03.10.2022 - Syysviikon tasaus

Päättelin eilen, että aina kun olen hötkyillyt liikaa, tulee tasauspäivä, mikä tarkoittaa migreeniä. Silloin on pakko hiljentää. Menikin kahdeksan päivää ennen kuin lauantaina vietin kyseisen lepopäivän. Selvisin messuun pyhänä, kerrankin ilman valvomista tai migreeniä, mutta pyhäpäivä oli kai liian sisällyksekäs, koska tänään migreeni on ollut aamusta asti, mutta nyt ehkä alkaa hellittää.

Mennyt viikko sisälsi

joka päivä jotain hauskaa. Tiistaina esimerkiksi tein pitkähkön, rattoisan kävelylenkin. Sää oli aurinkoinen ja mukava. Tuli kuuma kävellessä ja kun saavuin Vikingan rantaan, oli selvää, että uimaan piti päästä. Pyyhettä ja uikkareita ei ollut, mutta uimassa minä kävin enkä uinut alasti. Tunne uimisen jälkeen on todella nautinnollinen, virkeä ja raikas.

Keskiviikkona

kävin uimahallissa. Mietin, onko liian rankka reissu, jos pyöräilemme sinne ja takaisin, mutta kuvittelin, ettei ole. Tunnin uin, kävin vesijuoksemassa ja puoli tuntia tuosta ajasta olin vesijumpassa. Seppo ehdotti lounasta uimahallin ruokalassa ja se olikin hyvä ajatus. Kaikessa rauhassa pyöräiliimme rannan kautta kotiin Palosaarelle. Sen takia rauhassa, etten jaksanut nopeammin polkea. Sää oli silloinkin aurinkoinen ja ihana.

Ehkä reissu oli kuitenkin liian rasittava, sillä illalla en tahtonut saada unta. Lopulta piti normaalien yösukkien ja pyjaman lisäksi pukea villasukat, villatakki ja kotihousut yövaatteiden päälle. Ja minulla kuitenkin on 9kg painava painopeitto, joka lämmittää hyvin. Elimistön tasapaino ei ollut jotenkin kai kohdillaan.

Olen ryhtynyt

jälleen palkkatyöhön, hyvin pienimuotoiseen, ja olen siitä todella iloinen. Muutama tunti viikossa toimin avustajana Elämäsi Adatossa. Voit katsoa netistä, mistä siinä on kyse. Varsinainen eläkkeenihän alkaa vasta puolentoista vuoden päästä.

Kuitenkin minulla

on hyvin aikaa hoitaa näitä kotiasioita ja nähdä silloin tällöin pikkuisia lapsenlapsiani. Eilen heitä olikin muutama käymässä. Seppo sai heti seuraa kaksivuotiaasta, joka pääsi onkimaan magneetilla ruuveja ja muttereita ja muutakin "äijähommaa". Puhelimilla soitetaan ja tänään Seppo ruuvasi yhden pyöränkellon kirjahyllyn seinään, että silläkin voi soitella.

Miehestäni olen hyvin

iloinen ja ylpeä. Hän on niin taitava ja ahkera korjailemaan kaikenlaista. Tänään hän avasi ovikellon ja öljysi sen ja kävi naapurissa tekemässä saman, kun nämä olivat kertoneet ovikellon ongelmista.

Vähitellen kukat

ovat siirtyneet tupaan. Pelargoniat ovat vielä parvekkeella. Tuon ne pois vasta kun pakkanen uhkaa ja vien kellariin. Toivon saavani jonkun naapurin kellarista lisätilaa kukilleni. Omaamme ne eivät kaikki mahdu. Joillakin kellari on tyhjä, jospa heistä joku sallisi minun kukilleni sijan sinne.

Eilisen saarnateksti

kertoi tikapuista taivaaseen, joka oli Jaakobin uni. Alkukielessä puhutaan pystyyn nostetusta tiestä tikapuiden sijaan. Ja se, mistä Herra puhui Jaakobille, kuulemma joskus kuvataan tapahtuvan taivaasta, jossain käännöksessä tikapuiden vierestä tai edestä. Ehkä parhain käännös kertoo kuulemma niin, että Herra seisoo siinä pystyyn nostetun tien edessä - ja tästähän nousee mieleen heti selkeä kuva. Jeesus ristillä, näyttämässä tietä taivaaseen!

Ville Typpö

oli saarnaamassa, kuuntelepa hänen saarnansa, jos ehdit. En ole vielä kuunnellut muita saarnoja, mutta arvelen, että muissakin saarnoissa saatetaan kertoa samaa viestiä: että Jeesus itse seisoo Jaakobin edessä enkelien kulkiessa maan ja taivaan välillä.

Muutakin hauskaa

elämässäni on tapahtunut ja tapahtuu, mutta perästä kuuluu joskus myöhemmin. Jokainen päivä on lahjaa ja armoa, ja kiitän Jumalan huolenpidosta ja johdatuksesta. Tällä viikolla meillä on joitakin menoja, jos Herra suo ja olemme terveenä. Mutta minun on levättävä, että jaksan ja pian on jouduttava nukkumaan, joten hyvää yötä, Jeesus myötä, arvoisa lukijani!