pohjan kankaasta. -Norsuja kudon, jos katson teeveetä, mitä tapahtuu harvoin, mutta myös silloin, kun Seppo lukee ääneen jotain muuta kirjaa kuin Raamattua.

Imurointi alkoi, Seppo sulki oven;

minä lähden hakemaan perunoita kellarista. Lounaaksi syömme niitä sekä silliä ja sipulia. Huomenna ajelemme, jos Herra suo, Nivalaan ja olemme mökillä muutaman päivän ja käymme kutsuttuina vieraina näyttelyn avajaisissa. -Kaikki lukijani eivät ole facebookissa, mutta jos joku on Instagramissa, niin tervetuloa kaveriksi siellä.

Hymyillään, heti on kun pientäkin aihetta, se antaa iloa itselle ja muille! Siunausta sinulle, arvoisa lukijani! Kiitos rinnallakulkemisesta!

jk. Kuvassa Seppo korjasi sälekaihtimen nostimen, joka oli hajonnut. Onneksi häneltä taas löytyi varaosia korjaamiseen ja lisääkin on, kun toiset nostimet hajoavat. Kätevää, vai mitä!

jk2. Kotisivuni täyttää 18 vuottaa - muistaako joku olleensa mukana alusta asti?