12.03.2022 - Hiljainen iltapäivähetki

Mies lähti kaupungille, minä jäin lepäämään. Olen kuunnellut Markus Pöyryn viime pyhän saarnan toistamiseen, sillä siinä oli mitä opettavaisinta sanaa, puhutteli todella. Se löytyy lhpk.fi/saarnat sivustolta. Miksi on tärkeämpää kuunnella Jumalan sanaa tai lukea sitä kuin tutkistella omia kokemuksiaan tai sisäisiä tuntemuksiaan - se käy selville painavien esimerkkien kautta äänitteessä.

Migreenikierre

päättyi, ainakin toviksi, torstaina, siis kolme päivää sitten. Viikon sitä kesti, joka yö ja lopulta koko päivän. Hierojalla kävin kahdesti menneellä viikolla. Selkä ja niskanseutu jumissa kuten arvelinkin. Tein koronatestin kotona kahdesti, negatiivinen. Töissä olin kahtena päivänä, maanantain sairauslomalla.

Olen pettynyt keskussairaalan päivystyksen apuun. Sanoin lääkärille, että tarvitsen sekä maanantain että tiistain sairauslomaa, sillä herään joka yö ja valvon migreeni seuranani. Mutta lääkäri Mohammed totesi, että voin ottaa Buranaa Panadolin lisäksi, se kyllä auttaa. Ei auttanut. Tähän asti Buranan käyttö on kielletty tia-oireen takia (aivojen verenkiertohäiriö), joka on minulla ollut nelisen vuotta sitten, mutta kuulemma voin sitä ottaa tarvittaessa. Niinpä otan.

Tänä aamuna

sain tarpeekseni kehnosta olosta, joka jatkuu, vaikka päänsärkyä ei olekaan. Ei pahoja oireita, vähän etoo aika ajoin, ikään kuin nuhaa tai yskää hetkittäin - ja jatkuvasti väsyttää. Niinpä kävin virallisessa testissä ja nyt kökötän kotona kunnes testivastaus saapuu. Olin jo lupautunut kahvitusvastuuseen huomiseksi seurakuntaan, mutta jälleen kerran jään pois messusta, harmittaa.

Muuten elämä

on mukavalla mallilla. Olen onnellinen, että elän, että valo voittaa koko ajan lisää pimeyttä. Pelakuut näyttävät alkavan kasvaa ja vihertää. Kuten äiti sanoi, vanhat pelakuut ovat ikään kuin arvokkaampia kuin ihan uudet. Kun niiden kanssa on yhteistä historiaa jo viime kesältä. Siltä tuntuu, vaikka historian havinaa ei kovin vahvasti voi aistia vuoden vanhoista pelakuista, mutta kasvun seuranta ilahduttaa.

Keittiöremontti

lähestyy. Remonttimiesten tuloaika on vaihdellut, mutta tällä tietoa heidän pitäisi tulla maanantaina. Olen tyhjentänyt keittiön kaapit tyhjiksi paitsi tarvittavat jokapäivän astiat ja ruuat. Verhot otin pois ja pesin, ja tavarat olen rahdannut työhuoneeseen. Mies toi kaupasta ison läjän muovilaatikoita, mikä oli minusta aivan turhaa, mutta olen kyllä kiitellyt häntä siitä, sillä nyt tavarat ovat siististi laatikoissaan ja näkee, mitä missäkin on eivätkä ne pölyty kannen alla.

Kissatkin sain

ommelluksi loppuun, ne mitkä olivat kesken. Niitä on jotain 50 päälle. Ne roikkuvat seinällä vaaleanpunaisessa verkkopussissa odottamassa huhtikuun pakkausta. Ompelukoneen pakkasin hetkeksi naftaliiniin, niin sanotusti. Kestän kyllä vieroitusoireet. Minulla on pari hyvää kirjaa odottamassa lukemista, mutta en ole pystynyt pariin viikkoon lukemaan - en ole jaksanut keskittyä. Sen sijaan olen tehnyt sudokuja ja ristikoita. Ja virkannut ja kutonut jopa yhden norsun. Hauska nähdä, millainen tuosta kudotusta norsusta tulee, kun täytän sen.

Ja remonttikin

vähän jännittää, kuinka pitkällinen siitä tulee. Vai tarvitseeko tehdä mitään. Riippuu, mitä maton alta löytyy. Tosin tarkoitus on tehdä keittiössä vähän fiksausta joka tapauksessa. Kaakelien välissä olevat rappaukset pitäisi uusia. Se olisi parasta tehdä samalla, kun muutenkin huone on tyhjänä. Itse asiassa joka vuosi olisi hyvä edes yksi huone käydä kunnolla läpi. Huomasin sen selvästi, kun tyhtensin keittiön hyllyjä.

Pakastin pitäisi myös käydä läpi,

minulla on kaksi pienehköä kaappia. Otin sulamaan porkkanasosepussin huomiseksi - 50% tarjouksesta ostettua jokin aika sitten. Ja viimeiset silakat odottavat, että paistan ne tänään. Päivällä söimme perunahiutalepuuroa, mikä on lempiherkkuani. Pieneenkin pakastimeen saattaa unohtua vaikka mitä. Äskettäin löysin palasen puoli vuotta täyttänyttä täytekakkua - söimme sen pois kuljeksimasta.

Kello raksuttaa

tasaisesti, auringon valo kaunistaa tienoon ikkunan takana. Minä lähden paistamaan silakoita, sillä mies tulee varmaan hänkin pian kaupungilta. Tänään luemme vielä Hesekielin loppulukuja sekä Galatalaiskirjeen selitystä, jossa olemme edenneet 250 sivun paikkeille. Perustavaa laatua olevaa opetusta, sitä me tarvitsemme. Sitä vanhaa sanomaa, että yksin uskosta, yksin Kristuksen kautta saamme uskoa kaiken anteeksi - ilman mitään omia tekoja. Se on armoa.

Siunattua viikonvaihdetta sinulle, arvoisa lukijani! Iloa ja lepoa!