08.09.2022 - 43 vuotta sitten

43 vuotta sitten tapasin Arin ensi kertaa. Sen jälkeen elämä onkin ollut melko railakasta tähän asti. Herra on ollut hyvä. Hän otti minut talutukseen oikein kunnolla ja antoi voimat jokaiseen päivään. Tosin jouduin ylittämään voimani monin tavoin, kun en muutakaan osannut, mutta elämä on ollut rikasta ja antoisaa. Jotain tekisin toisin, jos uudestaan pitäisi elää, mutta pääsääntöisesti olen kiitollinen, että Jumala uskoi minulle itseäni isomman tehtävän ja osoitti, että hän johdattaa ja on uskollinen.

Viimeiset reilut

kolme vuotta olen viettänyt kuin Herran kukkarossa Sepon kanssa. Saan käyttää pedagogisia taitojani tässä avioliitossa, kuten Seppo sanoi aamulla. Hän oli avannut juustopaketin niin, ettei sitä voinut sulkea. Tämä tapahtui toisen kerran. Niinpä laitoin juuston  isoon purkkiin, ettei se kuivu ja mainitsin aamulla, että ehkä tämä purkki muistuttaa häntä jostain. Sen se tekee kuulemma.

Muutenkin

olemme käyneet yhteiselämään liittyviä opetuksia läpi. Kuten, miten sanotaan oma mielipide. Ehkä lukija arvaa, kummalta se jää usein sanomatta ja kumpi taas sanoo mielipiteensä liiankin kärkkäästi. Puolin ja toisin on siis opittavaa. Sitä riittänee meillä itse kullakin kuolemaan asti, jos vaan näemme ne suunnattomat kehitysmahdollisuudet, jotka meillä on, kuten Seppo asian ilmaisee.

Viikonlopun olimme

Nivalassa. Yövyimme mökillä ja siellä oli tosi mukava taas olla. Siitä on tänä kesänä tullut meidän paikka, vaikka se ei meidän olekaan. Me jopa saunoimme ja uimme siellä kahtena iltana, mistä seurasi minulle kummallakin kertaa migreeni. Sauna ei siis sovi minun päänupilleni.

Kohokohta viikonlopulle

oli veljenpojan häät. Hyvin koskettava oli Maan korvessa uruilla soitettuna, kun morsiuspari käveli alttarille. Harvoin enää nykyisin herkistyn vihkiäisissä, mutta nyt se tapahtui. Virsi oli sama kuin meillä Arin kanssa, Soi kunniaksi Luojan. Jumala on totisesti ollut uskollinen.

Morsiuspari lähti kirkosta "rattorin kyytissä", kuten Nivalassa sanotaan. Lavalle oli nostettu penkki morsiusparia varten. Alku- ja loppumatkan he istuivat kylmässä kyydissä, osan onneksi autossa, sillä sää oli kolea. Hääpaikka oli tunnelmallinen, vanha pölkkynavetta, joka on kunnostettu juhlapaikaksi. Ohjelma oli mukavaa, paljon sai nauraa. Ystävät ja sukulaiset puheissaan toivat esiin, millainen kumpikin vihityistä on. Herra siunatkoon morsiusparin ja suokoon heille onnellisen yhteisen elämän.

Terveydentilassa

on tapahtunut toipumista. Pyhäaamuna heräsin mökillä klo 7 nukuttuani 7 tuntia. Aloin tehdä ristikkoa, kun yleensä en nuku enää, jos herään. Nukahdin kuitenkin herätäkseni klo 9. Ja taas nukahdin uudelleen ja heräsin vasta klo 11. Aivan pöyristyttävän mahtavaa! Tavallisesti olen tikkana hereillä enkä nukahda millään, mutta nyt posotin 10 tuntia.

