09.04.2022 - Kevättä teettelee!

Joka päivä sataa lunta, mutta vastaavasti se myös sulaa koko ajan ja päivä pitenee. Talvi ei voi mitään sille, että sen on väistyttävä. Se on lohdullista, kevät on ihan nurkan takana, vaikka vielä on pidettävä talvitakista ja piposta kiinni.

Unohdin viimeksi

kertoa, että nyt on mankelista otettu niskavoitto! Vuosikaudet olen taistellut juuttuvien mankeleiden kanssa. Jo aiemman kodin pesuhuoneessa harva se kerta lakanani tai pyyhkeeni jumittivat mankelin ja jouduin soittamaan huoltomiehen apuun. Kenenkään muiden vaatteita en koskaan ole nähnyt kyseisessä alennustilassa.

Viime viikolla

se tapahtui jälleen. Ensin mankeloin paksuhkon pussilakanan tuosta vaan, ilman mitään metkuja kone sen hoiti. Kun sitten syötin kaksi tavallista pyyhettä sisään, mankeli tilttasi eikä suostunut irrottamaan saalistaan. Kutsuin mieheni apuun. Mankelin ote ei irronnut. Soitettuaan huoltomiehen apuun  mieheni vaani, miten homma hoidetaan voitokkaasti. Nyt tiedän, miten mankeli selätetään! Odotan seuraavaa mankelointipäivää, huolta vailla! Vuosikausien piina on ohitse, elämä hymyilee jälleen - pyykkipäivinäkin!

Ostin muutama viikko

sitten kolme narsissiruukkua parvekkeelle. Kylläpä niistä on ollut paljon iloa näinä päivinä! Se, että makuuhuoneenamme on ollut vuoden ajan olohuone, josta on ovi parvekkeelle, on täsmäjuttu. Näen parvekkeen kukkaset, voimme pitää ovea auki öisinkin ja nukkuminen on parempaa (niinhän sitä luulisi - minun untani eivät mitkään konstit näytä parantavan!). Ja ihan pian voimme laittaa parvekkeen kesäkuntoon. Pelakuut tekevät lehtiä kiivaaseen tahtiin ja toivon niiden myös kukkivan, kunhan sää vielä lämpenee ja voin siirtää ne parvekkeelle. Muratista otin oksia ja pistin multaan, lähtivät kumma kyllä kasvamaan! Ne ovat hauskoja nekin parvekkeella. Viime kesänä minulla oli niitä monta.

On ylen ihanaa,

kun keittiö on nyt kunnossa. Aluksi tuntui vallan ihmeelliselle, kun sekä vesihana, että pöytä ja jääkaappi olivat käden ulottuvilla, samassa huoneessa. Parissa kuukaudessa tottui jo miettimään, mistä huoneesta mikin astia tai kone löytyy - ja vettä löytyi vain vessasta. Mutta kaikkeen hyvään tottuu liiankin nopeasti.

Terveystilanteestani

en taida viitsiä sanoa paljon. Lyhyesti: valvon öisin, migreeniä on ollut vielä; netin lääkärilehden mukaan kestänee 1-2 kk ennen kuin estolääke migreeniin alkaa pelittää. Välillä tunnen olevani aika sekaisin unen puutteesta. Uni on ruuan ja liikunnan lisäksi kuin kolmas jalka terveeseen oloon. No, katsotaan. On minulla suunnitelmia ja virityksiä tehtynä. Aika näyttää, miten ne toteutuvat. Olen toiveikas ja luottavainen! Rukoukset kuullaan, niihin vastataan.

Sain työkaverilta

pienen kirjasen, jossa kerrotaan herätyksestä Hebrideillä, Skotlannin rannikolla 1949-52. Olen lukenut vastaavia joskus, ja niitä on ilo lukea. Kun siis on kyse herätyksestä, jossa Jumala saa kunnian. Kaksi vaivaista mummoa rukoili mökissään ja sai kehotuksen pyytää seurakunnasta joitakin ihmisiä rukoilemaan läheiseen navettaan kahtena yönä viikossa. Muualla ei ollut lämmintä tilaa, oli talvi, ja mummojen mökissä ei ollut tilaa. Joidenkin viikkojen jälkeen alkoi tapahtua.

Minä vuodatan vedet janoiselle

oli Jumalan lupaus ja siihen vedottiin. Tyypillistä herätyksessä oli, että ihmiset huusivat armoa Jumalalta, kun tulivat synnintuntoon. Jotkut eivät saaneet sanotuksi mitään, kun jumalanpelko täytti sydämen. Ihmiset kokoontuivat kirkkoon yötä myöten, vaikka kukaan ei kutsunut ketään. Pyhä Henki kutsui ja ihmiset kokoontuivat Jumalan vetäminä.

Rukoilijat kantoivat rukoustaakkaa, he eivät olleet siellä, missä ihmiset itkivät syntejään ja jossa sielunhoitajat heitä päästivät synneistä evankeliumin sanalla. Rukoilijat olivat raskautettuja jokaisen ahdistetun puolesta kunnes tämä pelastui ja vapautui synneistään - ja sitten taas seuraavan puolesta. Se oli kovaa työtä.

Joskus joku ihminen oli niin ankarassa synnintuskassa, että aikoi tappaa itsensä. Silloin Jumala näytti jollekin rukoilijalle, minne piti mennä apuun ja rukoilija lähetti sielunhoitajan paikalle auttamaan. Taakoitettu pääsi fyysisestä ja hengellisestä hädästään.

Heräsi kysymys,

voisitko tai onko sinulla aikomusta, rakas Jumala, laskea meille jotain tällaista? Tarvetta kyllä olisi. Olisinko minä valmis siihen, olisitko sinä? Sehän alkaisi minusta ja sinusta, meidän olisi nähtävä oma tilamme paremmin kuin sen nyt näemme. Herätys alkaa uskovista, jos on alkaakseen. Meidän on sytyttävä, mutta itse emme saa sitä aikaan. Voisiko Herra sytyttää minut ja sinut, hyvä lukijani, joka olet Jeesuksen oma? Jospa alkaisimme rukoilla asian puolesta, sillä herätystä me tarvitsemme.

Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa, niin kaikki muu teille sen ohessa annetaan.

Tänään teimme

pienen lenkin kolkossa säässä. Kävin kukkakaupassa, ostin muutaman neilikan kirkkokukiksi. Seppo haki jäätelöä kaupasta. Emme ole sitä vielä syöneet, mutta syöminen on vain ajan kysymys.

Seppo kävi kaupungilla aamusella. Sillä aikaa minä kuuntelin yhden paastoviikon opetuksen, mutta nukahdin sen lopussa, kuten toivoinkin. Saarnat ovat siitäkin hyviä, että ne rauhoittavat minua ja saatan nukahtaa. Minun tapauksessani se on hyvä asia.

Viime yönä

meinasin repiä peliasuni, kun heräsin ja yläkerrassa oli edelleen kovat keskustelut menossa kahden aikana. Ei sentään tapeltu, mutta isoääninen keskustelukin vie hermot, jos yrittää nukkua. En jaksanut lähteä valittamaan, mutta rukoilin sen sijaan ja ihme tapahtui, siellä väsähdettiin ja puhe taukosi vähitellen.

Huomenna

menemme messuun aamulla, jos Herra suo ja olemme terveitä. Päivällä meidät on kutsuttu pojan perheeseen lounaalle. Olemme sen jälkeen hetken lapsenvahtina - mukavaa!

Toivotan rauhallista Palmusunnuntaita ja hiljaista viikkoa! Herra kanssasi, arvoisa lukijani!