22.06.2022 - Paulan päivänä

Nuorena sain muutaman kerran nimipäivälahjan, joka jäi mieleen. Kerran oranssin värisen lampaannahan. Miten ihmeessä olen voinut hävittää sen elämästäni jossain vaiheessa? Ja toisen kerran sain violetin Combi-pyörän. Se ei hajonnut, vaan annoin sen Jyväskylässä opiskelija-asunnon naapurissa asuvalle pojalle, jolla ei ollut pyörää. Poika oli murrosikäinen ja ehkä hiukan kehitysvammainen. Hän tuli onnelliseksi pyörästä.

Tällä viikolla

olemme onnistuneet saamaan vilskettä aikaan. Ehkä pitäisi sanoa, että se henkilö, josta mieheni sanoo, että tällä on työllistävä vaikutus, on saanut aikaan sen vilskeen.

Maanantaiksi ehdotin siivoamista, ja se oli molemmista hyvä ajatus. Pyhäiltana säätiedotus näytti kaunista säätä maanantaille, joten ehdotin toripäivää. Se vasta mainio ajatus olikin. Jos vaihtoehtona olisi uimarannalla makaaminen, toripäivä lyö sen laudalta mennen tullen. Ja toripäivä tarkoittaa meille paria tuntia.

Tori loisti tyhjyyttään ennen kuin me menimme sinne tavaroinemme. Ihmiset tarkkailivat 50-100 m päästä meitä iloisesti, mutta lähelle arvasi tulla vain pari tuttua. Penkin varjossa oli hauska istua ja seurata ihmisiä ja jutella niiden tuttujemme kanssa, jotka tulivat kaupoille ja juttelemaan. Yksi kissa, norsu ja olkihattu tekivät kauppansa. Kahviakin muistin tarjota Sylville (nimi muutettu), mutta Opelle emme, sillä olimme juuri lähdössä pois, kun hän tuli, mutta ensi kerralla sitten varmasti! Lupasin naamakirjassa, että ostajalle tarjotaan termospullokahvit.

Mies lähti

asioille, ja minä aioin levätä, sillä olin väsynyt. Pesin kuitenkin kylppärin, imuroin huoneet omalla epäammattimaisella tavalla, mikä tarkoittaa vähän sinne päin. Sitten alkoivat parvekkeen lasit vaivata, sillä niitä ei ole pesty vielä ollenkaan, vaikka juhannus ja kaikki. Niinpä pesin nekin. Tietenkin vain edessä olevat lasit, en sivulaseja, kun en niihin ylettynyt. Enkä yläosia, kun en niihinkään ylettynyt enkä löytänyt vartta, jolla olisi ylettynyt. Mihin ihmeeseen sekin on joutunut! Ja auringon paistaessa huomaan, että en ole viimeisen päälle tarkan työn tekijä. En ole siitä ollenkaan huolissani, sillä lasit ovat kyllä paljon puhtaammat nyt.

Tiistaina

meillä oli erityinen päivä. Olen asunut 38 vuotta Vaasassa, mutta en ole koskaan ollut näillä vesillä veneen kyydissä. Isommissa purkeissa kylläkin, joissa on ollut maksavia matkustajia risteilyllä. Niinpä tuntui kuin olisimme käyneet jossain tosi kaukana. Puksuttelimme ystäväpariskunnan kyydissä Lars -saareen - en muista nimeä, mutta mies on testamentannut alueen kaupungille ja siellä oli mukava grillikatos, sauna, vessa ja laavu, jossa voi yöpyä. Uimaranta oli karikkoinen, joten uimassa ei käyty. Merivesi näytti 19,7 astetta pitkin matkaa. Perillä söimme isäntäväen tarjoamia sapuskoja ja paistoimme makkaraa, päälle joimme hyvät kahvit. Oli todella mukava reissu. Kiitollinen mieli tuollaisesta vaihtelusta.

