30.08.2022 - Sadetta pitämässä parvekkeella

Harmaa, sateinen aamu,

makoilen parvekkeella viltin alla. Haluan nauttia tästä niin kauan kuin ei ole liian viileää. Parvekkeen lasit ovat märät, vesi ropisee hauskasti ikkunoihin. Ympärilläni kukkii vielä neljä isoa pelakuuta, yksi pienehkö. Seitsemän murattia keikkuu amppeleissa, muutama kukkanen juurtumassa pöydällä. Olen ylen onnellinen tästä keitaastani, tämä on Jumalan lahja minulle.

Eilen tein

gluteenittoman leipätaikinan. Viime kerralla taikina oli vahingossa liian löysää ja niistä vasta tuli makoisia sämpylöitä. Siispä tämänkin taikinan jätin vetelähköksi, joten sitä oli helppo nostella paistumaan kuumalle pellille, kun aamulla paistoin. Mies heräsi leivän tuoksuun.

Alamme toipua

taudista, oli se sitten mitä oli - luultavasti k-virusta. Vieläkin pitää kröhistellä ja yskä saattanee kestää pitkään, mutta viime aikoina olen nukkunut selvästi paremmin kuin yleensä. Migreeniä on ollut vähän liikaa, mutta en ole siitä huolissani. Se tulee ja menee. Enemmän olen huolissani siitä, etten söisi liikaa lääkkeitä ja mahdollisesti menettäisi muistiani niiden takia, sillä jotainhan ne vaikuttavat. Estolääkkeitä en enää kokeile, niistä tuli enemmän haittaa kuin hyötyä minulle.

Hienoa, että

olemme suunnilleen kunnossa, sillä ensi viikonloppuna porhallamme taas kohti Nivalaa ja jälleen tädin ominaisuudessa saan osallistua vihkiäisiin ja olen siitä tosi iloinen. Melkein jo odotan, minkä taudin kanssa palaamme, mutta tukka suorana lähdemme innoissamme liikkeelle, jos Herra suo. Ihmisten kanssa oleminen ja kohtaamiset ovat niin tärkeitä ja hoitavia, että niitä pitäisi olla sen verran, ettei käpristy liikaa omiin kuvioihin.

Olen rukoillut pitkään

kykenisinkö vielä tekemään jotain palkkatyötä. Kärkyn yhtä sellaista, mutta olen vielä epävarma - saa rukoilla! Yksi syy, miksi emmin, on se, että sukellan niin täysillä siihen, mitä teen, että en pian jaksakaan. Voi harmittaa, jos en kokeile, sillä ainahan voi lopettaa, jos ei jaksa. Minulla on kyllä mukavaa tekemistä muutenkin. Huomenna pääsemme hoitamaan Pedroa muutamaksi tunniksi, ja se on ihanaa. On sydäntä lämmittävää olla lastenlasten kanssa. Kovin paljon emme heitä tapaa, sillä lapsiperhearki on kai entistä hektisempää nykyään, kun työelämä vie vanhemmilta paljon voimia. Itsekään en jaksa jatkuvaa lasten kanssa olemista, mutta ne ovat herkkuhetkiä silloin kun niitä on.

On aika

lukea Raamattua ja Tunnustuskirjoja Sepon kanssa. Viime pyhänä oli oikein tähtihetki, kun messussa Otto saarnasi jälleen sitä samaa, mitä olemme lukeneet. Yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen tähden saamme syntimme anteeksi. Ei mitään omia tekoja tarvita eikä saa tuoda Jumalalle muka hyvitykseksi - ne eivät ole tarpeen, sillä yksi täydellinen uhri on jo annettu, sovitus on täydellinen. Omat yrityksemme pilkkaavat Jeesuksen uhria, ikään kuin se ei muka riittäisi.

Saimme luetuksi ja rukoilluksi,

Seppo jäi ottamaan aamupäivänokosia, peittelin viltillä. Tulin itse takaisin parvekkeelle. Täällä on 15-16 astetta lämmintä, joten viltti on täälläkin tarpeen. Lukemastamme jäi mieleen se, miten ankarasti Luther ponnisteli Jumalan armon avulla niitä epäkohtia ja valheita vastaan, joita tuona aikana oli - kuten on edelleen. Yksi iankaikkinen kuvitelma syntiinlankeemuksen seurauksena on se, että me helposti alamme uskoa, että olemme tarpeeksi hyviä, kun teemme parhaamme. Ja että se riittää Jumalalle, hän antaa loput anteeksi.

