19.06.2022 - Tuulinen aamu, kello neljä

Valtava vaahtera hulmuaa tuulessa keittiön ikkunan takana. Pihlaja on tainnut kasvaa, ainakin sen latva näkyy hyvin toisen kerroksen ikkunaan asti tänä vuonna. Lisääkin vaahteroita seisoo rivissä ikkunan takana, ja näkyy siellä tammikin, kun vähän kurkistan, ja kolme isoa kuusta, joiden lisäksi oli vielä yksi, joka kaadettiin toukokuussa. Naapurin tontilla ne ovat, mutta olen ominut ne, koska ne ovat niin lähellä. Kai ne saa ottaa omakseen, jos kerran silmä niihin ylettyy.

Mennyt viikko

on ollut täyttä lomaa. Myös lomatunnelmaa. Lähdimme Reisjärvelle sunnuntaiaamuna hyvissä ajoin. Pyhäkamppeet osittain yllä ja reilusti aikaa eksymiselle ja muulle törttöilylle. Hyvä olikin. Juuri ja juuri ehdimme ajoissa. Tosin ajoin vain kerran harhaan tällä kertaa.

Mies väitti, että kyllä nyt pitäisi kääntyä tuonne Halsuan suuntaan, mutta minä tiesin muka paremmin. Ensin tulee kyltti, jossa lukee Kaustinen 20. Ei tullut. Olisi pitänyt uskoa, sillä mieskin on toisinaan oikeassa. Aika usein mies kyllä sanoo: Rakkaani, olet oikeassa. Ja minä vastaan: Tiedän. -Se on meidän avioparivitsi.

Matkalla pysähdyimme

111,1 km kohdalle, sillä siinä on Evijärven hieno uimapaikka. Suosittelen pysähtymään, olen suositellut aiemminkin. Lammen vesi tulee lähteestä, ja se on niin kirkasta, että pohja näkyy. On pukukoppia ja muuta rakennusta, jopa puucee. Ja laituri. Tosi usein olen siellä uinut, mutta nyt en viitsinyt, kun matka jatkui ja piti olla ajoissa perillä. Sen jälkeen teinkin tuon mutkan, joka oli muutamia kymmeniä kilometrejä. Tulipa ajettua kaunista maaseutua reittejä, joita en ollut aiemmin ajanut.

Oli kälysen

syntymäpäiväjuhlat ja ne olivat aivan hänen näköisensä. Ja tarjoilut olivat mitä parasta. Mies sanoi, että söin kaksi kertaa enemmän kuin hän. Piti paikkansa. Ehkä eksymäturhauma vaati lisäravintoa, tai sitten pelkkä ahneus. Kivat kekkerit, siitä oli mukava jatkaa mökille. Kunhan ensin poikkesimme Sievissä veljentyttären kotia katsomassa. Sielläkin piti vähän eksyillä jossain peltoteillä.

Mökillä

kävin uimassa melkein ensimmäiseksi. Lampi ruopattiin viime syksynä, ja siinä kelpaa nyt uiskennella niin pitkästi kuin tahtoo. Pysyttelen kuitenkin laiturin tuntumassa, sillä lampi on syvä. Ennen lähtöä Seppo laittoi uimatikkaat laiturille. Nyt lapsetkin voivat käyttää niitä.

Nukkuminen mökillä

oli haastavaa sääskien takia. Tosin hiljaisuus on syvä yön aikana, ei ole pakko nukkua niin paljon, sillä hiljaisuuskin on lepoa. Jostain syystä nukuin kyllä nuo kolme yötä kohtalaisen huonosti. Valvottuani yhteen asti jonain iltana sääskiä jahdaten sain migreenin aamulla. On mahdotonta nukahtaa, jos ininää kuuluu. Järki ei auta. Mitä sitten, jos joku sääskiparka vähän imaiseekin verta, nuku rauhassa vaan. Ei onnistu.

Muutamana iltapäivänä

oli ukkosta ja satoi. Jopa rakeita. Se on juhlallista. Mökissä oli kiva makoilla. Aluksi kyllä haravoin käpyjä ja risuja kasaan ja vein risuja tulen sytytystä varten mökkiin. Jossain vaiheessa mies huomautti jotain lepäämisestä, mutta en joutanut kuunnella. Olinhan minä aikonut, ja kyllä minä sitten vähän myöhemmin lepäilinkin, ainakin vähän aikaa.

Äidin kanssa

ajelimme kirkonkylälle. Minä kävin kaupassa, Seppo jäi äitiä jututtamaan autoon. Jo autossa istuminen on äidille elämys nykyään, kun ei voi itse enää ajaa autoa. Toisena päivänä kävimme mökillä ja siitä äiti nautti toden teolla. Hän istui kauan mökin kuistilla muistellen 32 kahden vuoden ajan tapahtumia mökillä. Sitten kirjoitti vieraskirjaa - on sunnuntai - vaikka ei ollut, mutta tuntui siltä, kun oli niin hyvä olla.

