19.03.2022 - Pyykkipäivä

Nykyiset pyykkipäivät ovat lastenleikkiä verrattuna vuosikymmenten takaiseen, jolloin naiset saivat joka viikko vähintään päivän rehkiä pyykkien kanssa. Minä vaan makailen sohvalla, kun pyykkikone jytkyttää pyykkejä koneessa ja tunnin päästä saan nostaa puhtaat vaatteet kuivumaan ja laittaa uudet pestävät koneen pyöritettäväksi. Uudistukset ovat helpottaneet elämää, mutta ovatko ne tehneet ihmisiä onnellisemmiksi?

Kuulas, kaunis keväinen aamu,

lippu liehuu salossa, Minna Canthin ansioista johtuva liputuspäivä. Ihana ristilippu meillä onkin! Liehuu ikkunamme takana. Kunpa ristin sanoma ei aivan unohtuisi kansaltamme! Jeesus ei suotta sanonut, kun puhui takaisin paluustaan:

Löytäneekö hän uskoa maan päältä?

Viikko sitten

uumoilin, ovatko oireeni koronasta johtuvia, mutta eivät olleet edelleenkään. Muuten olen kunnossa, mutta unen kanssa on ongelmia. Olen kolmesti ottanut 2 x 1,9mg melatoniinia, kun halusin jaksaa aamulla ylös ilman että olen unettomuudesta sekaisin. Ensimmäisen yön nukuin kyllä, mutta näin painajaisia. Toisella kertaa nukuin kuin tukki 8h.

Viime yönä heräsin perinteiseen aikaan kolmelta, ja tulin olohuoneeseen höyryttelemään röörejäni, kuten olen tehnyt vuoden alusta lähtien. Se on auttanut. Tukkoisuus häviää. Jatkan höyryttelyä ja toivon sen auttavan, kun allergia-aika pölähtää piakkoin. Mutta en jaksanut pysytellä hereillä runsaan melatoniinin takia, joten menin pyörimään vuoteeseen. Uni oli levotonta ja katkonaista, mutta kertyi sitä sentään kuutisen tuntia. Eikä ole ollut migreeniä muutamaan päivään! -Viimeksi se pamahti päälle keskiviikkoaamuna, jolloin valvoin aamuyhdestä lähtien koko päivän. Tusnin vähän oireita, mutta olin epävarma, enkä turhaan ottanut lääkkeitä ja sitten ne eivät enää tehonneet, kun viimein otin.

Retkeily

olohuoneessa keittiönpöydän ääressä sujuu ihmeen sutjakasti. Maanantaina putkimies oli irrottanut tiskipöydän, vesivahingot todettu lieväksi ja remonttimies laittoi puhaltimen päälle tiskipöydän kohdalle. Nyt siinä on muoviteltta päällä. Ensi viikolla kosteus mitataan jälleen ja kun tilanne on hyvä, miehet tulevat laittamaan paikat kuntoon. Ehkä siihen ei mene pitkiä aikoja. Kylppärissä tiskaamme isossa taikinakulhossa, kahvit keitetään työhuoneessa ja ruoka laitetaan keittiön liedellä. Hauskaa vaihtelua tämä on, kun tietää, ettei se jatku tolkuttomasti.

Meillä oli

3v-hääpäivä menneellä viikolla. Mies toi kukkia. Kalenterissa oli merkintä asiasta, muutenhan päivä olisi mennyt ohi. Leivoksetkin söimme, sellaisia mies hankkii mielellään. Siinä missä jotkut miehet rakastavat lenkkimakkaraa, minun omani on perso suklaalle, jäätelölle ja leivoksille. Olen luullut itse olevani se perso, mutta jään kevyesti kakkoseksi tässä lajissa. -Ihmettelimme yhdessä, miten nopeasti aika on kulunut, ja muistelimme mukavia hetkiä. Elämä on leppoisaa ja rauhallista, juuri sellaista minä tarvitsen ja kaipaan.

Olemme edistyneet

Lutherin Galatalaiskirjeen selityksessä lähes sivulle 300/700. Vaikka välillä tuntuu, että emmekö jo lukeneet tämän kohdan, kun Luther selittää asiat moneen kertaan, hiukan eri kantilta. Kuitenkin selväksi on tullut, miksi "sitä samaa" pitää jankuttaa meille jatkuvasti - nuorena uskovana ja kerran Raamatun läpi lukeneenahan kukin luulee tietävänsä jo kaiken tarpeellisen hengellisistä asioista.

