05.03.2022 - Lomaviikon vietto

Lomamme

alkoi ponnekkaasti Nivalan reissulla. Pitkästä aikaa pääsin ja jaksoin ajella äitiä katsomaan. Matka oli onnistunut, tapasin sukua ja pikaisesti jotain ystävääkin. Ja toki kurvasin jossain kirpputorilla sen verran, että muutama vetoketju ja kangaspala pääsi kyytiin.

Jälkimainingit

olivatkin sitten mielenkiintoiset. Sunnuntaina jaksoimme tosin messuun, vaikka aika väsynyt olin. 460km autolla ajoa. Menomatkalla aurinko paistoi suoraan silmiin, paluumatkalla sama juttu. Paitsi loppumatkasta oli niin pimeää, että vastaantulevien autojen valot räpsyivät vastaan. Mieheni ei aja autoa, ja minä jännitän talviajoa sen verran nykyisin, että lihakset eivät varmaankin ole rennot ja letkeät koko päivänä.

Kaupunkiajo on mukavaa, mutta kun pitää ajaa yli 60km/h, juttu on eri. No, eräässä paikassa olisi pitänyt ajaa vain 60km/h, mutta sen sijaan ajoin vähän yli. - Poliisi tahtoo satasen siitä ilosta, näin hän ilmoitti kuvan kera. Edellä ajava ajoi tasaisesti 80km/h - itse olisin painanut välillä kaasua hiukan lisää, mutta köröttelin luottavasti hänen perässään myös silloin, kun olisi pitänyt hiljentää. Yritän ottaa opikseni.

Maanantaina

mies oli kipeä. Mahatauti ja migreeni. Sitä jatkui, kunnes keskiviikkoaamuna minä syöksähtelin vessanpyttyä halaamaan aamuyöstä lähtien sekä vielä kerran illalla. Migreeni jysähti päälle myös. Kun lisäksi sota lähinaapurissa on sydämellä, ei mieliala ollut kovin huikea. Kuolema ja oma avuttomuus panevat miettimään elämän katoavaisuutta ja ihmisen pienuutta.

Mikä on ihminen, että sinä häntä muistat, ihmislapsi, että pidät hänestä huolen?

Lapseni

olivat oitis tarjoamassa apuaan, ja pian oli lähetystö tuonut juniorin muodossa monta litraa mustikkakeittoa ja gefilus-juomia sairaille - sekä Paula-vanukkaita (hahah!), jotka odottavat vielä syömistään. Ruokahalu onkin kumman valikoiva edelleen, mutta nyt sentään kaikki pysyy sisällä. Mies alkaa olla olla jo iskussa ja nytkin hän imuroi eteistä innokkaasti. No syytä onkin, sillä maanantaina aloitin siivouksen täynnä intoa, mutta lyhyeen se jäi,  huoneet ovat pölyisiä.

Ystävien avustuksella,

iän ja kokemuksen tuomalla ymmärryksellä löytyi selitys mahatauti-migreenille. terveys.fi -sivustolta saa lukea:

– Vatsavaivoja on kuvattu migreenin päänsäryn vastineeksi, sanoo Jyväskylän Terveystalon neurologian erikoislääkäri Matti Ilmavirta.

– Vatsaoireiden lisäksi voi olla päänsärkyä, mutta ei välttämättä. Kuitenkin vatsamigreenissä on melkein aina mukana muitakin oireita.

Viskeraalimigreeni on vielä laajempi kuin vatsamigreeni: tämä sairaus oirehtii viskeraalialueella, johon vatsan lisäksi kuuluvat rintaontelon elinten alue, sydän, keuhkot ja virtsarakon alue.

– Koko tämä alue voi oirehtia migreenikohtauksessa, itsenäisesti tai kimpassa koko orkesteri yhtä aikaa, sanoo Ilmavirta.

Minulla ei ole

tähän asti ollut pahoinvointia, muistaakseni, ollenkaan migreeniin liittyen. Nyt stressitekijöitä liittyi tilanteeseen paljon enemmän kuin yleensä:

-pitkästä aikaa reissuun, talvikelillä.

-aivan liian monta kohtaamista. Ei malta olla näkemättä mahdollisimman monia, jotka asuvat samoilla nurkilla.

-kirkas auringonvalo, häikäisevä lumi, pitkä päivä, autossa istumista pitkään.

-aistiyliherkkyyteni äänille, valolle, sosiaalisille tilanteille

Ystäväni

tietävät kertoa saaneensa migreenin esimerkiksi käyttäessään entisiä silmälaseja "likaisissa" töissä, tai ylipäänsä vaihtaessaan silmälasit. Itsellänihän on juuri hankitut uudet lasit. Joku oli vaihtanut kuulolaitteen, siitä seurasi migreeni. Makeansyönti voi lisääntyä ennen migreeniä - vai tuleeko migreeni siitä syystä, että on syönyt enemmän makeaa - sitäkin joku arvuutteli.

