19.02.2022 - Saunailtana

Joku toinen kirjoittaisi otsikoksi jotain MM-kisojen jääkiekko-ottelusta, mutta en seuraa urheilua. Sen verran kuitenkin olen tietoinen, että Suomi on pelannut onnistuneesti ja toki se on hieno juttu.

Viikko oli etukäteen

ajateltuna aika tiivis, ja sitä se oli myös jälkikäteen. Olenkin tänään ollut väsynyt ja nukkunut öitäni huonosti. Mutta selvisin kolmesta työpäivästä, kävin uimassa torstaiaamuna ja olin kaitsemassa paria lapsenlasta ilokseni keskiviikkona. Perjantai-iltana puolestaan sain WhatsApp-puhelun pojanpojalta ja juttelimme hyvän tovin. Hänen perheensä oli lähdössä hiihtolomareissulle, ja nelivuotias kysyi hauskasti, että minnekäs te olette menossa hiihtolomalla.

No, mehän olemme pääasiassa kotona ja se on riittävän mukavaa. -Luin lapselle erästä lastenkirjaa pätkän ja lupasin jatkaa seuraavalla kerralla. Lopuksi aina rukoilemme yhdessä pojan iltarukouksen siten, että hän lukee edellä ja me mieheni kanssa perässä. Ja laulamme enkelilaulun. Olen niin kiitollinen ja onnellinen näistä yhteyksistä lapsenlapsiin.

Koska viime lauantaina

siivosimme mieheni kanssa ponnella koko kodin, tänään päätimme tehdä samoin. Se tuntui niin juhlalliselta, se puhtaus siivouksen jälkeen. Tosin viime kerralla teimme homman yhdessä, mutta aamulla mies ilmoitti, että olisi hyvä, jos minä lähtisin ulos kävelylle sillä aikaa, kun hän imuroi, ettei minun tarvitse olla metelissä. Niinpä lähdin. Kävin hakemassa Happy Olive -lähetyksen lähikaupasta ja kauppias heti tiesi antaa öljylaatikon minulle, sillä olen tilannut pari kertaa ennenkin. Jaan öljyä muillekin halukkaille ja käytän itse reippaalla kädellä, joten sitä kuluu.

Kotiin tullessani

mies oli vielä vaiheessa. Hänhän tyhjentää suunnilleen kaiken huoneesta sitä imuroidessaan. Ei tee ollenkaan niin kuin minä, vähän näkyvimmät paikat ja rennolla kädellä. Niinpä sain kehotuksen tehdä vielä puolen tunnin lenkin ja ulkoilu teki todella hyvää. Pääni oli vielä kipeä, sillä olin hereillä pari tuntia aamuyöstä. Palatessani mies oli jo melkein pessyt lattiatkin. Minä siivosin oman alueeni eli kylpyhuoneen.

Jotten aivan

toivottoman laiskurin mainetta saisi, sentään valmistan meidän ruuat ja niin tein tänäänkin. Lounas olikin erityisen helppo. Mies oli ostanut eilen pitkästä aikaa mustaa makkaraa ja lämmitin loput ja söimme menemään. En halunnut ohittaa tätä herkkua, vaikka pääsääntöisesti vältän gluteenia.

Iltapäivällä sen sijaan sävelsin hiukan enemmän. Oliiviöljyä pohjanpeitteeksi kattilaan, lämmitin, kilo porkkanasosetta kattilaan - 50% tarjouksessa, päivämäärä oli jo mennyt tässä vaiheessa. Vähän homejuustoa, ruokakermaa ja nokkosjauhetta. Keväällähän keräsin nokkosia ja kuivatin. Seppo jauhoi morttelissa jauheeksi. Sitä laitan kaikkiin mahdollisiin ruokiin ja leipätaikinoihin. Pippuria, kurkumaa ja herbamarea lisäksi. Söimme sängyssä ja tein samalla ristikkoa. Huono tapa, mutta olkoon.

Siellä mies

puhuu itsekseen, kun korjailee jotain laitetta työhuoneessa. Hän kertoi myöhemmin, että esivahvistin tuli testauskuntoon. Mies selitti myös, mitä se tarkoittaa, mutta en ymmärtänyt ollenkaan. -Iltapäivällä puhuimme molemmat itseksemme, kun minä olin siellä myös ja ompelin kassia. Nyt olen ommellut Varsinaisen Kirkkokassin ja sen lisäksi kauniista pellavaliinasta tuli vielä toinenkin kassi, vähän pienempi ja erilainen vuori. Kolmaskin on tulossa, vielä pienempi ja siinäkin on erilainen vuori ja pitsi laukun ulkopuolella. Nautin aivan mahdottomasti ompelusta! Sitä mukaa kuin työ etenee, suunnittelen jatkoa. Luovuus on ompelemiseni ydinjuttu, ei osaaminen niinkään. Vähän vahingossa moni juttu näyttää onnistuvan yli odotusten suorastaan.

