14.02.2022 - Uusi viikko, uudet haasteet!

Mennyt viikko sisälsi joitakin ikävähköjä asioita, ja se sekoitti untani. En mielestäni ole yhtään murehtija tai turhanhuolehtija. Mutta kynnän liian syvältä. Mietin yöllä, miten englanniksi sanotaan vanhemmille töissä joitakin asioita ja silloin osaan vaikka kuinka hyvin puhua, melkein millä kielellä tahansa. Mutta yölliset mietteet ovat toista kuin päivälliset. Vaikka muka heitän asiani Jumalan haltuun, kuitenkin jatkan omaa märehtimistäni. Se pitäisi lopettaa, kerta kaikkiaan.

Toissa yö oli huippu,

nukahdin saunan jälkeen kuin halolla päähän lyötynä. Heräsin ennen puolta yötä ja valvoin puoli viiteen. Ehdin käydä pienellä piknikillä keittiössä sekä toisen nukkumisyrityksen jälkeen suunnitella kirkkolaukkuani hiukan eteenpäin. Pari tuntia lisää aamusta, mutta päivän virkeys ei ollut mitään luokkaa. Kun vielä taivaalta pudotteli räntää ja vedentapaista, niin mieli oli matalalla.

Tosin 1-vuotissynttäreillä

oli ilo katsella seitsemän (7) lapsenlapseni iloista leikkiä. Isommat rakensivat junarataa, pienimmät leikkiessään hajottivat sitä. Trahteerit olivat myös mitä parhaat ja melkein pyörien lähdimme kotimatkalle mieheni kanssa. Seuraavia lastenlasten synttäreitä on tiedossa toukokuulla, ja silloin ollaankin jo pitkällä keväässä. Sitä tässä odotan kuin kuuta nousevaksi, ja iloitsen jokaisesta päivästä, sillä valo lisääntyy kuuden minuutin verran joka päivä.

Ryhdyin pyyhkimään

allaskaappia keittiössä viime viikolla ja yllättäen sieltä löytyi vettä. Tiskikoneen poistoletku oli kiinnitetty joskus ennen meitä, siis vähintään reilut 3 vuotta sitten, aika reippaasti vasemmalla kädellä ja se on vuotanut kai koko ajan, mutta nyt vettä tuli reippaammin. Kaapin pohjalevyssä oli hometta alapinnalla. Nyt kaappi rellottaa avoinna, ovet Seppo otti pois. Melkein kuukauden joudumme odottamaan, että putkimies irrottaa hanat ynnä muut ja sen jälkeen joku tulee purkamaan kaapin. Kosteusmittaaja kävi oitis.

Keittiön ikkunaa

pidämme auki melkein koko ajan, ja ovea kiinni, joten keittiössä ei ole hauska olla. Koko ajan arvuuttelen oireita ja silmäni tosiaan kutisevat. Sementtilattia kaapissa on hiukan kostean näköinen ja tänään Seppo availee hiukan kaapin takaseinää, että näemme, onko siellä jotain ikävää. Luulen, että ei, mutta se jää nähtäväksi. Tilanne ei ole paha, mutta ikävä.

Kone tilttasi,

olin kirjoittanut loppuun, mutta osa siis hävisi. Pari sanaa enää ennätän ennen kuin lähden polkemaan töihin.

Tälle päivälle sopii

jälleen hyvin Jumalan sana Paavalille:

Minun armossani on sinulle kyllin, sillä minun voimani tulee täydelliseksi sinun heikkoudessasi.

Luottakaamme siihen, että armo riittää, sekä sinun että minun kohdalla. Mitään emme voi ottaa, ellei meille taivaasta anneta. Omat yritykset ja ponnistelut ovat tuhoon tuomittuja. Jumalan edessä riittää ja kestää vain täydellinen, ja siihen meistä ei ole. Sen takia vaihtakaamme nopeasti joka päivä omat voimamme ja tekomme Jeesuksen kanssa, joka on täydellinen ja yksin kelpaa Jumalalle sovitukseksi synneistämme. Näin saamme olla vapaita ja iloisia, sillä kaikki on hyvin Luojamme ja meidän välillä!

Siunattua ystävänpäivää, arvoisa lukijani!

Pitäkäämme kiinni parhaasta ystävästämme, Jeesuksesta, johon voimme aina luottaa!

jk. Nuo laukut ovat harjoitelmia kirkkokassia varten. Tuon kankaan olin tarkoittanut penaaleja varten, mutta siitä tulikin kolme laukkua. Toivottavasti en yritä omasta punaisesta kirkkolaukustani liian täydellistä, niin että siitä tuleekin susi. Niin käy helposti, kun haluaisi parasta. Vrt. leipominen: huolettomasti leivottu onnistuu yleensä aina, mutta jos haluat täydellistä, tuleekin korkeintaan keskinkertaista.