24.02.2022 - Yökahvilassa

Viime viikolla järjestin itselleni liikaa puuhaa. Pääni ei ehtinyt palautua tasapainoon. Tänä maanantaina ja tiistaina olin töissä. Se tiesi yökahvilareissuja. Heräsin yhden tai kahden maissa. Pakko hiipiä keittiöön. Puhaltelin höyrypannuun 5-10 minuuttia (well O 2). Join kupin tai kaksi kahvia siinä ohessa. Välillä saatoin syödä voileivänkin, jos kovasti hiukoi. Pari panadolia migreeniin. Muutaman tunnin valvomisen jälkeen sain torkutuksi jonkin aikaa ennen töihin menoa.

Keskiviikkoaamuna

nukuin jo puoli viiteen ennen kuin heräsin. Tänä aamuna vetelin seitsemään asti, ja olen kuin eri ihminen! Uni on niin tärkeää! Pian lähden uimahalliin. Olen odotellut, jos töissä tarvitaan lisäkäsiä, mutta pärjäävät, joten työn sijaan menen uimaan.

Höyryn puhaltelu

sujuu hyvin nyt, kun keksin, että voin samalla rukoilla. Isä meidän jokaisessa jakeessa puhallan pitkään sisään ja ulos. 10 minuuttia kuluu nopeasti aiheita vaihdellen. Höyryä puhaltelen keuhkojeni takia. Minulla on allergista nuhaa ja saan helposti sitkeän, parin viikon flunssan ja olen todella kurjassa kunnossa silloin. Sitä välttääkseni olen nyt säännöllisesti joka aamu puhaltanut tuohon pannuun. Homma sujuu myös puhaltamalla pillillä pulloon, jossa on vettä. Lima nousee keuhkoista, kun puhaltaa pitkään sisään ja ulos.

Samoin teen uimassa, siis rukoilen. Uin noin puoli tuntia, se tekee 8 kierrosta. 1. kierroksella rukoilen Isä meitää, toisella Herran siunausta, kolmannella laulan jotain raamattulaulua, esimerkiksi Te ette valinneet minua tai Älkää entisiä muistelko. Noin 30 vuotta sitten sävelsin satakunta raamatunkohtaa ja niistä on ollut paljon iloa ja lohtua. Neljännen kierroksen polskuttelen virren sävelin ja sitten taas Isä meidän. Laskeminen käy siten helposti. Vaihdan systeemiä, kun siltä tuntuu. Viime aikoina laskutoimitus on sujunut näin.

Sää on kevättalvisen

räntäsateinen ja tuulinen. Lähden siis autolla, kun se on mahdollista. Töihin menen pääsääntöisesti pyörällä, joskus kävellen. Mutta aion mennä autolla, jos sataa työhön lähtiessäni. Yritän olla armollinen itseäni kohtaan.

Käsityöt

ovat henkireikä minulle. Jos ompelukone on rikki, melkein ahdistun. Onneksi mieheni osaa korjata mitä vain. Ja voihan koneen viedä korjaamolle, jos ei kotihoito tepsi. Nyt kone on kunnossa ja olen ilokseni saanut ommella peräti kolme ihanaa pellavalaukkua punaisesta kankaasta, joka oli liina ja maksoi vain euron kirpparilla. Kangas on samaa kuin lempileninkini, jonka ostin Isonkyrön vanhanajan markkinoilta neljä vuotta sitten. Kaksi vuotta leninki oli hukassa pukupussissa muuttomme jälkeen, mutta onneni oli hirmuisen suuri, kun se löytyi! Katsotaan, mitä ompelen seuraavaksi. Mielelläni myisinkin jotain tekeleitäni, mutta en osaa sitä hommaa. Omia juttuja on vaikea myydä ja miten sen organisoisi, en jaksa miettiä. Ottakaa yhteyttä, jos jotakuta kiinnostaa.

Viime sunnuntaina

Oton saarna erilaisista maaperistä puhutteli. Se hyvä maa, jossa usko kasvaa, on itsessään kuollutta, jota on lannalla höystetty. Niin on ihminenkin hengellisesti kuollut ja likainen, saastunutta maaperää. Senkaltainen maaperä kuitenkin tarvitaan. Kun näkee oman likaisuutensa ja kykenemättömyytensä kasvattaa itsessään mitään hyvää, sydän voi avautua ottamaan vastaan Jumalan Sanan ja tuossa maaperässä se pystyy kasvamaan.

Moni vanhempi

miettii, mitä on tehnyt väärin, kun lapset eivät usko, lapsenlapsia ei kasteta enää, vaikka vanhempi olisi vienyt lapsiaan kirkkoon, opettanut rukoilemaan, iltahartauksia pitänyt. Otto totesi, että se on salaisuus, me emme tiedä, miksi näin saattaa käydä. Meidän tehtävämme on pitää Sanaa esillä, kertoa ja julistaa. Mutta me emme saa uskoa aikaan kenessäkään. Vain Jumala saa. Voimme siis vain jatkaa Jumalaan turvaten ja häntä rukoillen: pelasta rakkaamme, armahda meitä! Ja varjele minua itseänikin, että en lankea pois oikealta tieltä vaan että sinä saat johdattaa loppuun asti.

Jeesukseen turvaten tähänkin päivään, arvoisa lukijani! Nyt minä lähden uimaan!