Siitä olin iloinen, että vaikka edellisyönä Mr Migr piti minua huonossa unessa ja jatkoi kiusaamistaan aamun tullen, olin kuitenkin hyvässä terässä, kun tuli reissun aika.

Palatessamme

poikkesimme Sepon kanssa Vikingan rantaan, jossa minä uin ja Seppo söi jäätelön, kun kahvia ei ollut tarjolla kioskissa. Kotimatkalla pistäydyimme vielä kaupassa. Kotona tarkistimme palamisjäljet. Miehellä naama punainen, minulla toinen käsivarsi. Merellä tosiaan saa aurinkoa, eikä se tuulessa tunnu yhtään kuumalta.

Tänään odotin

kieli pitkällä nimipäiväonnitteluja ja onhan niitä onneksi herunut. Äidille pitää soittaa ja kertoa, hän ei enää muista näitä päiviä - erehdyin. Äiti soitti, hän luki Sieviläistä ja oli sieltä huomannut nimipäiväni ja soitti heti. Mies tuli asioilta ja toi ruusupuskan. Hänellä lukee kalenterissa: kukkia Paulalle, joten unohtaminen on vaikeahkoa.

Tein nimipäiväkakun.

En löytänyt mistään kakkuvuokaa - mahtaako olla tyttärellä lainassa? Ei kai, mutta ei sitä mistään löytynyt. Hätä ei onneksi ole tämän näköinen, vaan tein empiirisen kokeen ja kakun täytekakkuvuokassa. Jotta kakku saisi vähän muotoa, laitoin alle mm. taikinakoukut ja leivänpistelyvekottimen. Niiden päälle laitoin voidellun leivinpaperin. Joku voi luulla, että kakku on epäonnistunut, mutta ei ole. Se on gluteeniton ja maistuu hyvältä. Maistelin leivinpaperiin tarttuneet taikinat.

Eilen paistoin

leipiä miehelle, tänään tein itselleni sämpylöitä. Pyysin miestäni halkaisemaan niitä, että voin itse kirjoittaa. Liki piti, ettei hän vuolaissut sormeensa kuten minäkin olen meinannut tehdä aluksi. Tekniikkalajeja on joka hommassa ja työ tekijäänsä neuvoo.

Oikealla pussukka,

jonka tein kirkkomukeillemme. Flanelli on 2-3-kertaista, kuppien välissä on kaksinkertainen kangas ja toisen mukin päällä myös - tietenkin kiinni pussukan seinämässä. Juomme näistä kirkolla aina kahvit, säästyy pahvimukit.

Astianpesukone jytistelee

astioita puhtaaksi, me ryhdymme syömään kaalipataa. Siihen sisältyy paitsi kaalta, myös varsiselleriä, purjosipulia ja valkosipuleita. Päälle kookoskermaa, kurkumaa ja herbamarea sekä valmiiksi paistettua jauhelihaa hiukan. Saa nähdä, miltä tämä maistuu, kookoskerman sain ystävän käydessä ja laitoin sitä vähän kakkuun ja loput ruokaan. Nyt syömään ja sitten odottamaan poikien porukoiden pistäytymistä.

Iloista juhannusta, arvoisa lukijani!

Juhannuksesta näyttää tulevan helteinen, mikä tarkoittaa lukuisia hukkumisonnettomuuksia. Jospa rukoilisimme kaikki, että ihmiset varjeltuisivat pahalta äkkikuolemalta vaan ehtivät huutaa Jumalalta apua, ettei hengellinen kuolema kohtaa. Ruumiillinen kuolema meillä on kaikilla edessä ennen pitkää, mutta hengellinen kuolema on vaarallinen, sillä ikuinen kadotus Jumalan kasvoista on kauhistuttava asia. Herra Jumala meidät siltä varjelkoon!

...yksi ja sama on kaikkien Herra, rikas antaja kaikille, jotka häntä avuksi huutavat. Sillä "jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu".  -Room 10:12,13