02.07.2022 - Sateen odotuksessa

Yksi ihana lukijani huolestuu, jos ei kirjoitusta ala näkyä viikon sisällä, mutta tässä sitä väsäilen jälleen. Olemme vähän lomailleet, joten en ole ehtinyt kirjoittaa. Ja kyllä tämä helle verottaa voimia, niin että pelkkä oleminenkin väsyttää, vaikkakaan minä en osaa kovin paljon olla vaan.

Juhannus

vilahti kotona. Muistaakseni emme tehneet mitään erityistä. Mr Migren kyllä vieraili parin päivän välein, niin että joka toinen päivä meni lepäillessä ja joka toinen jotain yrittäessäni. Mutta ihme on tapahtunut sen jälkeen. Viikkoon ei ole ollut migreeniä, vaikka olemme olleet reissussa, olen nukkunut aivan liian vähän ja stressiäkin on ollut juuri matkustamisen takia. Mutta ei migreeniä!

Ainoa, mitä

olen tehnyt eri lailla, on se, että olen juonut vettä hullun lailla. Olen minä aiemmimmin mielestäni juonut tarpeeksi, mutta nyt olen juonut juomasta päästyäni. Yöunet ovat olleet surkean lyhyitä, 4-5 tuntia, mutta hyvin olen jaksanut, kun en ole mitään erityistä tehnyt. Ja kun ei pää ole ollut kipeänä, se on tosi kummallista.

Reissun aikana

tosin tuli oikea olka ja solisluu kipeäksi. Soitin tänä aamuna tutulleni, joka pistäytyi kiskomassa luut paikoilleen. Tytär teippasi pyynnöstäni olkapään ja aviomies sitoi auliisti vyöllä käteni niin etten voinut muutamaan tuntiin tehdä sillä mitään. Siispä nukahdin. Ehkä minut pitää köyttää, että lannistun. Sitähän ne filistealaiset yrittivät Simsonillekin, mutta eivät onnistuneet ennen kuin Simson petettiin.

Helle alkoi juhannuksena,

ja meillä on ollut aikalailla mukava päiväjärjestys näinä päivinä, kun olemme olleet kotona. Aamusella pyörällä uimaan Vikingan rantaan, joka on noin kilometrin päässä. Minä uin, mies vartioi. Kotona sitten lounas on kannettu pihalle varjoiseen paikkaan, syöty ja istuskeltu sen jälkeen ulkona jonkin aikaa. Meillä on omat tuolit, joten paikan voimme valita. Kerrassaan rattoisaa.

Sen jälkeen olemmekin puuhastelleet sisällä. Minä olen ommellut kissoja, jos olen viitsinut ja mies on tehnyt omia juttujaan. Eilen hän leikki vanhoilla lankapuhelimilla, joita hänellä on lukuisia. Isojen poikien lastenleikkiä. Niitä on kuulemma kolmenlaisia: lb-, cb- ja at-puhelimia, ja tässä oli kyseessä lb-puhelin, sikäli kuin joku ymmärtää näistä. Minä en. Sen ymmärsin kyllä, että hän soitti toisella ja toinen puhelin pirisi.

Tiistaina lähdimme

Keuruulle. Matkalla poikkesimme vain yhdelle kirpparille, kun emme useammalle ennättäneet. Taisi olla Alavudella se paikka, tai sitten jokin muu matkan varrella. Keuruulla tapasimme tuttavapariskunnan ja kävimme heidän kanssaan myös kirpparilla ja sitten syömässä hienossa Pappilan ruokapaikassa. Oli erinomaisen maistuvaa ruokaa.

Sen päivän uiskentelimme ja juttelimme ja jatkoimme vielä seuraavana. Sitten jatkoimme matkaa Jyväskylään, jossa miehellä oli asioita hoidettavana. Minähän ajoin ja helposti se sujui, kun mies osasi neuvoa, mistä hurautetaan menemään. Pysähdyimme Vesangalla uimarannalle, jossa mies oli joskus käynyt. Monesti näimme järviä, mutta emme löytäneet tietä rannalle.

Ajelimme kaupungin ohi sen toiseen reunaan, ja yövyimme siellä viimeisen kerran miehen asunnolla. Mies on tehnyt ison työn, kun on tyhjentänyt poikamiesboksinsa, joka oli ääriään myöten täynnä radioamatööritavaraa radioista ja kaikesta mahdollisesta lähtien. Nyt on se homma hoidettu finaaliin ja olemme helpottuneita.

Paluumatkalle

pääsimme torstaina kahden maissa ja olimme kotona kahdeksalta. Olin aivan nääntynyt ja varma, että nyt jos koskaan paukahtaa migreeni päälle. Mutta ei. Onko Mr Migren hylännyt minut vai lähtenyt lomalle? Mies joutui hieromaan niskaani ja nukahdin lopulta villasukat jalassa ja kaninkarvafälly niskassa ja hyvin nukuinkin. Olkapää vaan vaivasi - ja helle tietysti, niin kuin kaikkia muitakin.

Meillä oli

radio aiemmin olohuoneessa, mutta en kuunnellut sitä koskaan. Nyt mies laittoi sen työhuoneeseen ja siellä sitä tulee kuunneltua. Tajusin, että minulla pitää olla puuhaa, kun kuuntelen. Tänään kuuntelimme Patmos-radiosta, jota kanavaa kuuntelemme muutenkin, ihmisten kysymyksia ja vastauksia Raamatusta.

Metsämäki kertoi lukeneensa kirjasta, että paimenet ymmärsivät enkelten viestin lapsesta, joka makasi seimessä, syystä, että oli tapana pukea uhrikaritsa kapaloon, ja laittaa seimeen. Ylipappi tarkisti sitten karitsan, että se oli virheetön. En muista kuulleeni tuosta aiemmin, mutta mielenkiintoinen tieto, vai mitä! Samalla ompelin sinisiä kissoja.

Pelakuuni

alkoivat viheriöidä ja samalla muistin, että nehän aina ennen tekivät sen, että kukkivat vasta heinäkuun lopussa. Niinpä hain kukkapihasta punaista kasvulannoitetta ja siitä alkoivat nuput kehittyä ja nyt pelakuut kukkivat täyttä päätä. Minulla oli taannoin omakotitalossa asuessani 10 vuotta samat pelakuut kellarissa talven ja kesällä ne kukkivat hurjasti - mutta aloittivat myöhään. 

Ilta ehtii, joten

täytyy jatkaa toiste. Luemme Sepon kanssa tällä hetkellä iltaisin Johanneksen evankeliumia sekä Lutherin 1. Mooseksen kirjan selitystä, kolmatta kirjaa. Se on todella mielenkiintoinen, vaikka välillä toistoa on runsaasti. Hyvin opettavaista tekstiä kuitenkin. On lukemisen aika. Ja sitten pesulle ja nukkumaan. Huomenna menemme messuun, Seppo on suntiona ja minulla on kanttorivuoro. Herra suokoon, että nukumme hyvin ja saamme yhdessä seurakunnan kanssa iloita Jumalan huoneessa.

Herra siunatkoon sinua, arvoisa lukijani! Nautitaan kesästä!