Syynä jatkuvaan

kertaukseen on meidän syntisyytemme. Vihaamme luonnostamme Jumalaa, emme rakasta. Jatkuvasti pyrimme takaisin siihen, että yritämme ja kuvittelemme teoillamme voivamme pelastaa itsemme. Tarvitsemme evankeliumia, joka vakuuttaa vakuuttamasta päästyään, että yksin usko pelastaa meidät. Teoillamme ei ole merkitystä pelastuksen asiassa. Kun me olemme Jeesuksessa, tekomme ovat Hänessä tehtyjä.

En enää elä minä, vaan Kristus minussa.

Usko syntyy Jumalan sanan kuulemisesta, se synnyttää uskon, jonka Pyhä Henki saa aikaan sanan kuulemisen kautta. Olemme syntisiä senkin jälkeen, kun uskomme Jeesukseen. Siksi tarvitsemme vanhurskautusta, jonka Jumala antaa meille Jeesuksen tähden. Näin me syntisinä kelpaamme Jumalalle eikä hän lue meille syntejämme, jota jatkuvasti teemme. Me saamme kasvaa uskossa Kristuksen tulemisen päivään asti, jolloin me vasta olemme täydellisiä, niin kuin hän on täydellinen. Siihen asti elämme uskossa, armon varassa, päivän lapsina. Jatkuvasti tarvitsemme kuulla ilosanomaa, että syntimme on sovitettu, olemme kuolleet lakiin (Jumalan lakiin) nähden, sillä me elämme uskosta, kuten Aabraham.

Kiltit lapset saavat lahjoja

-periaate on syöpynyt lujasti meihin. Jumala on toisenlainen. Hän rakastaa meitä, jotka emme etsi häntä, emme rakasta häntä. Mutta hän tietää, että olemme hukassa ilman häntä, ja rakkaudesta sinuun ja minuun hän on kärsivällinen ja etsii ja kutsuu. Emmehän hylkää hänen kutsuaan, sillä aika on paha ja Jeesuksen tulo lähestyy. Kun pahat päivät tulevat, kun olemme sairaita ja/tai vanhoja, ajatuksemme eivät kenties jaksa enää ottaa vastaan ilosanomaa Jumalan rakkaudesta. Sen aika on juuri nyt!

Mitä sinä odotat tulevalta kesältä?

Minä odotan, että pääsen mökille yöksi. Että pääsen uimaan lampeen, jonka veljeni poikineen kunnosti talven edellä. Odotan ystävien tapaamista, valoisia ja sateisia päiviä, jolloin voin makoilla parvekkeella ja katsella pilviä, lukea hyvää kirjaa. Käydä uimassa. Uimisen toivonkin aloittavani heti, kun jäät lähtevät, toukokuussa joskus. Jospa se toisi helpotusta myös migreeniin.

Menneellä viikolla

olin miehen kanssa hoitelemassa kolmen työpäivän ohessa eräänä päivänä paria lapsenlasta. Se oli mukavaa. Muutaman wa-puhelun soittelin toisten lastenlasten kanssa. Luin heille kirjaa Marian pikku aasista ja pelasimme Aliasta. Lapset ovat suloisia: "Tässä kuvassa on paketti: mitähän siellä on?" Toivottavasti ensi viikolla tapaamme ainakin osaa heistä. Uimahallissa käynti on jäänyt muutaman viikon ajalta ja melkein kaikki muukin, mutta elämä on joka tapauksessa ollut rikasta ja antoisaa.

Ensi viikolla

on pari työpäivää ja iltapalaveri töissä. Mutta sitä ennen huomenna on piispanmessu. Juhana Pohjola vierailee seurakunnassamme. Minulla ei ole tilaisuuden suhteen mitään vastuita ja se on hyvä sikäli, että toivon kykeneväni monen viikon jälkeen messuun huomenna pirteänä ja hyvin nukkuneena. Tai sitten väsyneenä ja unta vailla, mutta tarkoitus on osallistua kuitenkin. Kirkkokahvilla on piispan kyselytunti, kuulemme varmaan jotain myös meneillään olevasta oikeusprosessista. Herran haltuun kaikki, siten me selviämme. Kaikki me voimme hänessä, joka meitä vahvistaa. Jeesukseen turvaten, arvoisa lukijani - voi hyvin!