Tällä viikolla

oli työpalaveri keskiviikkoiltana, päivän olin vapaalla. Samalla hain viereisestä Puuilosta öljypullon. Ja pakko myöntää, että ostin useamman. Minulla on taipumusta liioitteluun. Näkisitte vaan, miten paljon olen värikyniäkin jemmannut, kun rukousvastauksena niistä tuli huikea tarjous erääseen myymälään! Olen delegoinut ystäviäni ja sukulaisianikin asialle. Pitää takoa, kun rauta on kuumaa. No, vaikka niitä on paljon, niin Joulun lapsi -pakettejakin teemme paljon kevään ja syksyn pakkaamisissa, jos Herra suo.

Torstaipäivänä

meillä oli vieraita, pitkästä aikaa eräs ystäväpariskunta vieraili ja se oli suuri ilo, sillä vieraita ei nykyisin juuri käy. Niinpä leivoin leipää ja tein muffinsseja. Mies joutui auttamaan eikä pannut pahakseen, vaikka neuvoin aika lailla. Talo oli tuuletettu, sillä meillähän on keittiössä tiskikaappi auki, sillä sinne on vuotanut vettä. Kestää vielä, ennen kuin asialle tehdään jotain konkreettista muuta kuin mitä itse teemme: tuuletamme kovasti ja pidämme paikat auki.

Turha kai sanoakaan, että ystäväpariskunta oli värvätty myös värikynähommiin ja toi juuri niitä tullessaan. Teimme mielestäni oikein onnistuneen vaihtokaupan. He saivat kissoja ja muuta tekemääni ja minä sain värejä. Meillä oli rattoisa rupattelu- kahvi- ja rukoushetki yhdessä.

Olipas jälleen

uutta asiaa, kun kuuntelimme viime sunnuntain saarnan lhpk.fi/saarnat -sivustolta. Markus Pöyry kertoi Jeesuksen tuomisesta 40 päivän ikäisenä temppeliin. Vanhempien piti lunastaa poikalapsi vitosella (rahayksikkö unohtui), mutta yllättäen nyt ei toimittukaan niin. Jeesusta ei lunastettu vaan annettiin Herralle, pyhäkölle. Ihmisen esikoinen yleensä lunastettiin omaksi, sillä ihmisiä ei uhrattu. Mutta Jeesuksen tapaukses sa lunastusmaksua ei maksettu vaan hänet uhrattiin. Uhraushan tapahtui myöhemmin kuten tiedämme.

Samuel oli esikuva Jeesuksesta siinä mielessä, että hänestäkään ei maksettu lunastusmaksua, vaan Hanna lupasi hänet Herralle ja toi pojan 3-vuotiaana temppeliin. Vahvan juutalaisen perimätiedon mukaan Samuel oli 12-vuotias, kun hän aloitti profetoimisen temppelissä. Jeesuksenkin kerrotaan olleen temppelissä sen ikäisenä. Muitakin yhteyksiä näillä kahdella on, mutta en jaksa muistaa nyt, sillä alan olla väsynyt. Kehotankin sinua, arvoisa lukijani, kuuntelemaan itse tuon saarnan. 

Luimme iltapäivällä

ennen saunaan menoa Galatalaiskirjeen selitystä ja Heselkielin kirjaa. Arvelin etukäteen, että varmaan Lutherin Galatalaiskirjeen selityksessä on korkeintaan 300 sivua, mutta erehdyin. Siinä on yli 700 sivua, mutta me olemme kiitäneet jo sivulle 80. Kolmessa kuukaudessa saamme sen luetuksi. Saimme kirjan lainaa seurakuntalaiselta. Siinä toistuu sama teema jatkuvasti, Raamatun ydinasia, syntien anteeksiantamus Jeesuksen veren tähden ja täysin ilman omia tekoja, ilman mitään laintekoja. On hyvä, että sitä toistetaan jatkuvasti, sillä meissä syntisissä asuu niin syvällä oma yritys kelvata Jumalalle omilla teoillamme ja kuvitella itsestämme jotain, vaikka emme mitään ole.     

Sen takia

on myös hyvä, että huomisaamuna saamme jälleen pyöräillä messuun kuulemaan, mitä Jumala meiltä vaatii ja mitä hän on Jeesuksessa meille antanut, koska meistä ei ole täyttämään Jumalan täydellisyyden vaatimusta. Sepolla on suntiovuoro, minulla kahvitusvuoro. Niinpä kipaisemme pian iloisesti nukkumaan, sillä uni alkaa painaa. Hyvää yötä, arvoisa lukijani, ja Jeesus myötä!