Itse huomasin, että uimahallissa saunottuani viime aikoina olen saanut välillä migreenin seuraavana yönä. Kuuma ilma ei ole siis hyväksi, enää en taida välittää saunasta.

Vaarallinen aika

on siis alkanut: kevät! Mutta siitä innoissani hain pelakuuni kellarista. Viestitin serkkutytölle, missä hänen pelakuunsa ovat, ja kun hän oli hakenut ne ylös, minä tein samoin. Leikkasin niitä ja istutin vähän uusia alkujakin, mutta tosi ruippanoita ne ovat. Aika näyttää, mitä niistä kehittyy.

Eilen menin nukkumaan

aika terveen oloisena, vähän mahassa nuljui vielä. Kahdelta heräsin migreeniin. Sitä ennen näin unta, että porukka istui autossa ja minä kuskina ja jonnekin piti lähteä ajamaan. Minä tuskailin, että onko pakko ja kannattaako. -Migreeni ilmoitteli tulostaan!

Nelisen tuntia se kesti. Joillakin migreeni helpottuu levolla. Minulle auttaa pieni puuhastelu. Niinpä pienesti puuhastelin työhuoneessa. Sitä ennen hengittelin höyryä keittiössä, otin pari panadolia ja yritin juoda vähän kahvia, mutta se maistui pahalta. Kaurapuuron lopun söin; illalla tein, mutta en jaksanutkaan syödä silloin kaikkea!

"Pieni puuhasteluni"

tarkoitti yhden vanusäkin selvittelyä ja pari tuntia siinä hurahti, sillä samalla sotkemisella homma kannatti hoitaa. Ja samalla täytin loput tekemäni kissat. Olin vanupölyssä kauttaaltani. Mutta tyytyväinen! Ja migreeni oli poissa!

Minulle toiminnalla on sangen suuri merkitys. Tuntuu, että elän, kun pystyn toimimaan. Minä en suinkaan mietiskele minuuttikaupalla jotakin asiaa ilman että tekisin samalla jotain, kuten Markus Kojo kertoi mainiossa artikkelissa, joka hänestä oli jokin aika sitten Kodin Kuvalehdessä. Mutta sen sijaan kyllä suunnittelen jatkuvasti alitajuisesti.

Haluan saada

kissat ommelluksi, sillä ensi viikolla alkaa kevätsiivous talossa! Itse asiassa kyse on keittiöremontista. Vesivahingon takia remonttimiehet marssivat tupaan perjantaina ja silloin pitää keittiössa kaapit olla tyhjinä ja tavarat tiessään. Jonnekin ne on saatava mahtumaan ja tiedän, että sitäkin olen stressanut menneen viikon. Koko viikko on mennyt itse asiassa vajailla yöunilla, mutta toivon, että maanantaina alkavaan työviikkoon mennessä nukun jo paremmin. Sunnuntaina jätän messun väliin, niin on vaan tehtävä tässä tapauksessa, että nukkuisin ensi yön kunnolla.

Tuleepahan keittiönkaapit siivotuksi kunnolla, se on aika hieno juttu, eikö vaan! Pitää ajatella, mitä hyvää seuraa, eikä marista turhia. Ja tästä migreenistäni seuraa sitä hyvää, että olen saanut lisää tietoa ja voin jakaa sitä eteenpäin. Niinhän minä aina teen, tahtoivatpa toiset kuulla tai eivät. Minulla on opettajaluonne. En voi olla opettamatta...

MIes sai imuroiduksi

ja lähti roskia viemään. Kovasti hän huolehti, etten minä vaan kärsi imurin äänestä ja sulki oven huolella imuroidessaan. Sellainen mies minulla on. Ei ole yhtään hullumpaa tämän naisen elämä, niin minä ajattelen.

Kohta syömme

eilistä sipuliperunajauhelihalaatikkoa. Jos viitsin, teen salaattia sen kanssa. Ehkä Paula-vanukkaat jälkiruoaksi! Sitten otamme ruokalevon, lueskelemme ja toivon saavani nukuttua hiukan - tänäänkin on vielä lämmönnousua. Ja jossain vaiheessa lisään kissoille takajalkoja, jos innostun.

Olkoon viikonloppusi siunattu, arvoisa lukijani, ja kerro kavereillesi tuosta vatsamigreenistä, jos sinulla on sairastavia ystäviä, sillä artikkelin mukaan monia diagnosoidaan väärin, leikataan umpisuoli turhaan tai diagnosoidaan paksunsuolentulehdukseksi, vaikka kysessä olisikin vatsamigreeni, joka on kenties kroonistunut.

Anteeksi, että kirjoitukseni on kovin migreeni- ja sairausvoittoinen, mutta ikävä kyllä tässä iässä elämän suola saattaa olla sairaudet - tai niiden puuttuminen, miten milloinkin. Voi hyvin!