Sama tapahtui

viime yönä. Eilen olin puolukkareissulla ystäväpariskunnan kanssa, metsässä 2 h epätasaisessa maastossa. Seppo oli varma, että pyörin sängyssä migreenisenä yön. Mitä vielä. Hän peitteli minut painopeiton alle ja nukuin 10 tuntia. Heräsin kyllä viideltä, mutta näköjään nukuin vielä lisää. Tämä on suuri kiitosaihe! Eikä migreeniä tänään; toissayönähän se kesti koko yön.

Keräsin 2 sangollista

puolukoita. Metsässä on ihana olla, vaikka paikka, missä olimme, olikin kyllä hakkuualue ja todellakin hyvin epätasainen. Aurinko paistoi, tuuli oli sopivan raitis. Ja viime yönähän lie ollut pakkasta myös täällä rannikolla, koska aamulla lämpömittari näytti 3 astetta.

Tänään puhdistin

marjat imuriin laitettavan vempaimen avulla. Marjat olivat osittain sen verran raakoja, että ne olivat terttuina. Osa marjoista oli todella isoja, osa todella pieniä. Vetisiä, mauttomia mustikoitakin oli seassa ja jonkin verran huonoksi menneitä marjoja. Kolmisen tuntia kesti puhdistustoimi, enemmän kuin poimiminen. Innostuin sitten tekemään piirakan helpolla, takuuvarmalla ohjeella. Ja Seppo haki jäätelöä kyytipojaksi piirakan kanssa ja se annos kyllä vei kielen mennessään.

Viikonloppuna on säpinää,

sillä lauantaina menemme Lapuan Hirvijärvelle, jossa on tämän alueen seurakuntien yhteisöpäivä. Väkeä tulee Seinäjoen lisäksi Kokkolasta ainakin. Menemme kahdestaan ja poikkeamme Seinäjoella jossain kirpparilla, mikäli emme eksy jo ennen sitä tai sen jälkeen; jää nähtäväksi. Ja jos Herra suo ja pääsemme matkaan.

Sunnuntaina minulla on kanttorivuoro. Olen jo harjoitellut virsiä ja ihmeen vaikeita ovat monet, mutta kyllä ne jotenkin menevät. On kolmea alennusta ja neljää ylennystä ja niiden poikkeuksia. Onpa tässä aikaa harjoitella vielä. Ihana päästä messuun, kun olimme viimeksi poissa.

Seppo on viritellyt

yhtä öljylamppua käyttökuntoon. Siinä on tosi kaunis alaosa ja minäkin alan hurahtaa noihin lamppuihin vähitellen. Olohuoneen lampun Seppo "sähköisti". Tähän lamppuun hän kehittelee "katosta", ettei katto kuumene. Sitä on hauska katsella iltaisin, kun lueskelemme sängyllä. Teeveetä katsomme tosi harvoin, ei ole aikaa eikä tarpeeksi kiinnostusta.

Tätä nykyä luemme Tunnustuskirjoista Isoa Katekismusta ja sieltä 10 käskyn selitystä. On mielenkiintoista. Olen kiitollinen uskon lahjasta ja rukoilen, etten koskaan menetä sitä ja että se voisi viritä myös kaikissa rakkaissa ihmisissä ja myös tulevat polvet tulisivat siunatuiksi uskolla.

On ollut niin hektinen päivä

puolukoiden kanssa, etten ole ehtinyt ulos ollenkaan. Sepolla on projekti alakerran kerhohuoneessa. Raahasimme sinne ulkoa toista metriä pitkän vaahteran rungon, joka katkaistiin pihalta, kun pihan kannot hävitettiin. Tarkoituksemme on saada siitä kukkapylväs. Pölkky oli painava kuin synti. Edelleen se on hyvin kostea tai suorastaan märkä. Seppo on kairannut siihen reikiä ja kuorinut sen. Puun sisältä nousee suorastaan höyry. Saa nähdä, kuivuuko se vai ehtiikö homehtua. On ollut märkä kesä.

Siunattua viikkoa, iloista ja levollista mieltä, arvoisa lukijani, sekä Jumalan rauhaa Sinulle!

Jk. lapsenlapsen suusta:

- mikä on mummon nimi - Paula

- mikä on Sepon nimi?