Mutta asia ei mene niin. Joko me täytämme koko lain, mihin pystyi vain Jeesus synnittömänä tai sitten me vaihdamme syntimme Jeesuksen puhtauteen, joka meille annetaan kasteessa. Tarvitsemme sen jälkeen päivittäin uudistumista ja puhdistumista ja saamme sen, kun olemme yhteydessä Jumalan sanan ja sakramenttien kanssa.

Yksi uskomaton harha on ollut ja lienee vieläkin, että joku tekee niin paljon hyviä töitä, että niistä riittää jopa yli oman tarpeen pelastumiseen. Ylimääräiset voi sitten myydä toiselle, joka ei, polonen, pysty yhtä hyvään suoritukseen. Itsensä synnittömäksi luuleminen omien tekojen kautta tarkoittaa sitä, että ei ole ymmärretty synnin olemusta ollenkaan. Se ei ole meidän ulkoisia tekojamme, vaan synti asuu meissä alusta loppuun.

Viime sunnuntain saarnat

puhuivat juuri tästä, niitä löytyy mm. sivustolta lhpk.fi/saarnat. Suosittelen. Meidän tulee jatkuvasti kuulla Jumalan lain saarnaa, joka kertoo, ettemme voi pelastaa itseämme. Sen jälkeen saamme uskossa omistaa evankeliumin sanat, jotka vakuuttavat, että kaikki syntimme on annettu anteeksi, ne on Jeesus jo sovittanut. Jos ei tule syntiseksi lain sanan kautta, ei tarvitse evankeliumia lääkkeeksi, sillä vain syntinen tarvitsee pelastusta.

’ En minä ole tullut kutsumaan hurskaita, vaan syntisiä.”, sanoi Jeesus.

Olen ommellut

syksyn Joulun lapsi -paketteihin tulevia kissoja noin 100. Huokaisin helpotuksesta eilen, ja nyt en välitä tehdä niitä hetkeen. Ehkä niistä jää osa seuraavaan paketointiin, sillä Romantikkojen ryhmässämme jotkut ovat kutoneet hauskoja nukkeja ja on myös muita leluja tai pehmoja. Jos jaksan ja viitsin, ompelen seuraavaksi pieniä laukkuja, jollaisen voisimme laittaa 10-14v tytön pakettiin. Niitä jäi kai kymmenkunta, kun keväällä pakkasimme muistaakseni pienten paketteja enemmän.

Kansallispuku,

jonka tätini Aila kutoi ja ompeli minulle 1989, eli 33 vuotta sitten, on otettu esille. Laitan sen vihkiäisiin ensi lauantaina. Piti tehdä vähän korjauksia ensi kertaa. Minulle on tullut painoa lisää, aivan ilmiselvästi, sillä puku oli ihan liian kireä mahan kohdalta. Täti on tehnyt puvun taidolla, joten sain avattua vekkejä ja laitetuksi sen itselleni sopivaksi. Tuntuu hyvältä. Sää on viilenemässä, joten puku on sopivan lämmin, mutta tuskin liian kuuma.

Seppo

tekee konnuuksia aina, kun petaa sänkymme, ja hänhän petaa joka aamu. Niskatyynykissat ovat aina peiton alla lämpimässä, ja kun mies löysi silmien pimennykseen käytettävän mikä-se-nyt-onkaan, niin hän oli laittanut sen eräänä päivänä seinällä olevalle lehmä-paralle; toisena päivänä musta tyyny oli muuttunut kissaksi. -Huumori on tärkeä lisä avioliitossa, se pelastaa monta kireää tilannetta.

Edelleen sataa,

on aika pistää kirjoitus "purkkiin" kuvineen ja ryhtyä ruuan laittoon. Tänään saamme jotain makarooniruokaa täydennettynä tietysti sipuleilla ja porkkanoilla ja mitä nyt kaapista löytyy.

Siunattua elokuun loppua ja syyskuun alkua, arvoisa lukijani! Ensi kerralla löytynee taas mökkikuvia sivultani, sillä tarkoituksemme on yöpyä edelleen mökillä reissun aikana.

jk. Nettiin saaminen tökkii, mutta ehkäpä se onnistuu ennemmin tai myöhemmin.