Äidin luona kävi myös kaksoisserkkutyttöni, joita näin monen vuoden jälkeen. Oli hauska juttuhetki. Ja lapsuudenystäviä kävin tapaamassa. Seppo viihdytti äitiä sillä aikaa, vaikka äiti hoiti viihdyttämispuolen yhtä tehokkaasti nyt kuin 30 vuotta sitten. Silloin 10v serkkutyttöni oli pyytänyt, että voitko, täti, olla vähän aikaa hiljaa, että saan lukea romaania.

Lähtiessämme kotia kohti

äidin luota, tuli saunottaja sopivasti, niin ettei äiti jäänyt yksin. Lähdöt ovat aina äitien tunteille käyviä - kun lapsi lähtee kauas. Nyt hän sai purkaa oloaan saunottajaan. En lähde saunaan, mene tuon tytön kanssa, minä en lähde. Kyllä piti taas nauraa. - Monta kertaa äiti kysyi Sepolta, miten hän pärjää minun kanssani. Hyvin tuntui pärjäävän. Eikä äidillä ollut itselläänkään mitään vaikeuksia pärjätä minun kanssani, sillä sana sanaa vastaan löytyy aina.

Loppuviikon

olemme palautuneet reissusta, mutta yhden keikan jo teimme. Olimme Palosaaren torilla pari tuntia torstaina. Ja menemme taas ensi viikolla jonain aurinkoisena päivänä.

Reissu oli hauska.

Seppo soitti laivakelloa aina kun joku ohitti torin eikä olisi meitä muuten huomannut. Torihan oli autio meitä lukuunottamatta. Toivon kuitenkin, että joku muukin rohkenisi tulla elävöittämään paikkaa. Torin vieressä on apteekki, kauppa, ruokapaikka. kirjasto ja jäätelökioski, joten ihmisiä kulkee paljon edestakaisin. Tervetuloa tutustumaan paikkaan! Palosaari on kuin pieni kirkonkylä, täällä on 4 ruokakauppaa ja paljon muuta, asukkaita jokunen tuhat. Meri ympäröi monelta puolelta, mutta saari tämä ei enää nykyisin ole.

Muuan rouva

tuli juttelemaan ja osti norsun. Ja rouva olikin melkein lapsuudenkodin naapurista, Patakorvesta, lähtöisin. Että pitikin sattua! Meillähän oli pitkät porinat, kun olimme niin lähellä toisiamme syntyneet. Matkaa lienee korkeintaan 10 km. Ihmeelliset ovat Herran johdatukset! Juuri tällaiset kohtaamiset rikastuttavat elämää ja piristävät. Niitä menemme hakemaan taas ensi viikolla torilta, jos Herra suo.

Perjantai-iltapäivällä

tapasin rakasta ystävää, jonka kanssa kahvittelimme, vaihdoimme kuulumisia minkä ehdimme ja hän siinä ohessa laittoi minulle hienon lettikampauksen. Hyvät, luotettavat ystävät ovat kullanarvoisia.

Tänään kuitenkin

menemme messuun klo 9.30. Ja juhannuksena. Ja joka pyhä, jolloin olemme paikalla ja terveinä. Jumalan sana antaa sielullemme elämän ja Sanan saarnaa on tärkeää kuulla, että Jumala voi puhua meille. Loppuviikolla olen kuunnellut useita saarnoja lhpk.fi -sivustolta. Yhteiskunnallisia saarnoja en välitä kuulla, mutta Lähetyshiippakunnan seurakuntien pastorit opettavatkin Jumalan sanaa ja sitä meidän sisimpämme todellisesti kaipaa.

Sillä Jumalan sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka ja tunkee lävitse, kunnes se erottaa sielun ja hengen, nivelet sekä ytimet, ja on sydämen ajatusten ja aivoitusten tuomitsija; eikä mikään luotu ole hänelle näkymätön, vaan kaikki on alastonta ja paljastettua hänen silmäinsä edessä, jolle meidän on tehtävä tili. -Hepr 4:12,1

Kello on rientänyt

yli viiteen ja lienee lähes kuusi, ennen kuin homma on hoidossa. Liitän kuvat, tarkistan tekstin ja tallennan sitten. Menen nukkumaan muutamaksi tunniksi, jos se sattuisi onnistumaan.

Siunattua juhannusviikkoa, arvoisa lukijani, Herra kanssasi!

jk. Lapsenlapsi oli hoidossa aamupäivän torstaina. Oli ihanaa! Tein päiväunipaikan meidän torikärryyn lapselle ja hyvin siinä uni maistui!